8.11.2011 | Kulttuuri

Kahden itsenäistymisen VUOSISATA

Maarjamäen linna on nimensä veroinen. Mahtirakennuksen rakennutti rikkaan suvun perillinen Anatoli Orlov-Davõdov (1837–1905) 1870-luvulla. 1932 paikka muutettiin kahvilaksi nimeltä Riviera-Palais. Valtio osti rakennuksen 1937 ja museoksi se päätyi värikkäiden vaiheiden jälkeen vuonna 1975. Rakennuksen upein juhlasali on koristeltu 1987 neuvostohenkisillä maalauksilla (kuvassa), jotka kuvaavat ajan henkeä paremmin kuin tuhannet tarinat.

Muutama vuosi sitten uusittu näyttely löytyy museon toisesta kerroksesta. Monipuolisesta, pääasiassa hyvin arkisesta esineistöstä koottu kokonaisuus tarjoaa mittavan määrän tietoa, mutta valitettavasti ei suomeksi. Englanninkielisen opaskirjan avulla pysyy huoneesta ja vuosikymmenestä toiseen etenevän näyttelyn juonessa mukana. Aikaa kannattaa varata reilusti, sillä Viron vaiheista löytyy kiinnostavaa faktaa ensimmäisen itsenäistymisen orastuksesta Neuvostoliitosta irtautumiseen.

Sodat ja punainen terrori vuodesta 1940 eteen päin jäävät mieleen päällimmäisiksi kierroksen jälkeen. Parempiakaan aikoja ei ole unohdettu. Esineistö herättääkin varmasti vanhemman polven virolaisissa nostalgisia tuntoja eikä suomalainenkaan museovierailija niiltä voi välttyä.

Neuvosto-Eestin esittely etenee kasvukertomuksena mielivaltaisesta venäläistämisestä kansallisuusaatteen uudelleen nousuun ja itsenäisyyspyrkimysten heräämiseen. Laulavan vallankumouksen vaiheet ovat luonnollisesti näkyvästi esillä. Viimeisen huoneen äänimaailmassa soi tuttu laulu – Mu isamaa, suomeksi Maamme.

TEKSTI JUKKA ARPONEN, KUVAT VIRON HISTORIAMUSEO