Rakennemuutosten edessä

Itsenäistyttyään Virolla oli edessä suuret rakennemuutokset. Neuvostotasavallan menetelmillä ei voinut enää toimia vaan koko yhteiskunta oli uudistettava.

 

Viro oli valmis. Uuden perustuslain mukaan valittu uusi parlamentti Riigikogu julisti 7.10.1992 olevansa sen saman Viron parlamentti (VII Riigikogu), joka julistautui itsenäiseksi 24.2.1918. Viron pakolaishallituksen viimeinen pääministeri-presidentti tunnusti virallisesti Viron uuden parlamentin ja luovutti pakolaishallituksen valtuudet Viron hallitukselle.

Parlamentin puhemies julisti itsenäisyyteen siirtymisen kauden päättyneeksi, perustuslaillinen hallintovalta oli Virossa palautettu. Tämän parlamentin istunto oli juhlava ja sitä seurasi vastaanotto. Syytä juhlaan oli, sillä Viro oli tullut perille, poliittiset rakenteet olivat valmiit ja valtio saattoi toimia jatkossa kuin mikä tahansa normaali valtio.

 

Räpiköinnistä uimiseen

Viron itsenäistyminen tuli yllätyksenä. Kukaan ei ollut odottanut vallankaappausyritystä Moskovassa ja koko Neuvostoliiton yhtäkkistä hajoamista. Oli kuviteltu itsenäistymisen tapahtuvan rauhallisesti ja sopimusteitse, joskus 1990-luvun loppupuolella.

Siinä sitä kuitenkin elokuussa 1991 oltiin, itsenäisinä herättiin 21. päivän aamuun. Edellisenä iltana oli silloinen parlamentti eli korkein neuvosto julistanut Eestin neuvostotasavallan itsenäiseksi Viron tasavallaksi.

Pääministeri Savisaaren johdolla hallitus laati aamutuimaan suunnitelman siitä, miten tästä omin voimin eteenpäin. Tilanteelle kuvaava oli, että suunnitelman nimi oli 3×3, eli kolmen päivän, kolmen viikon ja kolmen kuukauden aikana tehtävät asiat. Sen pitemmälle ei vielä osattu ja ehditty ajatella.

Viro oli täydellisessä talouskriisissä, kun talousalue romahti Neuvostoliiton hajoamiseen. Savisaaren hallitus sai kuitenkin pidettyä maan käynnissä kunnes hallitus uupui ja korvattiin Tiit Vähin väliaikaisella hallituksella tammikuussa 1992.

Vähin hallituksen tehtävä oli toteuttaa kansanäänestys uudesta perustuslaista ja sen jälkeen järjestää ensimmäiset vapaat vaalit. Kolmanneksi asiaksi piti toteuttaa rahauudistus. Tämän ohessa täytyi valtiolaiva pitää taloudellisesti jotenkin pinnalla.

Vasta kolmannella itsenäisen Viron hallituksella (21.10.1992–8.11.1994) oli aikaa aloittaa suunnitelmallisia uudistuksia.

 

Parlamentin pitkät istunnot

Mart Laarin hallituksella oli yhden paikan enemmistö parlamentissa ja se toi parlamentin käsittelyyn oikeastaan koko nykyaikaisen valtion tarvitseman lainsäädännön.

Parlamentissa tehtiin pitkää päivää. Suuressa salissa eivät kansanedustajat jaksaneet koko ajan istua. Koalition ja opposition keskinäinen luottamus oli niin olematonta, että kaikilla parlamenttiryhmillä oli aina päivystäjä salissa.

Riigikogun sääntöjen mukaan parlamenttiryhmä saattoi ennen äänestystä pyytää kymmenen minuutin tauon, jotta voi ryhmänä määritellä kantansa äänestettävään asiaan. Todellisuudessa kyse oli aikalisästä, joka käytettiin kansanedustajien paimentamiseen kahvilasta suureen saliin. Puheita pidettiin joko normaalista politiikan teon tarpeesta tai sitten lakiehdotusta vielä täsmennettiin ja puhekaruselli pidettiin päällä, jottei käsittely katkeaisi. Lakeja oli paljon ja kaikilla niillä oli kiire.

 

Uudistajien aika

Viron kolmas hallitus sai suuren tehtävän. Edeltäneet hallitukset olivat luoneet tasavallalle oikeudelliset puitteet. Viro oli olemassa, mutta Viro oli sisäisesti muutettava neuvostotasavallasta normaaliksi tasavallaksi. Tällainen on kansakunnan historian kaikkien aikojen rakennemuutos.

Mart Laarin hallitukselle kävi, kuten uudistajahallituksille yleensä on tapana käydä. Viro saatiin kasvu-uralle ja yhteiskunnalle toimiva rakenne, mutta hallituskoalitio päätyi seuraavien vaalien jälkeen oppositioon. Tämä toki arvattiin, kun hallitusvastuu otettiin vastaan. Kuten aikaisemmissakin hallituksissa, nyt palveltiin kansakuntaa eikä rakennettu omaa poliittista tulevaisuutta.

Kansakunnan peruskiviä on oikeuslaitos. Niinpä säädettiin lait kolmiasteisesta oikeuslaitoksesta ja päästiin nimeämään korkeimman oikeuden presidentti. Koska uuden lain mukaan korkeimman oikeuden presidentti esittelee ehdokkaat korkeimman oikeuden tuomareiksi, oli jonkin aikaa sellainen tilanne, että korkeimman oikeuden presidentti oli myös koko korkein oikeus. Tapahtuma kuvaa hyvin niitä vaikeuksia, joiden kanssa uudislakeja säädättävä hallitus paini.

Tärkeä uudistus oli omaisuusreformi. Virolaisten kiinteä omaisuus oli sosialisoitu 1940-luvun lopussa ja käytännössä kaikki yritykset, niin kaupat kuin tehtaatkin olivat valtion omaisuutta. Omaisuuden palauttaminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin sen sosialisoiminen.

Vanhat kiinteistörekisterit olivat olemassa ja huoneistot pystyttiin palauttamaan omistajilleen. Tavallisesti niissä asuivat toiset ihmiset, sillä ne joilta omaisuus sosialisoitiin joutuivat tavallisesti myös muiden rangaistusten kohteeksi.

Kun omaisuus palautettiin, oli vuokralaisten asema hankala. He eivät saaneet mitään, kun joku toinen muutti heidän asuntoonsa. Pääministeri Laarkin perheineen joutui muuttamaan pitkäaikaisesta kodistaan, kun heidän vuokrahuoneistonsa uus-vanha omistaja halusi tilan itselleen.

Uusien elementtitalojen huoneistot sai yksityistää rahalla ja pisteillä. Jokainen sai pisteitä elinvuosistaan ja Siperiassa vietetyistä vuosista kunnon kertoimella. Näin eläkeläiset pystyivät lunastamaan asuntonsa ja nuoremmat saivat ostettua huoneistonsa edullisesti.

Lyhyessä ajassa virolaiset muuttuivat vuokralla asujista omistusasuntojen haltijoiksi. Asunto taas kelpasi takuuksi pankkilainaan ja niin uudet pienyrittäjät saivat yrityksensä käynnistettyä. Yksi valittu rakenteellinen ratkaisu heijastuu moneen muuhun ilmiöön ja se tekee uudistusten vaikutuksen ennakoinnin niin vaikeaksi.

Teollisuutta ei ruvettu palauttamaan alkuperäisille omistajille. Mistään ei olisi voinut varmasti päätellä, että olisiko esimerkiksi 1930-luvulla toiminut konepaja toisissakaan oloissa ollut pystyssä 1990-luvulla.

Mallia otettiin Saksasta, tarkemmin Itä-Saksan valtionyhtiöiden yksityistämisestä. Teollisuus myytiin ja myyntihinta oli investointisuunnitelma, ja sen toteutumista valvottiin tarkasti. Kyllähän se raha olisi valtiollekin ollut tarpeen, mutta näin houkuteltiin ulkomaiset ostajat investoimaan. Ostettu tehdas piti saneerata ja panna pyörimään, jotta rahansa saisi takaisin. Rahan sijasta valittiin työpaikat ja vienti, voitot tosin menivät ulkomaille, mutta samalla syntyi ulkomaankauppaa, johon virolaiset eivät olisi vielä yltäneet.

 

Verotus kuntoon

Radikaalimpia Laarin hallituksen uudistuksia oli verouudistus. Itsenäisen Viron alkuaikojen ongelma oli verojen kerääminen, veroja pyrittiin kaikin tavoin välttelemään ja hyvin tavallista oli maksaa ainakin osa palkasta pimeänä.

Uuden verosysteemin piti olla yksinkertainen ja selkeä, sellainen siitä tulikin. On vain yksi kiinteä tuloveroprosentti, joka on sama kaikille ja kaikenlaisille tuloille. Jos tekee ylitöitä niin tietää täsmälleen, mitä urakasta jää käteen. Ainoa sosiaalinen elementti oli verotuksen alaraja, kaikkein vähävaraisimpien ei tarvinnut maksaa lainkaan veroja.

Uudistus toimi, verotus oli kansalaistenkin mielestä selkeä ja yksinkertainen, ja kohtuullisiksi miellettyjä veroja alettiin maksaa entistä enemmän. Uudistuksen sivuvaikutus oli, että tasaverotus mahdollisti omaisuuden kartuttamisen. Ahkera henkilö pystyi nostamaan nopeasti tulojaan, kun verotuksen prosenttiosuus pysyi koko ajan samana. Verotuksen avulla saatiin pääomia, jotka puolestaan useimmissa tapauksissa synnyttivät uutta yritystoimintaa.

Samalla tavalla edettiin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Säädettiin lakeja ja taas lisää lakeja. Valot parlamentissa paloivat pitkälle iltaan, kansanedustajat torkkuivat äänestyksiä odottaen ja valtio valmistui säädös säädökseltä. Usein kävi niin, että rakennemuutoksilla oli seurauksia, joita ei lakeja säädettäessä edes osattu kuvitella. Välillä lakeja jouduttiin parantelemaan, välillä hallituksella ja lainsäätäjillä oli syytä onnitella itseään.

Viro oli muuttunut täysin vuoden 1991 jälkeen. Tavallisen ihmisen oli vielä helppo mieltää vuoden 1991 ja alkuvuoden 1992 uudistukset, niiden jälki näkyi itsenäisenä valtiona. Vuosien 1992–1994 suurta rakennemuutosta oli vaikeampi hahmottaa, ainoa varma asia oli, että kaikki totuttu muutetaan.

Tuskin oli yllätys, että maaliskuun 1995 vaaleissa voittivat ne puolueet, jotka lupasivat uudistusten tulvan olevan ohi ja normaalin elämän alkavan. Niin saattoi luvata, sillä parina kuumeisena vuotena oli kaikki välttämätön saatu tehtyä, Viro oli kokenut rakennemuutoksen.

 

TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVITUS HANNU LUKKARINEN

Lue lisää samasta aiheesta
Edgar Savisaar rakennemuutokset virossa Tiit vähi verosysteemi verotus viron hallitus viron itsenäistyminen Viron kolmas hallitus