Smedsin ja virolaisten Karamazov
Smedsin ja virolaisten Karamazov
Kyseessä on pitkän matkan päätepiste: neljä vuotta kestänyt projekti huipentui ensiiltaan von Krahlin teatterissa Tallinnassa 1. lokakuuta.
Kolme edellistä vuotta ohjaajan oppilaat rakensivat, purkivat ja hioivat näytelmää pariviikkoisissa workshopeissa. Viime keväänä koulunsa päättäneille opiskelijoille syksyn näytelmä on todellista työelämäharjoittelua kiertueineen kaikkineen.
Nelituntinen näytelmäjärkäle vastaa ominaispainoltaan alkuperäistä Dostojevskin romaania, vaikka tarinaa sellaisenaan on sieltä turha hakea. Suomalaisen teatterin kauhukakara on uskollinen työtavoilleen. Kertomus on revitty auki ja mosaiikkinen monumentti avaa teoksen teemat katsojille aivan uudella tavalla.
Esitys on hyvin musiikkipainotteinen ja visuaalinen. Ja hankala kutistaa pariin sanaan.
”Sen yksi puoli on dionysista elämänvoimaa, iloa, rakkautta, seksuaalisuutta, joka törmää tähän toiseen puoleen, thanatokseen, kuolemanviettiin, elämän tummemman puolen virtoihin”, Smeds maalailee hörppiessään aamun toista tuplaespressoa pienessä Vanhankaupungin italialaiskahvilassa.
Kimppatekemisen tulos
Kristian Smeds on tehnyt yhteistyötä Virossa niin pitkään, että kielikin jo sujuu. Hän ohjasi von Krahlin teatterille Jäniksen vuoden 2005 ja Lokin 2007, ja krahlilaisia oli mukana Brysseliä kuohuttaneessa Mental Finlandissa 2009.
Myös Karamazov-projekti sai alkunsa von Krahlista, jolla on oma nimikkoluokka Viljandin kulttuuriakatemian näyttelijälinjalla. Teatterin perustaja ja vanha yhteistyökumppani Peeter Jalakas houkutteli Smedsin mukaan yhdeksi kurssin opettajaksi.
Karamazovit iskivät Smedsiin jo nuoruusvuosina. Hänestä tuntui, että teos sopisi hyvin inspiraation lähteeksi oppilaille. Niin kuin sopikin.
”Tarinana ja taideteoksena se on ammentamaton, joka suuntaan avautuva, eikä lopu koskaan”, vakuuttaa Smeds.
Smeds kehuu oppilaidensa lahjakkuutta. He ovat muun muassa osoittautuneet oiviksi muusikoiksi. Samalla ohjaaja on tutustunut parikymppisten virolaisten arvomaailmaan ja näkemyksiin.
”On ollut hienoa nähdä nuorten taiteilijanalkujen kehityskaari ja kokea voivansa vaikuttaa siihen. Pedagogisessa mielessä tämä on antanut ymmärrystä myös itselle.”
Kun projekti ympättiin Turun ja Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan, yhdeksi osatuottajaksi tuli Turun kaupunginteatteri. Virolaiset opiskelijat saivat samalla kaksi muuta oppimestaria, säveltäjä Ismo Laakson ja lavastaja Jani Uljaksen.
Smeds korostaa, etteivät keskiössä olleet suomalaisten vanhojen patujen linjaukset, vaan nuoret näyttelijät ovat itse vaikuttaneet paljon valittuihin teemoihin, työtapoihin ja ilmaisuun. He sävelsivät musiikin ja rakensivat lavasteita. Mestareiden hommaksi jäi tukea prosessia ja tarjota ammattitaitoaan avuksi.
”Nuoret ovat tehneet itse monet näytelmän parhaista kohtauksista.”
Smedsin ohjailu on lähinnä ollut metatason suuntimista. Kurssilla on rikottu muun muassa perinteisiä sukupuolijakoja, ”veljeksinä” esiintyvät tytöt siinä missä pojatkin. Smedsiä ottaa päähän, kun naiset alistetaan kulissiballeriinoiksi ja miehet heiluvat eturampeissa päärooleissa.
Karamazoveissa ei ole sooloartisteja. Kurssi hitsautui tiiviiksi ja kimppatekemisen tulokset näkyvät. Smeds näkee oppilaissaan nuoren polven uutta ajattelua, vilpittömyyttä, positiivisuutta ja yksilökeskeisten arvojen hylkäämistä.
”Postmodernistisen mustan ironian kaivo on ammennettu tyhjiin, tämä näyttämöteos etsii inspiraationsa ja voimansa toiselta suunnalta”, toteaa Smeds.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVA VILLE HYVÖNEN
12Karamazovia
* Näytelmää esitetään Tallinnassa
loka- ja marraskuussa ja Turussa
loka-marraskuun vaihteessa.
* Tallinnan esitykset on tekstitetty
englanniksi.
* Lippuja myyvät Lippupalvelu,
Piletilevi ja Piletimaailm
Lue lisää samasta aiheesta
