Juhlien jälkeen
Keskiviikkoaamu 21.8.1991 valkeni uudelleen vapautuneelle maalle. Unelmasta oli tullut totta, Viro oli jälleen vapaa. Uuden elämän ensimmäinen aamu oli myös karu herääminen arkeen. Itsenäisyys on hieno asia, mutta itsenäisenä eläminen ei suinkaan ole niin helppoa.
Ensimmäinen asia oli itsenäisyyden varmistaminen. Muilta valtioilta odotettiin ja saatiin tietoja diplomaattisuhteiden palauttamisesta. Paikallinen venäläinen sotaväki pyrittiin vakuuttamaan siitä, että ensinnäkin he olivat nyt Venäjän federaation sotaväkeä, eivätkä Neuvostoliiton ja lisäksi myös Jeltsin ja Venäjän federaatio tunnustivat Viron itsenäisyyden. Lopuksi piti saada vielä olemassa ollut Neuvostoliitto tunnustamaan Viron itsenäisyys, ja se onnistui pari viikkoa myöhemmin 6.9.1991. Itsenäisyys oli nyt kansainvälisesti tunnustettu tosiasia. Uusvanha itsenäinen valtio saattoi alkaa hakea paikkaansa kansainvälisissä järjestöissä. Viro ja muut Baltian maat pääsivät aluksi ETYK:in jäsenmaiksi 10. syyskuuta ja sen jälkeen YK:n jäseniksi 17. syyskuuta. Viron kansainvälistyminen oli alkanut.
Isännäksi omassa talossa
Nimellisesti Neuvosto-Eesti oli ollut liittovaltioon kuulunut osavaltio. Neuvostoliitto ei oikeasti ollut mikään liittovaltio, vaan yhden puolueen hallitsema keskitetty imperiumi. Liittovaltion kulissit oli kuitenkin pidetty pystyssä.
Neuvosto-Eestissä oli oma parlamentti eli Korkein neuvosto. Oli myös parlamentille vastuussa oleva hallitus eli tasavallan ministerien neuvosto. Ministerien johdettavina olivat ministeriöt, kansallisesta opetusministeriöstä jopa omaan ulkoministeriöön asti. Periaatteessa Neuvosto-Eestillä oli suuri osa normaalin valtion rakenteista.
Normaalit valtion rakenteet olivat Neuvostoliitossa olleet vain julkisivuna. Kaikesta ja kaikilla yhteiskunnan tasoilla oli päättänyt kommunistinen puolue (EKP), jollainen Neuvosto-Eestissä tietenkin oli. Itsenäisyystaistelun aikana vuodesta 1987 lähtien virolaiset olivat käyttäneet hyväkseen neuvostotasavallan kulissirakenteita. Kansallismielisten kommunistien tuella valtaa siirtyi parlamentille ja hallitukselle, jotka saivat päättää ja johtaa. Taktiikka oli onnistunut. Juuri nukkeparlamentiksi tarkoitettu Korkein neuvosto oli se, joka julisti Viron uudelleenitsenäistymisen. Paikallisen kommunistisen puolueen johtoryhmän työrukkaseksi ajateltu hallitus ilmoittikin kovan linjan kommunisteille heidän puolueensa kieltämisestä.
Viron hallitus otti ohjat ripeästi käsiinsä. Moskovan kaappaus oli tuskin loppunut, kun jo 23.8.1991 Virossa kiellettiin Moskovan vanhoillisia tukeneet EKP:n järjestöt. Jo edellisenä päivänä oli erotettu Moskovan vallankaappaajien puolella olleet yleisliittolaisten tehtaiden ja tuotantolaitosten johtajat. Moskovan ministeriöiden omistuksessa olleet tehtaat kansallistettiin, kuten myös rautatiet, satamat ja meriliikenne.
Ongelmia Viron hallituksella oli. Kaikkea valtiolle kuuluvaa ei neuvostotasavaltojen ministeriöiden oltu sallittu tehdä. Esimerkiksi vankiloiden vartijat olivat Neuvostoliiton sisäministeriön, ei neuvostasavallan sisäministeriön, palveluksessa. Mitä tehdään, kun vanginvartijat kutsutaan kotiin? Avataanko vankiloiden portit?
Vastaavia organisatorisia ”pikku ylläreitä” oli kaikkialla yhteiskunnassa. Hallituksen piti toimia samaan aikaa kuin palokunta ja tehdä pitkäjännitteisiä ratkaisuja yhteiskunnan järjestämiseksi.
Kenelläkään ei ollut kokemusta taloudesta
Taloustietäjiä toki Virossa oli. Ongelma vain oli, että ainoa talous, josta ihmisillä oli kokemusta, oli sosialismi. Sosialistinen talousjärjestelmä romahti ja samalla hetkellä Moskovan vallankaappaus kuihtui kokoon. Neuvostoliitossa siirryttiin kertaheitolla markkinatalouteen, ilman ennakkosuunnitelmia ja ilman valmistautumista.
Syntyi valtava tavarapula ja superinflaatio. Ruplan arvo romahti ja miltei kaikki perustuotteet menivät kortille kaikissa entisissä neuvostotasavalloissa.
Kun bensan hinta alkoi olla lähellä maailmanmarkkinahintaa, eikä enää ollut tuettua Neuvostoliiton sisäistä hintaa, tuli neuvostoaikainen bensajuoppo kuorma-auto kohtuuttoman kalliiksi käyttää. Sitä oli kuitenkin käytettävä, koska mitään muuta autoa ei ollut. Kasvaneet kuljetuskustannukset oli pakko siirtää hintoihin ja taas tavarat kallistuivat. Sama ilmiö oli talouselämän kaikilla aloilla. Neuvostotaloissa ei ollut säädettäviä pattereita eli jos oli kuuma niin avattiin ikkuna. Tehtaiden ja laitosten laitteet olivat saman ajattelumallin tulosta. Koska energia oli ollut käytännössä ilmaista, niin sitä saattoi haaskata vapaasti. Yhtäkkiä energialle tulikin hinta ja kaikki koneet ja rakenteet muuttuivat kerralla vanhanaikaisiksi.
Uuden valtion perusteet
Viron edellinen perustuslaki oli vuodelta 1938. Silloin ei kuitenkaan ajateltu maan joutuvan miehitetyksi yli puoleksi vuosisadaksi. Sen perusteella ei vaaleja enää voinut järjestää.
Vallassa oleva parlamentti eli Korkein neuvosto oli valittu Eestin neuvostotasavallassa maaliskuussa 1990. Vaikka vaalit olivat melko vapaat, oli Korkeimmassa neuvostossa kiintiöpaikkoja. Kaikki neuvostotasavallassa oleskelleet olivat saaneet äänestää, niin yleisliittolaisten tehtaiden venäläiset kuin neuvostoarmeijan varusmiehetkin. Korkeimman neuvoston henki oli virolainen, mutta sen laillisuus parlamenttina oli kyseenalainen, olihan se miehityksen oloissa valittu. Se ei voinut säätää uutta perustuslakia.
Perustettiinkin erityinen ”Perustuslakikokous” jonka tehtävänä oli laatia maalle uusi perustuslaki. ”Perustuslakikokous” aloitti työnsä 13.9.1991 ja uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä 28.6.1992. Vasta uuden perustuslain pohjalta pystyttiin järjestämään oikeat parlamenttivaalit.
3+3+3 -ohjelma
Pääministeri Edgar Savisaaren hallitus oli päättänyt heti uudelleenitsenäistymisen yhteydessä kolmen viikon, kolmen kuukauden ja kolmen vuoden ohjelmasta.
Kolmen ensimmäisen viikon aikana piti itsenäisyys vakauttaa. Siinä hallitus onnistui ja Neuvostoliitto tunnusti Viron itsenäisyyden, kansainväliset järjestöt avasivat ovensa ja perussopimukset uuden Venäjän kanssa saatiin solmittua.
Kolmen kuukauden ohjelmassa piti itsenäistynyt valtio saada jaloilleen ja järjestetyksi. Organisointi oli se helpompi puoli. Vanginvartioiksikin löytyi vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestö Kodinturvasta ja he hoitivat työn niin kauan kunnes saatiin päätökseen ensimmäinen oma vanginvartijakurssi.
Talous ei kuitenkaan kolmen kuukauden aikana kohentunut. Vasta rahauudistus kesäkuussa 1992 auttoi Viron talouselämän uuden nousun ensimmäisille rappusille.
Kolmessa vuodessa Viron piti ottaa oma paikkansa maailmassa. Siihenkin meni enemmän aikaa. Vasta tämän vuoden tammikuussa, kun Viro otti käyttöönsä euron, voisi sanoa Viron valtion olevan valmis. Se täyttää nyt kaikki normaalin eurooppalaisen valtion tuntomerkit.
TEKSTI ANTTI SARASMO,
KUVITUS HANNU LUKKARINEN
Lue lisää samasta aiheesta
