 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Sairastaminen vaati hyv�� terveytt�
|
Tallinnan Raatihuoneen torin laidalla on vanha kaupungin apteekki, Raeapteek. Se on toiminut samoissa tiloissa 1500- luvulta l�htien ja lieneekin samassa paikassa toimivista apteekeista Euroopan vanhin. Onneksi l��kevalikoima on vuosisatojen kuluessa vaihtunut.
| Raeapteek palvelee asiakkaita edelleenkin. |
|
|
|
 eskiajalla ja vuosisatoja sen j�lkeenkin l��kepuoli oli v�h�n erikoista. Kunnon pyh�inj��nn�s eli reliikvia oli sairauksien parantamisessa kova sana. Pyhimyksen hampaassakin oli niin kova pyh� voima ett� se karkotti useimmat sairaudet. Jokaisella itse��n kunnioittavalla luostarilla ja seurakunnalla oli oma pyh�inj��nn�s joten apu sairauteen oli aina l�hell�. Oli sit� tietenkin maallisiakin l��kkeit� kuten esimerkiksi meripihka, yksisarvisen sarvijauhe, sammakon veri jne. N�it� tietenkin saatiin apteekista, my�s Raeapteekista.
Spitaali oli tauti muut taudit vaivoja
Oikeastaan ainoa oikea sairaus syv�sti teologisella keskiajalla oli spitaali, sill� siit� puhuttiin Raamatussa monessa kohdassa ja paljon. Spitaali olikin ainoa sairaus jota varten rakennettiin sairaalaverkoston hospitaalit, kirkon avulla kaikkialle Eurooppaan. Sellainen oli tietenkin my�s Tallinnassa.
Tallinnan Seegi eli spitaalihospitaali oli �hispankin harmaan pilvenpiirt�j�n takana, siell� miss� nyt on vanha pieni Seegin kirkko.
Spitaalitautiset erotettiin muusta yhteiskunnasta omaksi yhteis�kseen, hospitaali olikin enemm�n hoitokoti kuin varsinainen sairaala. Kaikki spitaalisiksi todetut eiv�t tietenk��n olleet spitaalisia, heill� oli vain joku muu ihotauti. Vaikka spitaali tarttuu huonosti, niin se on kuitenkin tarttuva tauti. Kun siis ihotautinen muutaman vuoden eli oikeiden spitaalisten parissa, sairastui h�n itsekin ja niin alkuper�inen diagnoosi oli kuin olikin ollut oikea.
T�t� sin�ns� uskottavaa teoriaa, jolla yritet��n selitt�� miksi keskiajalla oli niin paljon spitaalisairaaloita, voidaan my�s ep�ill�. Tallinnan Seegin eli spitaalisairaalan hautausmaan ovat arkeo logit kaivaneet esiin viime kes�n�. Yll�tt�v�� oli ett� luurangoilta puuttuivat spitaalin luustolle aiheuttamat muutokset.
Voidaankin kysy�, ett� oliko Tallinnan spitaalisairaalassa ylip��ns� ollenkaan spitaalisia?
K�sity�l�iset ja tiedemiehet
Keskiajalla sairaanhoito oli jaettu jyrk�sti kahtia, olivat sairaudet ja vammat. N�ill� ei ollut mit��n tekemist� kesken��n.
T�rkein terveydenhuollon ammattiryhm� olivat parturit eli luiden asettelijat. He olivat k�yt�nn�ss� oppineet ammattinsa, k�yneet l�pi oppipoika- ja kis�llivuotensa ennen kuin saivat mestarin p�tevyyden ja avasivat oman �praktiikkansa�. Parturit saivat hoitaa kaikkia vammoja ja suorittaa kaikkia kirurgisia operaatioita. He olivat kansanl��ketieteen asiantuntijoita, taitavia katkenneiden luiden lastoittajia ja ripeit� amputaatioiden tekij�it�, kunnollisia terveyden hoidon k�sity�l�isi�.
L��k�rit puolestaan olivat tiedemiehi�, yliopistoissa latinankielisen koulutuksen saaneita. L��ketiedett� opeteltiin kirjoista, kokeiden tekeminen ei kuulunut oikealle tiedemiehelle, lukeneisuus kyll�kin. L��k�ri tutki potilaan ulkon�k��, pulssia, haisteli hengityst� ja katseli virtsan v�ri�. Sitten l��kkeiksi m��r�ttiin erilaisia erikoisruokavalioita tai l��kesekoituksia joiden aineosille oleellista oli niiden �arvo� tai hienous, ei niiden k�yt�nn�llinen parantava vaikutus. L��keaineen olemus oli t�rke�mpi kuin sen ominaisuudet, siksi keskiaikaiset reseptit tuntuvatkin olevan kuin loitsukirjasta. Sielt�h�n ne tavallaan olivatkin, uskottiin kun ei tiedetty.
Mutta yksi yleisl��ke oli, suonen iskent�, p��stettiin pois pahaa verta, sairauden aiheuttajaa. Terveydenhoitoon kuului my�s kuppaus, mutta se oli ter veiden ihmisten tapa pit�� sairautta loitolla.
Paha ilma
Ennen mikroskoopin keksimist� bakteereja ei voinut n�hd�. Sellaisten sairauksien aiheuttajien ei edes tiedetty olevan olemassa. Tiet�m�tt�myys sairauksien todellisista syist� leimasi koko l��ketiedett� pitk�lle 1800- luvulle asti.
Tulehduksia vastaan ei ollut mit��n kunnollista l��kett� ennen penisilliinin keksimist�. Toinen maailmasota taisi olla ensimm�inen sota jossa haavoittuneiden m��r� ylitti kuolleiden m��r�n, se kertoo paljon antibioottien tehosta.
Kulkutautien syiksi pidettiin pahaa ilmaa jonka kautta esimerkiksi rutto levisi, bakteeritartuntaa kun ei tunnettu. Hoitokeinona oli ilman raikastamisen tuulettamalla ja polttamalla esimerkiksi kata jan oksia. Hygienian merkityst� ei my�sk��n ymm�rretty, samoista joista otettiin juomavett� ja samoja jokia k�ytettiin viem�rein�. Ei siis ollut mik��n ihme ett� olutta pidettiin vett� terveellisemp�n�. Olutta teht�ess�h�n vierre keitet��n ja samalla se puhdistuu bakteereista. Haavahygieniasta sotaisina aikoina oli paljon k�yt�nn�n kokemuksia. Oli huomattu ett� kun j�sen amputointiin niin oli hyv� kaataa haavaan sulaa pike� tai kiehuvaa tervaa, tuli kyll� potilaan huutoa, mutta v�hemm�n haavakuumetta.
Kun ihmisruumista ei tunnettu hoidettiin sairauksien oireita, kuten kuumetta, mutta itse sairautta ei osattu hoitaa. Ensimm�iset l��ketieteelliset ruumiin avaukset tehtiin vasta 1500- luvun alussa ja sielt� oli viel� pitk� matka nykyaikaiseen l��ketieteeseen.
Sairastaminen vaati hyv�� terveytt�
Lepo olikin oikeastaan ainoa tehokas sairaanhoitokeino mit� tunnettiin, sairaudesta parani jos oli parantuakseen. Kulkutaudit riehuivat aalto toisensa per��n, oli ruttoa, oli lavantautia oli muita kulkutauteja. Usein ne iskiv�t sotien tai katovuosien j�lkeen kun ihmisten ravitsemustaso oli heikentynyt ja heid�n vastustuskykyns� oli huonompi. Lapsikuolleisuus ennen kymment� ik�vuotta oli noin 50%, eli ne ihmiset jotka saavuttivat aikuisi�n olivat periaatteessa hyvin vastuskykyisi�. Nykyaikaisen ihmiskunnan yht�kkinen joutuminen keskiajan sairausymp�rist��n merkitsi varmasti yli puolen v�est�n nopeaa kuolemista erilaisiin tauteihin, joita karaistuneet keskiajan ihmiset kestiv�t hyv�n perusterveytens� turvin.
Sauna, viina ja terva
Pohjoisissa maissa k�ytettiin paljon saunaa sairauksien hoidossa. Kuumetaudeissa l�mp� teki varmasti hyv�� ja auttoi moniin lihaskipuihin. Terva taas desinfioi niin haavat kuin ihottumatkin. Paloviina tuli tunnetuksi 1500- luvulla ja sit� suositeltiin jopa saarnastuoleista. Jos l��keuute tehtiin paloviinaan eik� t�ydenkuun y�n� haettuun l�hdeveteen, niin se kummasti piristi potilasta.
Jos potilaan oma vastuskyky ei riitt�nyt vei voiton tauti. Kuten sananlaskukin sanoo, ett� jos sauna, viina ja terva ei auta, niin tauti on kuolemaksi. Eik� siin� silloin auttanut edes kansainv�lisen tason mukaisesti varustetun Tallinnan Raeapteekin l��kevalikoima, kaikkine ihmeellisyyksineenk��n.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Jaak Kadarik]
|
|
