Joulukuu on jatsin aikaa
Anne Erm on Viron jatsin höyryveturi, jota ikä ei paina.
Tallinnan synkkyyttä piristää kaksi valovoimaista festivaalia, Pimeiden öiden elokuvajuhla ja Joulujazz (viroksi tietenkin õ-kirjaimella eli Jõulujazz).
Kahdella tapahtumalla on muutakin yhteistä, sillä kummankin takana on napakka nainen, joka sisukkuudellaan menee läpi vaikka harmaan kalkkikiven. Anne Erm perusti Joulujazzin 1995, vuotta aikaisemmin kuin Tiina Lokk elokuvajuhlansa.
Sitä ennen Anne oli ehtinyt pyörittää jo vuosia keväistä Jazzkaar-festivaalia. Joulujazz syntyi sen sivuprojektina, sattuman kauppana.
”Kuuluisa tanskalainen basisti Nils Henning Ørsted Pedersen ei päässyt tulemaan keväällä, vaan vasta joulukuussa. Siihen ympärille Joulujazz sitten luotiin.”
Joulujazz tunnetaan erityisesti hyvistä lauluyhtyeistä. Festivaalin tähtiä ovat tänä vuonna New York Voices sekä upea puolalainen jazzlaulajatar Aga Zarayan, jonka konsertti on omistettu kahdelle legendalle, Nina Simonelle ja Abbey Lincolnille.
Anne suosittelee myös virolaisia esiintyjiä. Weekend Guitarr Trio ja saksofonisti Raimo Tafenau tunnetaan hyvin suomalaisissakin jazzpiireissä. Molemmilla on juhlavuosi, WGT täyttää 20 ja Tafenau 50.
”Ohjelma on tosi hyvä, menisin itse kuuntelemaan joka ikistä esiintyjää, jos en olisi järjestäjä.”
Lauluyhtyeet ovat lähellä Annen sydäntä, sillä hän lauloi itse nuorena suositussa Collage- yhtyeessä (1966–79). Nimen Anne nappasi Arvo Pärtin teoksesta. Nyt Collage on taas muodissa ja etnoyhtye Puzle on herättänyt sen vanhat kansanlaulusovitukset henkiin.
Neljä ja puoli naista
Anne Erm järjestää tiiminsä kanssa sata konserttia vuodessa. 4,5 naista (puolipäiväinen kirjanpitäjä mukaan lukien) pyörittää kahta festivaalia ja kahta konserttisarjaa. On näiden tarmonpesien ansiota, että Jazzkaaria kutsutaan ”Pohjoismaiden parhaaksi ja pienibud- jettisimmaksi jazzfestivaaliksi”.
Aikoinaan töitä paiskittiin radiotalon ahtaissa oloissa, mutta jo kolmatta vuotta ovesta lappaavia kävijöitä otetaan vastaan kodikkaassa toimistossa Pärnu maanteellä. Keittiössä espressokeitin pöräyttää mukillisen hetkessä ja ikkunalaudalla rehottaa viherviidakko. Taustalla soi tietysti jazz.
Ensi keväänä Jazzkaar täyttää 25 vuotta. Anne muistaa miten vaikeaa pelokkaita ulkomaisia artisteja oli suostutella maahan neuvostovallan viimeisinä vuosina. Festivaali on tuonut Viroon maailman huiput Bobby McFerrinistä ja Chick Coreasta alkaen.
Vaikka Jazzkaar on nykyään Tallinnan kulttuurinen käyntikortti, tapahtuman tulevaisuus on aina vähän ilmassa. Hikisin urakka on raapia rahat kasaan.
Omintakeista ja uskaliasta festivaalia arvostetaan maailmalla, mutta kesti kauan ennen kuin tulokkaaseen alettiin suhtautua tasavertaisena partnerina, myös Suomessa. Nykyään yhteistyö luistaa. ”Siinä määrin, että oma ’kotisuomalainen’ soittaa melkein kaikissa virolaisissa jazzkokoonpanoissa”, hymyilee Anne.
Jazzkaar on epäilemättä Anne Ermin elämäntyö. Ikinä ei arvaisi, että hän voisi ikänsä puolesta viettää leppoisia eläkevuosia. Syyskuussa työkaverit järjestivät Annelle kunnon 70-vuotispirskeet, joissa soitti kuubalainen Septeto son ja päivänsankari itse toimi tiskijukkana.
”Tapasin vihdoin vanhoja kurssikavereita ja ystäviä, joita ei ole ehtinyt nähdä vuosiin. Suomesta asti tuli yllätysvieraita, ja kollegat radiosta lahjoittivat polkupyörän.”
Kukkia on sankarille kannettu viikkoja juhlan jälkeen. April Jazzin johtaja Matti Lappalainen yllätti Annen Trondheimissa valtavalla ruusupuketilla. Hienoin syntymäpäivälahja taisi kuitenkin olla tyttärentyttären Liidin syntymä. Viron jatsin voimanainen johtaa maan jazzliittoa ja toimittaa maanantaisin omaa radio-ohjelmaa. Vaikka Anne on usein festivaalin jälkeen vannonut, että ”tämä oli viimeinen kerta”, musiikki antaa energiaa ja potkii aina uudelleen liikkeelle.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV JA JAZZKAAR
Lue lisää samasta aiheesta
