Teatteri voi olla muutakin kuin porvarillista ajanvietettä
Teatteri voi olla muutakin kuin porvarillista ajanvietettä
Tiit Ojasoon (34) ja Ene- Liis Semperin (42) kotikenttä on Teatteri NO99, joka tunnetaan perinteisiä rajoja rikkovista projekteistaan. Viime vuonna Ühtne Eesti Suurkogu (Yhtenäinen Viro -suurkokous) kohahdutti kulttuuriväkeä ja sitä pidettiin joissakin piireissä jopa uuden poliittisen liikkeen ohjelmajulistuksena. Kyseessä oli kuitenkin vain tarkoin suunniteltu teatteriprojekti. Tämän vuoden puheenaiheena on ollut näytelmä The Rise and Fall of Estonia – säälimätön kuvaus nykypäivän Virosta.
Viime kesänä Ojasoo ja Semper osallistuivat Kulttuuripääkaupunkiohjelmiston tekoon rakentamalla teatterin oljista, vain yhtä esityskautta varten.
Kyselimme Tiit Ojasoon kuulumisia talven kynnyksellä.
Miltä Viro näyttää taiteilijan silmin?
”Vaikea vastata lyhyesti, mutta sanotaan, että täällä halutaan miellyttää kovasti ulkomaalaisia, mutta samalla pinnan alla kytee muukalaisviha.”
Mitä tarjottavaa muille Virolla on?
”Hyvän esimerkin siitä, kuinka pienen maan omaperäinen kulttuuri voi säilyä maailman pyörteissä.”
Mikä on tyypillistä Viron kulttuurille?
”Viron kulttuuripiirissä on aina ollut paljon vahvoja yksilöitä – kapellimestareita, kuvataiteilijoita ja sarjakuvapiirtäjiä. Ehkä olemme vähän introvertteja, mikä näkyy tällä tavalla.”
Entä virolaiselle teatterille?
”Se, että teatteri on erittäin suosittua. Virossa on 1,3 miljoonaa asukasta ja teatterikäyntejä kirjataan vuosittain miljoona. Teatterilla on ollut iso rooli niin kansallisen minäkuvan luomisessa kuin poliittisessa vapaustaistelussa. Tosin viime aikoina teatterista on tullut enemmänkin viihdettä.”
Missä ovat Teatteri NO99:n juuret?
”NO99 perustettiin seitsemän vuotta sitten ajatuksena testata nykyteatterin mahdollisuuksia ja luomaan yhteiskunnallisesti merkittävää teatteria. Olemme vuosien varrella esittäneet klassikkonäytelmiä sekä modernia draamaa. Tärkeimpiä ovat olleet projektit, joilla olemme onnistuneet puhuttelemaan yhteiskuntaa laajemmasta näkökulmasta. Joillakin hankkeillamme olemme pystyneet osoittamaan, että teatteri voi olla muutakin kuin porvarillista ajanvietettä.”
Olette vieraillet muun muassa Münchenissä, Pariisissa ja Berliinissä. Kerro vähän noiden matkojen annista?
”Halusimme nähdä kuinka pärjäämme Viron rajojen ulkopuolella. Kansainvälinen yhteistyö on vaatinut paljon uusien asioiden oppimista, niin teatterin alalla kuin yleisesti. Mehän olemme kuitenkin Neuvostoliiton jälkeläisiä eikä siinä yhteiskunnassa käyty aamuisin suihkussa, puhuttu päivittäin englantia eikä vaihdeltu poskisuudelmia. Münchner Kammerspielen kanssa yhteistyöprojekti vaati viisi vuotta valmisteluja ennen toteutumistaan. Pariisiin Odéon-teatteriin pääseminen on virstanpylväs virolaisen teatterin historiassa. Mati Unt (kirjailija ja teatterimies) kirjoitti, miten 60-luvulla Tartossa haaveiltiin näyttelemisestä Odéonin lavalla. Tavallaan olemme toteuttamassa hänen unelmaansa.”
Mitä Ranskasta ja Saksasta on tullut tuomisina Viroon?
”Ranskaan olemme vasta menossa, joten sen saamme nähdä myöhemmin. Saksan teatterilla on ollut vahva vaikutus virolaiseen näyttämöperinteeseen viimeiset sata vuotta. En voi väittää etteikö se vaikuttaisi meihinkin. Voisin lainata saksalaista ohjaajaa Frank Castorffia; vähemmän realismia, enemmän realiteetteja.”
Onko Viro teille liian pieni maa?
”Meillä on juuret syvällä virolaisessa maaperässä. Joskus kuitenkin tuntuu, että isompi leikkikehä olisi tarpeen. Kuitenkin vain talousmielessä, ei luovuuden kannalta.”
Onko The Rise and Fall of Estoniassa kyse viimeisten päivien tunnelmista?
”Fukushimassa jo viimeiset päivät monille koittivat. Historia kuitenkin kulkee kulkuaan eikä näytelmässäkään mikään ole lopullista, mutta se heijastaa kyllä oman aikamme tuntoja. Esityksien suhteen viimeiset ovat lähellä. Niitä on vielä joulukuun alussa muutama. Sen jälkeen tulee mahdollisesti vierailuja esimerkiksi Suomen teatterifestareille. Lavastus on kylläkin erittäin tekninen ja sellaisenaan hankala viedä vieraalle näyttämölle.”
Oletteko poliittisesti sitoutuneita?Ainakin jotkin tahot ovat pitäneet Rise and Fallia vasemmistolaisena?
”Jotkut tuotannot ovat varmasti poliittisia. Ühtne Eesti Suurkogu tulkittiin lähes puolueen perustamiseksi ja meitä oltiin jo melkein viemässä eduskuntaankin. Olemmeko sitten vasemmistolaisia tai oikeistolaisia, en ryhdy arvioimaan. Toisaalta pyrimme pysymään erossa päivänpolitiikasta, mutta tietty vasemmistolaisuus taitaa olla kirjailijoille ja taiteilijoille tyypillistä.”
Mitä Pehkuteatterista (Põhuteater) jäi käteen?
Pehkuteatteri oli avoinna vain viisi kuukautta, mutta paljon ehti sinä aikana tapahtua. Aloitimme avaamalla kaupunkilaisille uuden tilan ja toteuttamalla arkkitehtonisen installaation. Ja mitä vierailijoihin tulee, niin voin sanoa, etten koskaan ole nähnyt niin paljon niin hyvää teatteria ja kohdannut yhtä monia hienoja ihmisiä kuin sinä aikana.”
Onko Viro mielestäsi suvaitsevainen ja kehittyvä yhteiskunta?
”Osittain on, mutta toisaalta osittain myös hyvin konservatiivinen ja pysähtynyt. Riippuu näkökulmasta kumpaa enemmän.”
Mitä Viro merkitsee sinulle?
”Kotia.”
TEKSTI TOOMAS KÄBIN, KUVAT TEATTERI NO99, TIIT OJASOO, ENE-LIIS SEMPER
Lue lisää samasta aiheesta
