Talven valoa Soomaan saloilla
Talviretki suolle rauhoitti mielen, ja toi aavistuksen keväästä.
Talvi on näyttänyt kasvonsa moniilmeisinä: ensin pakastaa ja tupruttaa lunta, seuraavaksi sataa vettä kaatamalla. Lähden kuitenkin toiveikkaana retkelle Soomaan kansallispuistoon Pärnun ja Viljandin maakuntien rajamaille.
Eilisen pakkanen vaihtui yöllä lämpöasteisiin, taisi tihuuttaa vettäkin. Soomaan hiekkatiet ovat kuin luistinratoja, on pidettävä kieli keskellä suuta ettei auto luisu ojaan. Se olisikin häpeällinen alku retkelle.
Päätän keskittyä tällä kertaa vain yhteen suohon. Riisa on tarkoitukseen sopiva, koska se sijaitsee heti kansallispuiston rajalla Pärnusta tultaessa. Suolla kiertää viiden kilometrin pituinen pitkospuureitti, jonka varrelle jää kuvankauniita suolampareita ja metsäsaarekkeita. Tuhannen hehtaarin suolla riittää ihmettelemistä vielä moneksi retkeksi.
Vakaa aikomukseni on tehdä talven ensimmäinen hiihtoretki, joten ei muuta kuin sukset jalkaan. Lunta on vain nimeksi, mutta onneksi hiihtäminen onnistuu pitkin pitkospuureittiä.Päästyäni alkutaipaleen suomänniköstä, edessäni avautuu avoin maisema heinätupsuineen ja suomättäineen. Lumen kirjavoima näkymä tuo mieleen meren laineet, kun mättäät aaltoilevat ja vuorottelevat hauskasti lumen kanssa.
Auringon valo tuo esiin värimaailman: kanervat, sammalet ja heinät välkkyvät ruskean ja punaisen eri sävyjä. Luonto ei ole talvellakaan mustavalkoinen.
Tuuli puhaltaa suomännyissä, puuskat tarttuvat juroina jököttäviin petäjiin. Korppi ronkahtelee yhdessä niistä, pian se nousee siivilleen ja kauhoo etäämmälle kelon latvaan. Se katselee tulijaa ja lentää takaisin hilpeästi kilkahtaen, samalla ilmassa temppuillen. Musta lintu tekee kunniakierroksen kulkijan ympäri ja poistuu metsän suuntaan. Liekö matalalla keikkuva aurinko tuonut kevättä korpin rintaan.
Suon vetovoima on ennallaan. Rauha täyttää mielen ja silmä lepää maisemassa. Jatkan matkaani jäätyneiden suolampareiden välistä. Päätän kuvata yksinäistä suomäntyä lammen rannalla. Astun jäätyneelle mättäälle, kun tajuan, ettei se olekaan umpijäässä. Saapas humpsahtaa syvälle sammalen sisään, muttei onneksi haukkaa vettä. Leuto talvi on jäädyttänyt vain pintakerroksen.
Suonlaidasta pyrähtää lentoon ukkoteeri, pian sitä seuraa kolme muuta mustaa komistusta. Ne viilettävät siivet pyristen pois näköpiiristä. Kohta kuuluu teeren soidinpulinaa jostain kauempaa. Varma kevään merkki, niin kuin korpin ilmaleikitkin.
Palaan takaisin autolle suomännikön kautta. Hyvä päivä, mietin, kun otan suksia jaloistani. Tiaisparvi jutustelee jo hämärtyvässä iltapäivässä.
Kolme talvista tärppiä
1. Soomaan kansallispuiston metsiin ja soihin voi tutustua patikoiden, hiihtäen tai lumikenkäillen. Retkeilijää varten alueella on yhdeksän luontopolkua. Soomaan opastuskeskus sijaitsee Tõramaalla, jonne on Pärnusta noin 50 kilometriä.
2. Alam-Pedjan suojelualue sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Tartosta. Laajoihin erämaihin on helppoa tutustua Kirnan ja Selli-Sillaotsan luontopoluilla.
3. Viron luoteisnurkassa sijaitsevan Nõvan metsät soveltuvat patikointiin talvellakin. Alueella on useita nuotiopaikkoja ja luontopolkuja. Avoin meri houkuttelee talvehtivia vesilintuja.
Lisätietoa retkeilyalueista: www.rmk.ee
TEKSTI JA KUVAT MIKKO VIRTA
Lue lisää samasta aiheesta