Tuoretta tietoa Virosta
16.10.2020 | Luonto

Syksy puhaltaa lintuparatiisin lentoon – Matsalun kansallispuisto on lokakuussa parhaimmillaan

Matsalun kansallispuisto on parhaimmillaan juuri nyt, kun sen rannat ja niityt täyttyvät tuhansista muuttolinnuista.
Teksti ja kuvat Mikko Virta, kartta Eve Jaansoo 

Syksy puhaltaa lintuparatiisin lentoon – Matsalun kansallispuisto on lokakuussa parhaimmillaanKurjet kokoontuvat syksyisin Matsalun kansallispuiston alueelle. Põgarin rantaniityllä on laskettu parhaimmillaan jopa 15 000 yöpymään saapuvaa kurkea.

Keemun tornin juurella tuuli puhaltaa kylmästi Matsalunlahdelta. Edellispäivän Aila-myrskyn jälkeen se tuntuu lähinnä vain hellältä henkäykseltä. 

Taivas on lintuja täynnä. Västäräkkejä, peippoja, järripeippoja, nokkavarpusia ja niittykirvisiä pyrähtelee tasaiseen tahtiin kohti etelää. 

Keemun lintutornin vieressä on ruokakattoinen katos, jonka alla on mukava juoda aamukahvit. Räystään alla olevissa pääskysen pesissä oli vielä pari viikkoa sitten isot poikaset.  

Nyt pesät ovat tyhjillään ja pääskynpojat suuressa maailmassa, matkalla kohti tuhansien kilometrien päässä olevia talvehtimisalueita Afrikassa. 

Keemun tornista avautuu hieno näkymä Matsalunlahdelle ja läheisille rantaniityille. Lahden vastarannalla on Haeskan suosittu lintutorni.

Aila-myrskyn tyrskyt ovat muodostaneet rantaan muhkean levävallin, jolla ruokailee kirjava poppoo siivekkäitä: haapanoita, taveja, västäräkkejä ja viisi vitivalkoista jalohaikaraa. On hämmentävää, että tänäkin aamuna yleisin haikara on ollut juuri jalohaikara, eikä yleisempi harmaahaikara. ”Iso vaalee” on nykyään yhä tutumpi näky myös Suomen kosteikoilla.

Merenlahdella uiskentelee puna- ja tukkasotkia, telkkiä ja satoja kyhmyjoutsenia. Lokakuussa niiden seuraan liittyy massoittain tundra- ja valkoposkihanhia. Merenlahti muuttuu vieläkin valkoisemmaksi, kun pikkujoutsenet saapuvat tänne Siperiasta. 

Yhtäkkiä rannan vesilinnut lehahtavat lentoon kuin yhdestä käskystä. Syy säikähdykseen löytyy taivaalta: merikotka. 

Majesteettinen kotka kauhoo jättimäisillä siivillään kohti merta. Tällä kertaa sitä eivät kiinnosta rannan pikkuruiset siivekkäät. 

Keemun lintutorni on monelle suomalaiselle lintuharrastajalle tuttu paikka. Katetusta tornista on mukava katsella merenlahdelle huonollakin kelillä.

Sinitaivaalta kuuluu törähtelyä. Katson ylös ja näen kurkiauroja, useita parvia kaartelemassa taivaalla. 

Keemun rantaniittyjen kohdalla törähtely voimistuu ja siihen vastataan alhaalta niityltä. Tuntuu siltä, että taivaalla matkaavat kurjet kommunikoivat niityllä olevien lajitovereidensa kanssa. Ehkä alhaalla olevat sanovat: ”Tulkaa tänne. Täällä on hyvät sapuskat tarjolla.” 

Kurkiparvet jatkavat kuitenkin kaarteluaan ja nousevat lämpimässä säässä yhä korkeammalle. Tänään taitaa olla liian hyvä keli pysähtyä tauolle. Suurisiipisinä lintuina kurjet hyödyntävät lämpimiä ilmavirtauksia ja muuttavat juuri tällaisina päivinä määrätietoisesti kohti etelää.  

Taas tulee mieleen ajatus siitä, että Matsalu on kuin muuttolintujen ABC-asema, jossa pysähtyy muuttomatkoilla kymmeniätuhansia kurkia, hanhia ja vesilintuja. Tankattuaan kupunsa täyteen linnut jatkavat matkaansa kohti talvehtimisalueita Euroopassa ja Afrikassa.

Matsalun kylässä oli kartano jo 1400-luvulla. Huonoon kuntoon päässyt nykyinen kartanorakennus on rakennettu 1700-luvulla.

Keemun lähellä, Matsalun kylässä kartano kohoaa korkean heinikon kätköistä. Rakennus näyttää olleen tyhjillään vuosikymmeniä. Se on jo päässyt huonoon kuntoon. 

Matsalussa oli kartano jo 1400-luvulla, jolloin hyvät viljelys- ja laidunmaat pitivät huolen elannon saamisesta. 

Nykyinen kartanorakennus valmistui 1700-luvun lopulla. On harmi, että se on niin ränsistynyt. Osansa teki myös neuvostoaika, jolloin rakennuksen saleissa pidettiin jopa lehmiä ja muita kotieläimiä. 

Luonto on ottanut kartanon ympäristössä vallan. Kartanonpuiston rehevõityneessä lammikossa uiskentelee harmaasorsia ja muita vesilintuja. Korkeissa puissa näkyy harmaahaikaroiden pesiä.  

Kahdeksan hehtaarin suuruinen kartanonpuisto on suojeltu. Tammien, vaahteroiden ja saarnien lisäksi puistossa kasvavat Viron vanhimmat ja suurimmat pyökit. 

Virossa osittain asuva Yrjö Olkkonen on retkeillyt Matsalussa jo 90-luvulta alkaen. Matsalussa nykyään jo melko yleinen sakaalikin on sattunut Olkkosen kiikareiden eteen monta kertaa.

Paluumatkalla selaan kaukoputkella Salmen suurta rantaniittyä. Laitumella olevat naudat tulevat ihmettelemään putkihiipparia. 

Säpsähdän, kun musta Mersu pysähtyy kohdalleni ja kuljettaja kysyy viroksi: ”Kas vaatad linde?” 

Aksentista päättelen, että kyseessä on suomalainen. Vastaan, että kyllä, lintuja hyvinkin. Pienen juttutuokion aikana selviää, että autossa istuva mies on jo pitkään Virossa osittain asunut Yrjö Olkkonen, joka on itsekin innokas luontoihminen ja lintuharrastaja. 

”Käyn Matsalussa usein, minulla on Varblassa talo”, kertoo Varkaudesta kotoisin oleva Olkkonen. 

Salmen rantaniityllä uteliaat naudat tulivat ihmettelemään lintuja tiirailevaa miestä. 

Hän kertoo olevansa oikeastaan alun perin metsästäjä, mutta pyssy on vaihtunut kiikareihin. Olkkonen kuitenkin painottaa, ettei ole mikään bongari. 

”Nautiskelen luonnosta kokonaisvaltaisesti. Kun pääsee näkemään jonkin tavallisenkin linnun tai eläimen läheltä, niin se tekee aina vaikutuksen.” 

”Viime syksynä näin tuolla mäen päällä 160 000 valkoposkihanhen muuton”, hän kertoo ja viittilöi mäen harjalle. 

Matsalun uusin tulokas, sakaalikin, on tupsahtanut Olkkosen kiikareiden eteen muutaman kerran. 

”Viimeksi toissa viikolla näin sakaalin Suitsun tornin lähellä. Kun olen vanha metsästäjä, niin tunnen eläimiä hyvin.” 

Matsalussa Olkkonen kertoo käyneensä ensimmäisen kerran jo vuonna 1991. 

”Olin siinä ensimmäisessä aallossa, joka tuli Viroon heti, kun se oli mahdollista. Lintujen perässä tietenkin.” 

Olkkonen on hyvä esimerkki suomalaisesta lintuharrastajasta, joka on löytänyt Viron paremmat lintuapajat jo 90-luvulla. Heti Viron itsenäistyttyä uudelleen osa suomalaisista lintuharrastajista siirtyi Suomenlahden eteläpuolelle retkeilemään. Vuosikymmeniä suljettuna ollut maa oli kiehtova retkeilykohde, josta löytyi jatkuvasti uusia paikkoja. 

Onneksi Viron luonnon taika on säilynyt vielä monissa paikoissa. Sellaisissa kuin vaikkapa Matsalu. 

Matsalun kansallispuisto

• Vuonna 1957 perustettu suojelualue, joka muuttui kansallispuistoksi 2004.  Pinta-ala lähes 500 neliökilometriä.

Yksi Euroopan merkittävimmistä lintukosteikoista. Suojelualueen sydän on 16 kilometriä pitkä Matsalunlahti.

• Matsalussa on Pohjois-Euroopan suurin luhta (4 000 ha) ja Viron suurin ruovikko (2 000 ha).

• Hyvät retkeilymahdollisuudet, useita lintutorneja ja luontopolkuja. Penijõen luontokeskuksesta saa retkeilyvinkkejä ja karttoja.

• Lokakuu on hyvä aika lähteä retkelle Matsaluun. Merenlahdella ja rantaniityillä on silloin paljon nähtävää. Omat kiikarit kannattaa ottaa mukaan.

• Lisää tietoa: www.loodusegakoos.ee

 

The Baltic Guiden tuoreita uutisia

Lue lisää samasta aiheesta

24.1.2022 | Mainos | Vapaa-aika

camera icon5
Pärnussa voi myös talvella nauttia luonnosta, kaupunkielämästä, kulttuurista ja hemmottelusta

Mainos Pärnussa voi myös talvella nauttia luonnosta, kaupunkielämästä, kulttuurista ja hemmottelusta

Kaupungista löytyy uutta ja uudistettua Pärnussa voi viettää mukavan talviloman perheen tai ystävien kanssa. Kaupungissa voi katsella talojen koristeltuja … Lue lisää

24.1.2022 | Mainos | Vapaa-aika

camera icon6
Romantiikkaa ja elämyksiä Pärnumaan rannikolla

Mainos Romantiikkaa ja elämyksiä Pärnumaan rannikolla

”Romantiline Rannatee” eli suomeksi romanttinen rantatie on kaiken kattavaksi lomakeskus. Pituutta reitillä on noin 300 kilometriä. Liikuttaessa Pärnumaan rannikkoa … Lue lisää

7.12.2021 | Luonto

Tallinnan eläintarhaan muutti uusi lumileopardi

Tallinnan eläintarhaan muutti uusi lumileopardi

Marraskuun lopulla saapui kaksivuotias lumileopardi Somu Tallinnan eläintarhaanSalzburgin eläintarhasta Itävallasta. Somun sukupuu johtaa Kirgisiasta viime vuosisadalla villeinä pyydettyihin ja … Lue lisää

24.11.2021 | Luonto

Pääskülan rämealueella voi kokea mystisen suoalueen rauhan poistumatta Tallinnasta

Pääskülan rämealueella voi kokea mystisen suoalueen rauhan poistumatta Tallinnasta

Noin 22 prosenttia Viron pinta-alasta on suota. Maassa on tämän vuoksi ainutlaatuisen suoalueita, jollaisia löytyy vähän mistään muualta maailmasta. … Lue lisää

4.11.2021 | Luonto

Päiväretken kohteena Keila-Joan kartano ja Keilajoen vesiputous

Päiväretken kohteena Keila-Joan kartano ja Keilajoen vesiputous

Vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta länteen sijaitsevat Keila-Joan kartanoja Keilajoen vesiputous. Uusgoottilainen kartano on valmistunut vuonna 1833. … Lue lisää

1.11.2021 | Luonto

380-vuotias mänty on Viron ehdokas Euroopan vuoden puu -kilpailuun

380-vuotias mänty on Viron ehdokas Euroopan vuoden puu -kilpailuun

Viron ehdokas vuoden 2022 eurooppalaiseen puukilpailuun on noin 380-vuotias mänty. Kuninkaanmännyksi kutsuttu puu aloitti kasvamisensa suunnilleen samaan aikaan Tarton … Lue lisää

27.10.2021 | Luonto

Paljassaaren luonnonsuojelualueella kohtaavat kaupunki ja meri

Paljassaaren luonnonsuojelualueella kohtaavat kaupunki ja meri

Lyhyelläkin Tallinnan matkalla voi tutustua myös Viron luontoon. Paljassaaren suojelualue on vain 20 minuutin bussimatkan päässä Tallinnan keskustasta. Paljassaaren … Lue lisää

24.9.2021 | Luonto

Viron metsissä elää lähes tuhat karhua

Viron metsissä elää lähes tuhat karhua

Viron ympäristöviraston tekemän laskennan mukaan maassa on lähes tuhat karhua. Virossakin karhut liikkuvat yhä useammin asutuksen lähellä. Jos karhuilla … Lue lisää