Suomalainen Virossa

Irja Raatikainen aloitti jo ennen eläkkeelle lähtöään historian opiskelun, johon tuli välivuosi yhdeksän vuotta sitten. Hän muutti Tallinnaan ja jäikin sille matkalle. Irjan työurasta 30 vuotta kului Hämeenlinnassa sairaalan toimistonhoitajana ja johtavan lääkärin sihteerinä. Nykyisin hänen harrastuksiinsa kuuluu osallistuminen Suomettaret-yhdistyksen toimintaan ja sitä kautta virolaisten lasten sekä nuorten auttaminen. Itä-Virossa oleva lastenkoti on yhdistyksen erikoiskohteena. Suomettarien uusin projekti on äitiyspakkausten toimittaminen suomalaisten lahjoitusten avulla joihinkin Viron synnytyssairaaloihin Viron seurakunnan suomalaisen työntekijän koordinoimana. Lisäksi lukeminen ja sauvakävely ovat edelleen osa Irjan arkipäivää.

Mitä olet oppinut Virossa?

”Olen oppinut arvostamaan täkäläistä terveydenhoitojärjestelmää pätevine ja ystävällisine lääkäreineen ja hoitajineen sekä sähköisine resepteineen. Virolaisten rohkeus ja innovatiivisuus näkyy yleensäkin tietotekniikan hyödyntämisenä erilaisten palvelujen tuottamisessa. Myös tietynlainen eurooppalaisuus viehättää teitittelyineen, pukeutumisineen ja kahvilakulttuureineen. Eikä täällä narista ja marista joka asiasta ja joka paikassa! Ehkä ’Siperia on opettanut’! Ja ne kauniisti saneeratut puutalot muun muassa Kadriorgin alueella viehättävät.”

Mitä muuttaisit Virossa?

”Me suomalaiset annamme herkästi ohjeita, miten täällä pitäisi hoitaa asioita. Yksi minua koskettava asia on maan heikko sosiaaliturva, pienet eläkkeet ja osittain myös palkat. Tosin parannusta tässäkin suhteessa on tapahtunut. Auttaisiko jonkin sortin progressiivinen verotus asiaan? Kerjäläiset aivan turistivirtojen edessä eivät varmaankaan herätä luottamusta Viron talouteen matkailijoiden mielissä, oli sitten valtionvelkaa tai ei. Vahinko, että naisten määrä on vähentynyt Viron politiikassa! Toinen asia, mikä on tullut käy- tännössä esille, on paikoitellen puutteellinen asiakaspalvelu ja henkilöstön jopa olematon viron kielen taito. Mutta tässäkin on tapahtunut edistystä viime vuosien aikana.”

TEKSTI MIKKO SAVIKKO, KUVA ANDREI CHERTKOV

Lue lisää samasta aiheesta