Rockia Renardin majalla
Istumme Peatusen terassilla Telliskivessä, kahden rautatien ravintolavaunun väliin rakennetulla puulavalla. Keskustelemme Tallinnaan muuttaneista rocktähdistä, jotka saavat vieläkin elää melko tuntemattomina ja rauhassa.
Kaverini Aivar yritti rockmanagerin uraa jo silloin, kun Virossa vielä ei ollut edes keikkajulisteita. Hän kantoi Neuvostoliiton laidoilta raakafilmiä elokuvantekijöille, kirjoitti bändeistä neitseellisiin sanomalehtiin ja perusti Tallinnaan rockia ja sarjakuvaa myyvän import-kaupan vähän ennen kuin kukaan oli valmis niitä ostamaan. Visionääri siis. Mutta sitten kauppaa ei enää ollut, oli vain levylaatikot, joita saattoi kantaa eri tapahtumiin myyntipöydille, eikä se ole ollenkaan sama. Silti, tai juuri siksi, Aivar ei halunnut muuttaa Virosta, kerron.
Ja juuri silloin takaa kuuluu riemastunut ”Terrr-ve!” Siinä on Aivar itse, omassa persoonassaan. Eikä hänellä ole aikaa istua alas, koska – uskokaa tai älkää – hänellä on lopulta uusi kauppa. Hän rakentaa sitä kaikesta mikä on rock, avoimelle Renardin ylätasanteelle, muutaman metrin päähän siitä missä istumme.
Kun kauppa on valmis, on ilmassa juhlan tuntua. Paikalla on valtavasti tuttuja kasvoja Tallinnan monilta klubeilta ja keikkapaikoilta, aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Lehen olut ja läheisen fish&chips -kioskin Peipsijärven kalaperunat maistuvat. Aivar pitää puheen kaupanpitämisen zen:istä ja siteeraa Nick Cavea, sitten esiinnymme: Asko Künnap ja minä, ja sitten amerikkalais-ranskalainen arabialaissävyistä stoner-progea soittava mainio Blaak Heat.
Ilta jatkuu yöhön kuin lento taikamatolla toiseen aikaan ja paikkaan, aikaan jossa maailma on valmis ideoille ja siihen maahan, missä asioiden merkitykset ja syvemmät syyt asuvat. Paikkaan missä unelmista tehdään totta, koska mitä muuta niillä tekisi?
Tällaisina hetkinä, ystävien parissa, Tallinna on kauneimmillaan.
TEKSTI KIVI LARMOLA, KUVA (C) SANNA LARMOLA
Kivi Larmola on helsinkiläissyntyinen kirjailija, soittaja ja sarjakuvantekijä, joka lähti Helsingistä 17 ja Suomesta 10 vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten matka toi Englannin Manchesterista Ranskan kautta Tallinnaan.
Päätös pakata pieni luoteisenglantilainen talo, Kiven ja hänen valokuvaajavaimonsa Sannan seitsenvuotinen koti konttiin, ja jäädä pysyvästi Viroon oli helppo,kun jo ensimmäisenä Tallinnan-iltana monet vanhat ystävät olivat tulleet toivottamaan tervetulleeksi ja vaihtamaan uusimmat kuulumiset. Suomen iltapäivälehtien mainostamaa halpaa kulutusta pariskunta ei hae: ”Elinkustannukset täällä ovat samat kuin Englannissa, ja hinnat tavallista eurooppalaista tasoa, mutta vastineeksi luovaa intoa ja yhteistyöprojekteja löytyy selvästi enemmän”, toteavat Kivi ja Sanna.
Lue lisää samasta aiheesta