Reppureissaaja Pytheas
Joskus antiikin aikoina on pohjolakin ollut ”suuri tuntematon”. Suunnilleen vuonna 330 eKr. lähti rohkea kreikkalainen Pytheas matkalle maailman laidalle.
Antiikin sivistynyt maailma oli Välimeren rantamat. Toki muistakin maista tiedettiin. Jo Egyptin faaraoiden toimesta foinikialainen retkikunta oli purjehtinut Afrikan ympäri, Mustanmeren rannoilla oli kreikkalaisten kaupunkivaltioiden siirtokuntia ja jopa Intia tunnettiin ja sen takaisista maista tiedettiin.
Maantieteilijät arvelivat maan olevan pallon muotoinen, mutta tunnettu maailma oli Maailmanmeren ympäröimä, maailman keskipiste oli tietenkin Välimeri. Eurooppa maanosana tunnettiin kuten myös Aasia ja Afrikka. Euroopan rajatkin oli määritelty, Eurooppaa rajasivat Välimeri, Atlantti, pohjoinen Maailmanmeri sekä itäisen aromaailman läpi virtaavat joet.
Tutkimusmatkailija Pytheas
Mies oli matkalla, hän oli nuori ja todennäköisesti hänellä oli mukanaan palvelija eli orja. Kotoisin matkaaja oli nykyisestä Marseillesta, kaupungista jonka kautta käytiin kauppaa salaperäiseen pohjoiseen. Kotikaupungissa liikkui varmasti tarinoita maailman laidan oloista, joku oli käynyt aika pohjoisessa, toinen oli kauppamatkallaan kuullut tarinoita ihmeellisistä maista. Oli vain ajan kysymys, milloin joku lähti tutkimusmatkalle.
Pytheas liikkui todennäköisesti etappi kerrallaan. Ihmisillä on aina naapureita ja aina joku tunsi jonkun, joka asui etäämmällä. Matkailija harvaan asutulla seudulla on vähän kuin viestikapula, jota siirretään kädestä käteen. Sellaisen matkustajan tarvitsee olla sopeutuva ja joviaali, myös loputon juttujen varasto ”suuresta maailmasta” kuten Välimeren alueelta tai Ateenasta on oiva apu. Paikalliset saattoivat olla sotaisia ja muukalaisvihamielisiä, mutta vihamielisyys koskee tavallisesti aina tuntemattomia, ei sellaista kulkijaa, jota joku tuttava suosittelee. Sopeutuvainen ja mukava mies varmasti pärjäsi vierailla mailla ja vieraiden ihmisten joukossa. Nimenomaan mukava mies, sillä mukava nainen olisi reissun kestäessä otettu jossain paikassa vaimoksi, enemmän tai vähemmän romanttisissa merkeissä.
Kauppakaupungin Pytheas matkusti ensin Britanniaan, katsomaan mistä tinaa kaivettiin. Pronssikaudella tina oli arvossaan, sillä pronssihan on tinan ja kuparin seos. Antiikin maailman tarvitsema tina saatiin käytännössä Cornwallin tinakaivoksista. Siellä sitä oli sellaisessa muodossa, mitä tuon ajan tekniikalla pystyttiin kaivamaan.
Tinakaivokset nähtyään mies jatkoi ”pohjoiseen”, suuren ja tunnetun Reinin takaisille alueille. Siellä ei asunut enää muita kuin sivistymättömiä barbaareja ja niistä alueista ei sivistyneessä maailmassa tiedetty paljon mitään.
Reinin takaisilta alueilta hän siirtyi pohjoisen Maailmanmeren suuren eteläisen lahden yli kauppajoki Vistulan suistoon (Itämeren eteläsoppea Tanskasta Itä-Preussiin pidettiin suuren pohjoisen valtameren lahtena niin kauan kuin uskottiin Maailmanmeren ympäröivän ihmisten maailmaa). Vistulan kautta tuotiin Itämeren alueelta meripihkaa antiikin maailmaan. Sekin kauppa toteutui etappien kautta. Itämeren rannoilta tehtiin kauppamatka etelään, johonkin kauppahoviin. Siellä meripihka vaihdettiin tuontitavaroihin ja palattiin kotiin. Toinen kauppias välitti meripihkan taas etapin etelämmäksi ja lopulta monien välikäsien kautta se kulkeutui Mustanmeren kreikkalaisiin kauppakaupunkeihin.
Auringon hauta
Vistulan suulta Pytheaksen olisi ollut helppo kääntyä kotia kohti, itse asiassa tätä kautta hän runsasta vuotta myöhemmin aloitti kotimatkansa, mutta sitä ennen hän halusi nähdä auringon haudan.
Ainoa ”nykyajalla” (pronssikaudella) Eurooppaan pudonnut suurempi meteoriitti putosi luultavasti runsas sata vuotta ennen Pytheasin matkaa Saarenmaalle. Kaalin meteoriitin putoamisajasta ei olla ihan varmoja, mutta niin tuore asia se oli, että katsojia oli paikalla. Putoava suurempi meteoriitti on aurinkoa kirkkaampi, ja Kaalin ”taivaan kivi” tuli ilmakehään niin matalassa kulmassa, että sen paineaallon arvellaan räjäyttäneen parikin reitin alle jäänyttä virolaisten muinaislinnaa.
Tässä tapahtumassa on viikinkijumala Thorin mytologian juuret, hänhän ajaa kolisten taivaankannen yli ja moukarillaan hajottaa ihmisten rakennelmat. Keltit puolestaan pelkäsivät auringon putoavan heidän niskaansa (kuten Asterixin lukijat tietävät), näinhän oli jo kerran tapahtunut kun aurinko laskikin itään. Tarinat olivat varmasti tuttuja Pytheakselle ja matkansa aikana hän oli varmasti kuullut ne moneen kertaan uudestaan. Auringon hauta oli siis paikka, jota kannatti käydä katsomassa.
Saarenmaalla Pytheas oli ainakin vuoden ja sieltä hän teki matkana kohti äärimmäistä pohjoista, ihmisten asuttamien maiden viimeistä rajaa. Paikan hän nimesi Ultima Thuleksi ja sen jälkeen oli vain pohjoinen Maailmanmeri, ei enää mitään muuta. Paikka oli Ahvenanmaa ja siellä juhannuksena Pytheas koki yön joka ei ollut yö, sillä taivaalle ei noussut tähtiä.
Takaisin Pytheas palasi Saarenmaan kautta Vistulan suulle ja sieltä olemassa olevaa kauppareittiä Dnepriä ja Donia pitkin Mustanmeren kreikkalaiskaupunkeihin ja lopulta ilmeisesti kotiin Marseilleen.
Eurooppa tuli kierrettyä, ensimmäisenä ihmisenä. Pytheas näki ensimmäisenä sivistyneenä ihmisenä myös pohjoisen Maailmanmeren, talvisen jäätyneen meren, yön jonka aikana ei tullut lainkaan pimeää (tähdet eivät nousseet taivaalle) ja paikan, jossa oli auringon hauta. Aikamoinen reissu ja siitä Pytheas kirjoitti kirjan.
Pytheaksen perinne
Ensimmäinen tutkimusmatka Pohjois-Eurooppaan kiinnostaa luonnollisesti nykypäivän pohjoiseurooppalaisia. Pytheaksen matkasta onkin monta erilaista versiota.
Kuten niin monet antiikin kirjat on myös Pytheaksen papyrys kopioineen kadonnut. Se on ollut olemassa, sillä monessa säilyneessä antiikin ajan kirjassa siihen viitataan tai suoraan siteerataan Pytheaksen matkakirjaa.
Suosituin sitaatti on Ultima Thule, äärimmäinen pohjola, ajatus joka on kiehtonut mieliä vuosisatoja. Vielä uuden ajan alussa oli Atlantin kartoissa Thulen saari, salaperäiseen maahan uskottiin.
Pytheaksen reitistä on niin vähän faktatietoa, että tukijoiden mielikuvitus voi lentää. Englantilaisen tutkijan mukaan Thule on Skotlannissa, norjalaisen tutkijan mukaan Pohjois-Norjassa ja virolaisen tutkijan mukaan Saarenmaalla. Kaikille näille tutkimuksille on yhteistä perusoletus oikeasta tutkimusmatkasta, laivallinen löytöretkeilijöitä lähtee Marsaillesista ja kiertää laivallaan niin Brittein saaret kuin Norjan rannikotkin.
Virolainen Raul Talvik on puolestaan niitä Pytheas-tutkijoita, jotka uskovat miehen kulkeneen omin nokkinensa. Käytännönläheisesti ajatellen näin on varmaan ollut. Löytöretken huolto olisi ollut vaikeaa, laivallinen varusteita olisi ollut houkutteleva ryöstökohde monellekin ranta-asukkaalle ja yksi laiva olisi turvallisuussyistä ollut liian pieni ryhmä. Sen sijaan kulkija on eri asia. Hän syö toisen pöydässä, saattaa tehdä töitä ruokansa maksuksi, tutustuu ihmisiin ja etenee heidän tuttavuusverkkojaan pitkin aina kauemmaksi tuntemattomille maille.
Jos Pytheas oli matkalla yksin, niin Britannian kiertämiset tai Norjan rannikot tuskin tulivat osaksi matkareittiä. Raul Talvik on hahmotellut hyvin todennäköisen reitin perustuen säilyneisiin tietoihin Pytheaksen tekemistä auringon korkeuden mittauksista. Niiden mukaan on täysin mahdollista, että Pytheas oli käynyt Saarenmaalla ja jopa maailman laidalla, Ahvenanmaalla, josta pohjoiseen näkyi vain avomeri.
Joka tapauksessa Pytheas on kiehtova hahmo. Ensimmäinen sivistynyt ihminen (kreikkalaisen käsityksen mukaan sivistynyt), joka kävi Itämeren alueella. Ilmeisesti ensimmäinen ihminen, joka kiersi antiikin Euroopaksi määritellyn alueen ja kertoi matkastaan.
Tarina ei valitettavasti kerro, vietiinkö Pytheas saunaan Saarenmaalla tai Ahvenanmaalla? Luultavasti nykyiset paikalliset tavat tuntien vietiin, mutta valitettavasti emme tiedä, mitä hän saunasta piti ja vihdottiinko siellä juhannuksena.
Oliko Pytheas ensimmäinen saunotettu kreikkalainen? Faktoja ei ole, joten joudutaan päättelemään kuten koko Pytheaksen matkan suhteen. Matka tapahtui, mutta millainen se oli, sitä emme varmasti voi tietää.
Matka maailman ääriin
Lokakuussa ilmestyi viroksi kirja Teekond maailma ääreni, tekijänä Raul Talvik.
TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVITUS HANNU LUKKARINEN
Lue lisää samasta aiheestaPytheas
