Luontomiehen kevät
Kymmenen Viron retkeilyvuoteni aikana on muodostunut muutamia lempipaikkoja, joihin mieli halajaa joka kevät. Tässä on niistä parhaimmat.Matsalun kansallispuisto tunnetaan tietysti linnuistaan, eikä syyttä. Keväällä merenlahti ja pellot ovat pullollaan hanhia, sorsalintuja, kahlaajia ja niitä jahtaavia petolintuja. Vilskettä jatkuu huhtikuun alusta toukokuun puoleenväliin.
Matsalussa myös tunsin ensi kertaa voimattomuutta lintupaljouden edessä, kun merenlahti oli mustanaan ja valkoisenaan joutsenia, nokikanoja, haapanoita, jouhisorsia, valkoposkihanhia ja tundrahanhia. Ei niitä kannattanut edes yrittää laskea – lintuja oli niin paljon! Virossa sellaista näkymää kutsutaan lintusopaksi (linnusupp).
Matsalun paikoista kannattaa panna korvan taakse Keemun ja Haeskan lintutornit sekä Põgarin fantastinen rantaniitty, jossa tapaa varmimmin avosetteja, etelänsuosirrejä ja muita hienoja kahlaajia. Puisen niemenkärjessä voi päästä näkemään arktisen muuton lisäksi aina yhtä piristävän kirjokertun.
Kasveista kiinnostunutkaan ei selviä Matsalussa ilman hurmosta. Se voi iskeä esimerkiksi Saleveren mäellä, jossa kevätesikkomeren keskeltä nousee upeita arovuokko- ja ja soikkokämmeköitä ja metsän siimeksessä piilottelee harvinainen ikikuuruoho. Itselläni mieleen on painunut toukokuinen Puhtun jalopuulehto, jossa tammivanhukset jököttävät valko- ja keltavuokkomeren keskellä, taustallaan lainehtiva meri.
Kuule allin laulu
Põõsaspean niemenkärkeä ei voi kyllin suitsuttaa, ainakin jos kyse on arktisten lintujen muutosta. Viron luoteisnurkassa Suomenlahdelle kurkottava niemennokka on lintuharrastajien suosiossa, koska siellä voi lähietäisyydeltä päästä ihastelemaan tuhansien allien, mustalintujen, lapasotkien ja kuikkalintujen ohilentoa, kun ne kiirehtivät pesimäseuduilleen Siperiaan. Ylitse kiitävien alliparvien laulu kuulostaa joka kerta yhtä sykähdyttävältä.
Niemenkärjessä kannattaa katsoa mihin astuu, sillä maanpinnasta kohoaa komeita etelänkylmänkukkia. Lähitietoon vitivalkoisia hiekkarantoja kutsutaan laulaviksi hietikoiksi, tuuli kuulemma panee hienon hiekan laulamaan.
Noarootsin merenlahdet tuovat oman hengästyttävän lisänsä Luoteis-Viron lintumaailmaan. Sutlepan meren kevätiltojen äänimaisemaa hallitsee ruokosirkkalintujen, rastaskerttusten ja satakielten yhteiskonsertti, kaulushaikaroiden puhallellessa bassolinjoja taustalla.
Kaakon kosteikot kutsuvat
Tartosta pääsee lintuparatiisiin alle puolessa tunnissa. Aardlan polderin ja Ilmatsalun lintupaljous tekee vaikutuksen kokeneempaankin orniin. Eksoottisia mausteita tuovat pussitiaiset, sitruunavästäräkit, jalohaikarat, pikkukiljukotkat sekä musta- ja valkosiipitiirat.
Suosittelen menemään kosteikon reunaan auringon noustessa ja nauttimaan luonnon heräämisestä. Aamun hetki on aina arvokas.
Kesäkuussa polderin niityillä kasvaa komean sinisiä siperiankurjenmiekkoja. Kasvimaailma on muutenkin kiehtova.
Käreveren luhta tunnetaan heinäkurpistaan. Missään muualla näitä harvinaisia kahlaajia ei pääse näkemään yhtä helposti. Paikalla saattaa olla usein muitakin lintuharrastajia, jopa Keski-Euroopasta asti tulleita. Elämys on taattu, kun putoavan pingispallon ääntä muistuttava soidinääni alkaa kuulua auringonlaskun aikaan ja kilpakosijat tekevät hyppyjään niitylle laskeutuvasta usvasta.
Räpinan niityt
kurnuttavat ja sirisevät Viron suurin polderialue on nykyään pyhitetty luonnolle. Valtava niitty tarjoaa kodin lintujen lisäksi sammakoille ja pikkunisäkkäille. Kosteina keväinä polderin tulva lammikoissa voi nähdä mustapyrstökuireja, lampivikloja sekä musta- ja valkosiipitiiroja.
Mieleenpainuvimman kokemuksen sain Räpinassa kuitenkin kesäyönä. Niityn lukemattomat ruisrääkät, sirkkalinnut, satakielet ja kerttuset loivat konsertin, jollaista en ole muualla Virossa kokenut. Taustalla soi tuhansien sammakoiden mylinä ja pulina.
Harvinaisuuksien merellinen Sõrve
Saarenmaan eteläkärkeen hakeutuu keväisin lintuharrastajien lisäksi lintuharvinaisuuksia. Sõrve on myös mainio paikka merilintujen tarkkailuun, lähietäisyydeltä voi päästä ihailemaan pikku- ja riuttatiiroja, ristisorsia ja merikotkia. Niemenkärki on myös mainiota kämmekkäseutua.
Luontoa löytyy myös aivan Kuressaaren kainalosta, merenlahdelta ja puistoista. Itselläni mieleen on jäänyt, kuinka avosetti ruokki pienillä jaloilla hoipertelevia poikasiaan aivan kaupungin uimarannan lähettyvillä.
Saarenmaata pidetään suomalaisten satumaana, ehkä se sitä onkin, kun maisema muuttuu toukokuussa vehreäksi kukkivine villiomenapuineen ja kämmekkäniittyineen.
TEKSTI JA KUVAT MIKKO VIRTA, KUVITUS EVE JAANSOO
Lue lisää samasta aiheesta
