Kulttuurielämyksiä
Suosikkiharrastukseni on mennä ystävien kanssa lasilliselle ja keksiä suuria suunnitelmia, puhua taiteesta ja historiasta ja ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa. Toinen, lähes yhtä tärkeä asia on käydä taidenäyttelyissä. Mitä pienemmissä ja omituisemmissa, sen hauskempaa. Niissä Tallinna on vertaansa vailla, eikä Tartto jää paljoa jälkeen!
Joskus tulee mieleen, että historiassa on maagisia aikoja ja paikkoja, jolloin kulttuurissa tapahtuu jotain sellaista, joka muuttaa kaikki paikalle osuneet. On jokin hetki, kuten 1960–70-lukujen taitteen New York tai 1980-luvun Berliini, joka syttyy kuin brysseliläinen ilmahiivaolut, odottamattomien atomien törmätessä toisiinsa, luo kultin, kaupallistuu ja katoaa. Sitten se on mennyt. Sitten on ihmisiä, jotka jäätyään noista hetkistä paitsi, kysyvät toisiltaan: miksi ei? Ja alkavat tehdä, luovat pienen ja innostuneen pisteen omaan aikaansa ja paikkaansa.
Siltä minusta tuntuu aika usein näyttelyjen avajaisissa, jossa taiteilijat ja taideharrastajat puhuvat kilpaa uusista ideoistaan, juovat halpaa viiniä pahvitankeista, kutsuvat kylään ja itsensä mukaan johonkin uuteen. Kaikki ideat eivät ole hyviä, kaikki työt eivät ole omaperäisiä, mutta parhaat visiot jättävät miettimään, kuinka hienoa on, että tällaista voi olla.
Sellaisia elämyksiä ovat itselleni olleet Erik Alaloogan veistoskonsertit, joissa pingispallot vaeltavat paineilman voimalla viemäriputkissa, vastapainot täyttyvät vedellä ja jysähtävät alas ja kierretangot värisevät kuin viivoitin pöydän reunassa. Sellaisia ovat olleet Taavi Suisalun näyttelyt, joissa on yleensä vain pari teosta, mutta sitä oudompia. Akende Lummuses -näyttelyssä oli seiniin teipillä merkittyjä kehyksiä, ja kun niiden eteen astui, laukaisi samalla ääniprojektorin, joka heijasti vain siihen kohtaan kuuluvan henkilökohtaisen äänimaiseman.
Silloin tuntuu, että taide ei ole kuollut eikä rahalla mitattavissa, vaan suuri ideoiden kaivo, johon virtaa sitä enemmän vettä, mitä enemmän siitä ammentaa.
TEKSTI KIVI LARMOLA, KUVA © SANNA LARMOLA
Kivi Larmola on helsinkiläissyntyinen kirjailija, soittaja ja sarjakuvantekijä, joka lähti Helsingistä 17 ja Suomesta 10 vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten matka toi Englannin Manchesterista Ranskan kautta Tallinnaan.
Lue lisää samasta aiheesta
