Kevät keikkuen tulevi

Virolaiset ovat tottuneet havainnoimaan kevään merkkejä, joita kutsutaan myös kevään kuuluttajiksi.

Aikoinaan ensimmäisiä muuttolintuja odotettiin malttamattomina ja niihin suhtauduttiin kuin ystäviin. Mustavaris, kiuru ja kottarainen ovat linnuista kaikkein tunnetuimmat keväänmerkit Virossa. Useimmiten niiden etujoukot saapuvat maahan jo helmikuussa, joskus jopa tammikuun puolella. Tänä keväänä saatiin ensimmäisiä kiuruja odotella maaliskuun alkuun asti. Erityisen läheinen suhde virolaisilla on kottaraiseen, joka julistaa kevään saapumista kotipihan puussa laulaen.

Suomeen verrattuna jotkin lajit saapuvat Viroon hieman aikaisemmin. Esimerkiksi kurki on muutaman kerran nähty jo helmikuussa. Viron kansallislintu haarapääsky saapuu myös varhain. Usein haarapyrstö on nähty jo huhtikuun alussa.

Suomen pesimälinnustosta puuttuva kattohaikara on Virossa tavallinen. Kookkaan haikaran saapuminen huhtikuussa ei jää maaseudulla huomaamatta. Kattohaikaraa pidetään onnen ja vauvojen tuojana, minkä vuoksi hääparit sitovat silkkinauhoja haikaroiden pesäpuihin.

Kansanperinteestä löytyy hauskoja uskomuksia, joista osa on eläviä vielä tänäkin päivänä. Västäräkkiä pidetään Virossa jäänsärkijänä, joka keväisin panee pyrstöään heilutellen muun muassa Pärnujoen jäät liikkeelle. Kiurujen, kuten monien muidenkin lintujen, uskottiin talvehtivan lumen alla. Niiden varhainen saapuminen ennusti kylmää kevättä.

Viljandin seudulla puolestaan uskottiin, että töyhtöhyypän saapuminen ennen kuovia ennusti hyvää viljavuotta. Käen kukkumisesta saattoi ennustaa monenlaisia asioita. Jos taskussa oli käen kukkuessa rahaa, niin silloin oli rahaa runsaasti koko vuoden ajan.

Kevään kukkaloisto alkaa jo maaliskuun puolella. Tyypillisiä ensimmäisiä merkkejä luonnossa ovat leskenlehtien ja sinivuokkojen kukkiminen. Jo kevättalvella alkavat myös pähkinäpensaat kukkimaan. Pähkinäpensas (viroksi sarapuu) on maassa tavallinen laji, jota kasvaa varsinkin Länsi- Virossa runsaasti.

Hienoimmat vuokkomeret kukkivat keväästä riippuen huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa. Metsiköissä kukoistavat silloin kilpaa valko- ja keltavuokot. Toukokuussa kukkiva kevätesikko on virolaisille tärkeä kasvi, mistä kielii myös se, että sille on annettu yli kaksisataa nimeä. Talven varalle kevätesikoista valmistetaan muun muassa teetä, jolla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia.

Kämmeköiden kulta-aika alkaa toukokuun loppupuolella ja jatkuu pitkälle kesäkuuhun. Ensimmäisenä ovat vuorossa soikkokämmekät, kun taas tikankontit kukkivat vasta kesäkuun puolella.

Kevät merkitsee myös käytännön toimia. Mahlan keräys on Virossa vieläkin yleinen tapa. Maaseudulla kerätään niin koivun- kuin myös vaahteranmahlaa. Keväisin voi koivunmahlaa (viroksi kasemahl) nauttia myös muutamissa ravintoloissa.

Kevään merkeistä puhuttaessa ei sovi unohtaa perhosia. Ei ole yhdentekevää, näkeekö keväällä ensimmäiseksi nokkos- vai sitruunaperhosen. Jos kevään ensimmäinen perhonen on kirjava, tulee kirjava ja tapahtumarikas kesä. Jos taas keltainen, tulee kultainen kesä. Paras perhosten aika alkaa kuitenkin vasta kesällä.

TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVAT ANNELI TANDORF, LEMBIT MICHELSON

Lue lisää samasta aiheesta