Kaveria ei jätetä
kanssa Pärnusta talon juhannusviikolle jo joulunpyhinä. Keväänmittaan hankittiin uimapatjoja ja yhteensopivia pyyhkeitä, pohdimme pikkulasten vanhempien kanssa suojakertoimien riittävyyttä ja sitä, miten saamme parivuotiaat edes hetkeksi pois lämpimästä rantavedestä. Siis kaikkea matkailuesite-juttua.
Keli oli hyytävä kun saavuimme talolle. Ystävällinen välittäjä oli tuulettanut hirsilinnan jääkylmäksi. Pattereita ei luonnollisestikaan ollut. Ulkona alkoi reipas raekuuro, joka laimeni lempeään lörtsyn vihmomiseen eli räntäsateeseen. Suunniteltiin seuraavaa rantapäivää ja tuijotettiin Forecan sääennusteita… joka päivä. Koko viikon.
Perhepsykologisesti ottaen oli hyvin tervettä, avaavaa ja puhdistavaa viettää aikaa sisällä kolmen sukupolven voimin. Tulipahan naurettua ja itkettyä! Miksi ihmeessä ihmiset maksavat tuhansia euroja viikosta retreteissä, kun saman voi helposti järjestää sulkeutumalla taloon. Viiden päivän kuluttua lapsiperheet luovuttivat ja lähtivät takaisin koleaan Suomeen. Me kaksi sissiä, mieheni ja minä, jäimme vielä seuraamaan Pärnun Watergate -tapahtumaa. Koko joenvarsi oli täynnä telttoja, vain asiakkaat puuttuivat. Oli pomppuhenkseleitä ja kanootteja, paellaa ja suklaaomenoita, mutta ei ketään riemuitsemassa.
Koulut loppuivat ja arvelimme puiston täyttyvän remuavista nuorista. Mutta ei heitäkään.Suomalainen kyllä kestää kolme huopaa niskassa. Sinnittelimme jäisessä vesisateessa varjon alla, nautimme termosmukeista kahvia ja joen toisella puolella tykittävästä Earth, Wind and Fire -bändistä. Suunnittelimme, että kierrämme vielä puiston, ettei kukaan teini ole vahingossa juonut liikaa ja jäänyt yöksi hankeen makaamaan.
Rengasmatkan seuraava kohde, Tartto ei myöskään hyväillyt meitä muuta kuin naulanterävällä raekuurolla ja kun vielä muistaa, että Virossa juhannusta vietetään silloin, kun kuuluukin eli 23. ja 24. päivä, niin ihan kaikki oli kiinni. Kaikki kunnia ammattiyhdistysliikkeille, mutta miksi ihmeessä Suomessa pekkaset ja pakkaset -neuvotteluissa juuri juhannus säädettiin ikuisesti lähimpään viikonloppuun? Eikö samaiset putiikit voisi siirtää myös uskonnollisetjuhlat lähimpään lauantaihin? Jos kerran ay-pomot ovat sitä mieltä, että ovat aurinkoakin keskeisempiä hahmoja, niin kai sitten he ovat myös Jeesuksen syntymän ja kuoleman yläpuolella.
Kun ajelee Viljandin ja Võrun kautta Tallinnaan, on ihan kun tulisi kotiin, anteeksi vaan, takaisin sivistyksen pariin. Tallinnassa taivasta halkoi Hornet-lentonäytös, kadut tulvivat matkailijoita, leipä oli leivottu aamulla ja mummot myivät villapipoja hyvällä menestyksellä. Taas kerran haikea mieli kiljuu: miksi ihmeessä en löydä tästä kaupungista ja valtiosta työtä! Kun kerran kirveellekin olisi niin paljon käyttöä.
Lue lisää samasta aiheesta