Hantta hakee töitä Tallinnasta
Wilma”Hantta”Schlizewski ihastui Tallinnaan muutama vuosi sitten. Nyt tunne on syventynyt siinä määrin, että hän haluaa muuttaa osaaikaisesti Viroon. Pidemmällä tähtäimellä Hantta aikoo pyrkiä Tallinnan kaupunginvaltuustoon ja päästä vaikuttamaan etenkin rakennuspolitiikkaan. Aluksi Hantta on päättänyt oppia puhumaan sujuvaa viroa. Kieliopinnot hän aloitti helmikuussa Tuglasseuran kursseilla. Tapasimme Virointoa säteilevän Hantan tammikuun lopulla ja kyselimme, mistä kaikki alkoi ja mitä yritteliäällä naisella on suunnitteilla.
Vakavampi suhde Tallinnan ja Hantan välillä syttyi muutama vuosi sitten. ”Olemme mieheni kanssa molemmat pienyrittäjiä ja päätimme pitää kahdestaan yrittäjäpäivät Tallinnassa. Ohjelmassa oli swot-analyysiä ja vuosisuunnitelmia sekä kaupunkiin tutustumista. Siinä muutaman päivän aikana Tallinna ui liiveihin oikein kunnolla. Sen jälkeen olen käynyt täällä usein ja samalla on vahvistunut tunne, että haluan asua ja tehdä töitä täällä – ja toivon että Tallinna rakastuu minuun samalla tavalla kuin minä Tallinnaan.”
M ikä sitten Tallinnassa viehättää?
”Kaikki, ja etenkin se miltä kaupunki näyttää! Tallinnassa on hyvä fengshui. Se on ihmisen kokoinen kaupunki, jossa on jäljellä paljon hienoa vanhaa arkkitehtuuria, eikä vain Vanhassakaupungissa. Esimerkiksi Koplissa huonokuntoisissa taloissakin on upeita fasadeja. Ja ruoka on erittäin hyvää kansanravintoloissakin, joissa hintataso on kohdillaan.”
Koplin suunnalta löytyy myös yksi Hantan suosikkipaikka Kamahouse, jonka ravintolasta saa hyvää ruokaa, mutta pääasia siellä on käsityön ja taiteen puolella.
Kauppojen valikoima sytyttää sekin. ”Esimerkiksi Rimissä on valtavat valikoimat sellaista tavaraa, mitä ei Suomesta löydy. Ja kenkäkaupoissa on lapsillekin upeita kenkiä kohtuuhinnoilla.”
Rakastunut ei näe vikoja armaas- saan vaikka niitä olisikin. ”Mätiä omenia en ole Tallinnasta löytänyt”, Hantta tuumii ihan vakavissaan.
Se ei yllätä, että pienyrittäjänä itsensä 30 vuotta elättänyt Hantta suunnittelee yritystoimintaa Viron puolelle.Visioita tuntuu riittävän, mutta sen edemmäs ei homma toistaiseksi ole edennyt.
”Voisin lainata Walt Disneyä, joka muotoili Disneyland-visiotaan suunnilleen että: Se on jotain suurta ja loisteliasta, mutta mitä se tarkalleen ottaen on, sitä entiedä.”
Kovin suuret Hantan suunnitelmat tosin eivät välttämättä ole. ”Mulle riittää hyvin, jos saan tienattua täällä sen verran, että pystyn hoitamaan asumis- ja matkakulut. Siihen ei montaa tonnia kuussa tarvita.
Hantalla ja hänen miehellään on jo olemassa yritykset Hurja Hanna Oy ja Hurja Hanna OÜ sekä Jälkipoltto Oy ja Jälkipoltto OÜ, joiden puitteissa voi aloittaa toiminnan Virossa.
”Tarjoamme pääasiassa hyvinvointiin liittyviä palveluja yritysjohtajille. Tallinnaan voisi hyvin järjestää Suomesta bootcamp-tyylisiä matkoja, joiden ohjelmassa olisi liikuntaa, oikeanlaista ruokailua ja muuta teemaan liittyvää toimintaa.”
Hantta opiskelee tällä hetkellä psykoterapiaa ja nlp:tä, joten niihinkin saattaa uusi toimiala liittyä. Tatuointi on ollut Hantan leipätyö toistakymmentä vuotta ja sitä hän tekee jatkuvasti 4-5-tuntisia päiviä Helsingissä. Silläkin sektorilla Tallinnassa voi olla mahdollisuus tehdä jotain uutta. ”Virossa tunnutaan tehtävän paljon kestomeikkauksia, mutta ei tatuointitekniikalla. Itse olen niitä paljon tehnyt, joten voisin tarjota palvelua Tallinnan markkinoille. Se edellyttäisi varmasti yhteistyötä jonkin paikallisen kauneushoitolan kanssa.”
Käsityöläiseksi monessa mukana ollut Hantta päätyi pitkän toimittaja- ja mainostoimistouran jälkeen. ”Koin nelikymppisenä jonkinlaisen ekoherätyksen. Kyllästyin asiakkaiden kusetukseen, siihen että joka päivä keksittiin pyörä uudelleen jonkin toisen rahoilla, mitä mainosalalla raadollisimmillaan tehtiin.”
Myös muita matkailusektorin visioita Hantalla riittää, kuten puuhamatkoja perheen pienimmille ja spa-reissuja aikuisille pariskunnille.
Valtuustotyöskentely on Hantalle tuttua Helsingistä. Tallinnan valtuustopaikka kiinnostaa häntä, koska hän haluaa päästä vaikuttamaan tulevan kotikaupunkinsa ulkoiseen ilmeeseen. ”Helsingissä vau-arkkitehtuuria on vain muu- tamassa paikassa ja pasiloita ihan liikaa. Virossakin ainakin Pärnussa olen nähnyt esimerkin vastaavasta rakentamisesta, ja todella toivon, ettei samoja virheitä toisteta Tallinnassa. Se vaara on aina olemassa kun suuret rakennusfirmat ovat asialla.”
Haastattelun lopuksi Hantta toteaa vielä olevansa varma, että palikat loksahtavat paikoilleen. ”Mulla on vahva sisäinen varmuus, että tästä kehittyy jotain hyvää, koska omat motiivini eivät liity millään tavalla ahneuteen vaan rakkauteen, siihen että voisin viettää aikaa Tallinnassa.”
Hantan Tallinnan valloitusta saamme seurata jatkossa aitiopaikalta, sillä hän aloittaa lehtemme kolumnistina maaliskuussa.
TEKSTI JUKKA ARPONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV
Lue lisää samasta aiheesta
