10.8.2016 | Luonto

Aurinkorantoja ja kiehtovaa historiaa

Viron luoteisnurkka yllättää paratiisirannoilla ja vironruotsalaisten kulttuurilla.

Nokka Tallinnasta kohti Nõvaa ja reilussa tunnissa olemme perillä pikkuisessa luoteis-virolaisessa kylässä. Punaisen paloaseman naapurissa sijaitsevassa Nõvan matkailuneuvonnasta kerrotaan, että kunnan tärkeimmät nähtävyydet ovat Viron mantereen vanhin puukirkko ja valkoiset hiekkarannat.

1700-luvulla rakennettu Pyhän Olavin kirkko on pieni, mutta sievä. Se on yksi kolmesta Norjan kuninkaan mukaan nimetystä kirkosta Virossa. Kaksi muuta ovat Tallinnassa ja Vormsilla.

Nõvan luontokeskuksessa Meigo Voog esittelee innokkaasti alueen luontoa. Nähtävää riittää niin linnuista, kasveista kuin geologiastakin kiinnostuneille. Pari vuotta sitten uusittu RMK:n keskus onkin kesäaikaan kovassa käytössä.

”Ihmisiä käy meillä joka puolelta, esimerkiksi Suomesta, Saksasta ja Ruotsista. Ja pyöräilijöitä on paljon. Huomasitte varmaan, että Eurovelo-reitti kulkee tästä ihan läheltä.”

Lisää porukkaa tuo 820 kilometriä pitkä Matkatee-reitti, jonka toinen pää on Perakülassa. Meigo Voogin mukaan osa ihmisistä kulkee Nõvan polulla pelkkä makuupussi mukanaan ja nauttii kesäisestä ulkoilmasta.

Meren rannalle on Perakülasta vain lyhyt matka, joka kulkee osittain venäläisten ennen ensimmäistä maailmansotaa rakentamaa mukulakivitietä.

Rannassa aukeaa maisema, jollaista ei Virossakaan kovin usein kohtaa. Hiekkadyynejä, vitivalkoista rantaa ja laineita, jotka ovat toista luokkaa kuin vaikkapa Pärnussa. Ja hiekka tosiaankin suhisee – tai laulaa, niin kuin täällä tavataan sanoa. Niin pienirakeista se on.

RMK:n nuotiopaikkoja näkyy useita ja niiden vieressä telttoja. Ranta on monen virolaisperheen suosittu lomakohde.

Matka jatkuu Nõvan mäntykankaiden halki kohti Noarootsin Spithamia. Marjapaikat on merkitty tien varrelle kylteillä, Nõva on maankuulu marja- ja sienimetsistään.

Spithami oli aikoinaan vironruotsalainen kylä, asukkaista yli puolet puhui ruotsia äidinkielenään. Vironruotsalaiset joutuivat pakenemaan neuvostoarmeijaa vuosina 1943-44. Nyt moni on palannut esivanhempien maille, ainakin kesäksi. Sieviä punamultamökkejä näkyy joka puolella ja ruotsalaisia autoja tulee vastaan.

Niityllä kohoavat sen sijaan neuvostoarmeijan rakennusten rauniot. Neuvostoaikana ei tavallisella kansalaisella ollut rannikon rajavyöhykkeelle mitään asiaa. Siitä syystä rannat ovatkin säilyneet rakentamattomina, hienot hiekkarannat ”löydettiin” vasta 90-luvun puolivälissä.

Põõsaspean niemenkärki kurottaa kohti Suomea, horisontissa siintää Osmussaari (Odensholm). Niemenkärki tunnetaan ennen kaikkea linnuistaan. Syksyisin kärjen ohitse viilettää peräti kaksi miljoonaa arktista vesilintua ja kahlaajaa. Põõsaspeata pidetäänkin Pohjois-Euroopan parhaana muutontarkkailupaikkana.

Läheinen Dirhamin satama kuhisee kesälomalaisista. Satamalaituriin on kiinnitetty useampiakin suomalaisveneitä ja uudenkarheasta satamarakennuksesta löytyvät niin suihkut kuin saunakin.

Luoteis-Viron Ibiza, Roostan ranta on hellepäivänä pullollaan rantakansaa. Surffiklubi opettaa nuoria ratsastamaan laineilla, joukko ruotsalaispoikia pelaa rantalentopalloa ja musiikki soi. Läheinen mökkikylä tuntuu myös olevan aktiivisessa käytössä heinäkuun lopulla.

Noarootsin hallinnollinen keskus on kuitenkin kaukana aurinkorannoista, Pürksissa (Birkas). Sinne pääsee vain yhtä tietä, joka kulkee entisen merenpohjan halki. Tien varressa oleva vartiotorni oli neuvostoaikana käytössä ja Pürksiin pääsi vain luvan kera.

Noarootsissa kannattaa piipahtaa Österbyn satamassa, jonka yli sata vuotta vanhalta aallonmurtajalta näkyy Haapsalun siluetti. Nähtävyyksiin kuuluvat myös kaunis Saaren kartano ja museo sekä Noarootsin kirkko rengasristeineen.