Viron poppikeisari
Sven Lõhmus on musiikintekijä ja tuottaja, joka on säveltänyt ja sanoittanut yli sata radiohittiä.
Jos Sven Lõhmus säveltäisi Sumelle euroviisubiisin, kappale pääsisi varmasti finaaliin. Niin on käynyt Lõhmuksen käsialaa oleville Viron lauluille. Kiovasta muistetaan Suntriben Let’s Get Loud ( 2005), Moskovasta Sandra Nurmsalun upeasti laulama Rändajad (Urban Symphony 2009) ja Düsseldorfista nuoren Getter Jaanin sähäkkä Rockefeller street (2011).
Virossa onkin vitsailtu, että karsintoihin voisi valita pelkästään Lõhmuksen sävellyksiä. Eipä silti, vuosina 1998–2014 peräti 15 Lõhmuksen laulua on yltänyt Viron karsintojen eli Eesti Laulun finaaliin.
Kiireinen mutta hyväntuulinen Lõhmus istahtaa studionsa kultaiselle sohvalle. Olemme Saku Suurhallissa sijaitsevassa Moonwalklevy-yhtiössä, jonka Sven perusti Tambet Mumman kanssa. Kultaisella seinällä sohvan takana on rivi kultaraamisia kunniatauluja.
Paahteisessa tilassa on vähintään 30 astetta lämmintä, ja Lõhmus avaa hallinpuoleisen oven, josta pääsee suoraan katsomon ylimmälle privaatille riville. Estradi avautuu edessä koko komeudessaan. Samassa paikassa järjestettiin Viron euroviisut 2002.
Suostuisitko tekemään Suomelle viisubiisin?
”Ihan mielelläni, mutta sallivatko säännöt Suomessa ulkomaalaisten osallistumisen?” kysäisee Lõhmus vastaan.
Tosiasiassa Lõhmus ei halua profiloitua viisunikkariksi – päinvastoin. Euroviisut ovat hänestä ylimainostettu, omissa maailmoissaan leijaileva tapahtuma.”Meille se on vain keino promota artisteja, sen avulla on hyvä esitellä tulokasta yleisölle.”
Juuri näin kävi Sandra Nurmsalulle ja Getter Jaanille, jotka molemmat kuuluvat Moonwalkin talliin.Sven Lõhmusta voi pitää Viron Phil Spectorina, jonka tuottamassa musiikissa on omanlaisensa soundi. Melodiat ovat kuitenkin hänen omiaan, ja usein todella tarttuvia korvamatoja.
”Biisit syntyvät tuosta vaan, ei minulla ole mitään erityistä reseptiä. Mutta kokemuksen myötä on kehittynyt hittitaju, tiedän mikä juttu toimii.”
Ahkeruus auttanee asiaa. Omien sanojensa mukaan Sven tekee musiikkia 24/7 eli ympärivuorokautisesti viikon jokaisena päivänä. Melodia syntyy ensin, sitten sanoitukset, joita hän tekee sekä viroksi että englanniksi.
”Istun päivät pitkät täällä studiossa. Aamuisin syntyy helpoiten sanoja, illalla jammailen studiossa.”
”Tämän paikan huono puoli on se, että studiossa ei voi tehdä töitä samaan aikaan kun hallissa on konsertti tai iso yleisötapahtuma. Jopa koristreenit ja pallon pompottelu haittaavat keskittymistä”, valittaa Sven.
Diggaa Dingoa ja syntikoita
Lõhmus säveltää syntetisaattorilla ja keräilee niitä. Soittimia on kertynyt studion nurkkiin reilut parikymmentä. Rakkain on 1985 hankittu Yamaha, jota varten Lõhmuksen perhe kasvatti koko kesän punajuuria kotikaupungissa Türissä. Syntikka oli tuolloin muusikolle arvokas, moni vaihtoi Ladansa tai asuntonsakin sellaiseen.
1972 syntynyt Sven esiintyi veljensä Sulevin kanssa koulubändeissä, ja siitä muusikon ura pikku hiljaa urkeni.
”Tykkäsin suomalaisista bändeistä, mieleen ovat jääneet Bogart Company, Dingo ja Miljoonasade.”
Suuren suosion toi Svenin, Sulevin ja Lauri Liivin poikabändi Black Velvet, jonka kappale nimeltä 17 valittiin vuoden radiohitiksi 1997. Bändiprojekteista tähän asti menestynein on ollut neljän tytön yhtye Vanilla Ninja, joka teki uraa Keski-Euroopassa ja edusti Sveitsiä euroviisuissa 2005.
Svenin lauluja on esitetty joka puolella maailmaa. Voisi kuvitella, että isommilla markkinoilla mies olisi jo todellinen supertähti, mutta Sven väittää olevansa mieluummin iso kala pikkulammikossa.
”Lady Gagaa ei synny Virossa, siihen tarvitaan paljon rahaa, iso levyfirma ja onnekas sattuma. Viron valtio ei ole myöskään satsannut musiikinvientiin kuten vaikka Ruotsi tai Suomi.”
Nyt suunnitelmissa on siirtyminen vakavamman musiikin pariin. Ja miksipä ei, sillä Sven on hittitehtailustaan huolimatta saanut klassisen musiikin koulutuksen ja valmistunut kapellimestariksi Tallinnan yliopistosta.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT MOONWALK
Lue lisää samasta aiheesta
