Viro elää polkupyöräilyn renessanssia
Yhä useampi virolainen taittaa työmatkansa pyörän selässä.
Mari Jüssia voi pitää kaupunkipyöräilyn sanansaattajana Virossa: nuori nainen ottaa aktiivisesti kantaa vihreämmän liikkumisen puolesta ja rohkaisee ihmisiä pyöräilemään.
Mistä fillarikipinä sai alkunsa? ”Luulen, että kiinnostus syntyi aikoinaan huomattuani, että Virossa arkipyöräilyn potentiaali oli käyttämättä ja kaupunkien liikennesuunnitelmat olivat hyvin autokeskeisiä, etenkin 2000-luvun alussa. Olen ammatiltani ympäristönsuojelun ja kaupunkiliikenteen asiantuntija, joten olen työni puolesta saanut tutustua todella hienojen kansainvälisten pyöräily- projektien ja kaupunkiaktivistien toimintaan. Ne ovat inspiroineet toimimaan myös Virossa”, kertoo Jüssi, joka työskentelee Säästva Eesti Instituutissa Tallinnassa.
”Jokapäiväisen pyörällä liikkumisen opin Helsingissä opiskellessani 90-luvun puolivälissä. Sen jälkeen en enää osaa kuvitella elämää Tallinnassa ilman polkupyörää”, hän lisää.
Pyöräily Tallinnassa on kuitenkin vielä lapsen kengissä verrattu- na moniin muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Sujuvaa pyöräilyä haittaavat katujen korkeat reunakivet, pyöräteille pysäköidyt autot ja suuret liikennevaloristeykset. Suurin murheenkryyni on kuitenkin yhtenäisten reittien puute erityisesti ydinkeskustassa.
”Pyöräilyverkostoa ei käytännössä Tallinnassa ole. On uusia pyöräteiden pätkiä, jotka ovat enemmänkin sunnuntaipyöräilijöitä varten, mutta monin paikoin ne loppuvat siellä, missä niiden juuri pitäisi alkaa”, tiivistää Jüssi. Uusia pyöräteitä rakennetaan vain sinne, missä tehdään suurempia tieremontteja.
Jüssilla on selvä näkemys tilanteen parantamiseksi. ”Tallinnan ydinkeskustassa nopeusrajoitus on 50, kun esimerkiksi Helsingissä se on 30 ja 40. Pienemmät nopeudet mahdollistaisivat ajokaistojen muuttamisen kapeammiksi, mikä antaisi lisää tilaa myös muille liikkujille. Kysymys onkin olemassa olevan tilan jakamisesta.”
Kehitystä on jo tapahtunut. ”Viime vuosina on tehty paljon hyvääkin: Soo-kadun leveä kevyenliikenteenväylä, Nõmmen tie ja rantapromenadi”, luettelee Jüssi. Myös Tehnikakadulle valmistui elokuussa uudet pyöräkaistat ja Järvevanalle pitkä, yhtenäinen pyörätie.
Jüssin arvion mukaan Tallinnassa on kunnollisia pyöräteitä noin 150 kilometriä (Helsingissä 750 kilometriä). Pyörää käyttää vuositasolla 1,5 prosenttia kaupunkilaisista, Helsingissä 9 prosenttia.
Mari Jüssilla on selitys alhaiseen lukemaan: ”Monet luulevat, että pyörällä ajo Tallinnassa on silkkaa itsemurhaa. Kyse on omasta ajotyylistä, pitää olla riittävän varovainen.”
”Vielä muutama vuosi sitten polkupyörää ei pidetty työja koulumatkojen kulkuvälineenä, vaan se oli enemmänkin urheiluväline tai sunnuntaiharrastajien kulkupeli”,hän lisää.
Ajatusmaailma on kuitenkin muuttunut viime vuosina. Tallinnan katukuva vilisee vanhoja fillareita, usein suomalaisia luottopelejä. ”On tullut uusi sukupolvi, joka on opiskellut ulkomailla ja tottunut pyöräilemään siellä, myöhemmin samat nuoret jatkavat pyöräilyä myös Tallinnassa.”
”Myös keskustassa pyöräilijöi- den määrä on kasvanut viimeisen kolmen vuoden aikana. Sama polkupyöräilyn renessanssi on tapahtu- nut monissa muissakin kaupungeissa”, iloitsee Jüssi.
Onko Virossa todellista pyöräilykaupunkia? ”Kyllä se taitaa olla Tartto, jossa on paljon opiskelijoita. Pieni kaupunki sopii mainiosti pyöräilyyn.”
Tallinnan pyöräreitit top 3
1. PIRITAN RANTATIE
Komeat merimaisemat avautuvat koko matkan ajan Tallinnan lahdelle. Rantaa pitkin voi pyöräillä vaikka Viimsin niemenkärkeen asti.
2. STROOMI–ROCCA AL MARE
Hyväkuntoinen pyörätie, joka kulkee pitkin meren rantaa Stroomista Rocca al Maren kaupunginosaan. Ainutlaatuinen 400 metrin pituinen puusilta kulkee ruovikon halki.
3. KULTTUURIKILOMETRI
Lyhyt, mutta mukava hiekkatie kulkee Linnahallin luota kohti Koplia. Varrelle jäävät muun muassa Lentosatama, Patarein vankila ja Noblessnerin satama.
TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVAT ANDREI CHERTKOV
Lue lisää samasta aiheesta
