Tuoretta tietoa Virosta

22.4.2018 | Historia

Vapaussota

VapaussotaTallinnan reaalilyseon edustalla on muistopatsas Viron vapaussodassa kaatuneille koulun oppilaille ja opettajille.

Viron Vapaussota kesti yli kaksi vuotta. Oman valtion rakentaminen alkoi samaan aikaan kun sota syttyi. Vapaussota kuitenkin voitettiin ja Viron valtio jäi elämään.

Tallinnan Reaalilyseon edessä, siinä Estonia-teatterin sivulla, on Vapaudenpatsas. Se on pystytetty silloisen poikalyseon lukiolaisten muistoksi. He nimittäin lähtivät luokittain Vapaussodan rintamalle opettajiensa johdolla. Toinen ensimmäisistä rintamayksiköistä oli urheiluseura Kalev, jonka jäsenet lähtivät sotaan omana osastonaan, kun kutsu kävi. Koulupoikia ja yhdistysten jäseniä – näin alettiin rakentamaan Virolle armeijaa, kun maa joutui ensimmäiseen sotaansa.

Viro oli julistautunut itsenäiseksi 24.2.1918, mutta jo seuraavana päivän eli 25.2. saksalaiset olivat miehittäneet Tallinnan ja ”sulkeneet” Viron tasavallan. Kun Saksa antautui ensimmäisessä maailmansodassa 11.11.1918, tuli Viron väliaikainen hallitus piilopaikoistaan ja otti maan johtamisen käsiinsä samana päivänä kuin Saksa antautui.

Heti ensimmäisenä päivänä hajotettiin saksalainen järjestyskaarti Bürgerwehr ja perustetaan sen tilalle Viron Suojeluskunta eli Eesti Kaitseliit. Viron hallitus yritti siis aivan alusta alkaen saada maata hallintaansa.

Pitkää aikaa ei Viron väliaikaiselle hallitukselle suotu, sillä Neuvosto-Venäjä ei ollut tunnustanut Viron itsenäisyyttä ja hyökkäsi Viroon 28.11.1918. Venäjän keisarikuntaan kuuluvien alueiden takaisinvalloitus oli tavoitteena ja Viroa varten perustettiin Narvassa sen valloitusta seuraavana päivänä Viron työläisten kommuuni eli uusi virolainen valtio.

 

Alku oli surkea

Periaatteessa Virossa olivat sotilaalliset asiat paremmin hallussa kuin mitä ne olivat olleet Suomessa. Suomen suurruhtinaskunnan alamaiset eivät suorittaneet asevelvollisuutta Venäjän keisarikunnan armeijassa, vaan suurruhtinaskunta osallistui vuosittaisella rahaerällä valtakunnan puolustukseen. Vuonna 1918 Suomessa olivat keskenään taistelleet siviilit.

Viro oli Venäjän keisarikunnan maakunta. Asevelvollisuus koski virolaisia samoin kuin muitakin. Ensimmäisen maailmansodan aikana noin 100 000 virolaista oli aseissa ja reservinupseereitakin oli koulutettu noin 7 500. Tuoreella Viron tasavallalla oli siis kaikki edellytykset luoda nopeasti tehokas armeija. Siinä kuitenkin epäonnistuttiin surkeasti.

Aikansa Venäjän kruunussa sotineet virolaiset sotilaat olivat sotaan täysin kyllästyneitä. Ensimmäisen maailmansodan aikana oli nähty, kuinka laaja on Venäjän maa eikä tuntunut mahdolliselta sotia sitä vastaan. Itsenäisyys oli enemmistön mielestä hyvä asia, mutta harva piti sitä niin hyvänä asiana, että sen puolesta olisi kannattanut kuolla.

Moni oli sitä mieltä, että nyt kun saksalaisista paroneista ja muista oli selvitty, ei elämä Venäjän valtakunnassa olisi lainkaan huono vaihtoehto. He eivät tosin ymmärtäneet, että Neuvosto-Venäjän oli aivan eri valtakunta kuin Venäjän keisarikunta. Viisaina itseään pitävät olivat sitä mieltä, että parempi katsoa kuin katua ja jäivät odottelemaan, kuinka Viron tasavallalle käy.

Rintamalle lähtivät ensimmäisinä idealistit, jotka uskoivat Viron ja tulevaisuuteen. Merkittävä piirre oli yleinen koulunuorison lähteminen sotaan, samoin isänmaallisten yhdistysten jäsenten.

Toki väliaikainen hallituskin teki mitä pystyi. Perustettiin virallinen armeija ja määrättiin mobilisaatio. Miehiä varustettiin ja lähetettiin rintamalle. Kaikki eivät tulleet kutsuntoihin ja rintamalla karkaaminen oli yleistä. Jos ei karattu lippujen alta, osoitettiin erinomaista lahjakkuutta perääntymisessä. Punaisten ei tarvinnut kivääriä monesti paukauttaa, kun virolaisten rintama pikasiirtyi muutaman kilometrin taakse päin.

Runsaassa kuukaudessa venäläiset valloittivat yli puolet Viron mantereesta ja olivat jo noin 30 kilometrin päässä Tallinnasta. Viron tasavallan kohtalo näytti sinetöidyltä.

 

Sota saa käänteen

Virolla oli runsas reserviupseerikunta, joka edusti koulutettua kansanosaa. Vähitellen reserviupseerien, vänrikkien ja luutnanttien ympärille kehittyi joukko-osaston kova ydin: miehet, jotka eivät lähteneet, ennen kuin osaton johtaja antoi siihen käskyn. Terveen ytimen ympärille sitten muodostui oikea joukko-osasto.

Henkinen muutos ei tapahtunut yhtään liian aikaisin, mutta se tapahtui ajoissa. Vihollisen hyökkäys pysäytettiin ja Tallinna pysyi Viron tasavallan hallussa.

Samaan aikaan virolaiset saivat ulkomaista apua. Suomesta tuli majuri Ekströmin pataljoona. Ei yksi suomalaispataljoona sotaa ratkaissut, mutta sen henkinen merkitys oli sen taisteluvoimaa suurempi.

Ensinnäkin se oli konkreettista apua: joku muukin siis uskoi virolaisten lisäksi Viron tasavallan tulevaisuuteen. Toisaalta virolaisten oli vaikeaa olla omassa vapaussodassaan vähemmän sotaisia kuin suomalaiset, oli pakko näyttää. Ja kyllä virolaiset näyttivätkin.

Virunmaan takaisinvaltaus alkoi tarmolla ja Narva valloitettiin 19.1.1919. Narvan valtaukseen osallistuivat myös suomalaiset, jotka tekivät sarjan maihinnousuja Suomenlahden rannikolla, aina vähän rintaman taakse ja sitten vihollisen selustan kimppuun. Viimeinen maihinnousu oli Narva-Jõesuussa ja sieltä suomalaiset etenivät Narvaan.

Samaan aikaan virolaiset olivat saaneet sodan kulkemaan muillakin rintamilla. Tartto vallattiin 14.1.1919 ja Kaakkois-Viron Võru helmikuun alussa. Etelä-Viron taisteluihin osallistui toinen suomalaisosasto, majuri Kalmin (virolainen, Suomen sisällissotaan  osallistunut upseeri) Pohjan Pojat -rykmentti. Pohjan Poikien maine perustuu yhteen taisteluun, se vain sattui olemaan sodan tärkeimpiä.

Pohjan Pojat valloittivat Pajun kartanon, vähän Valgan pohjoispuolella ja sitten Valgan rautatien risteyskaupungin (1.2.1919). Sota Etelä-Viron vapauttamiseksi oli ratkennut yhdessä taistelussa.

 

Ulkomaille sotimaan

Alkutalvesta 1919 Viron alue oli vapautettu ja tukevasti Viron hallituksen käsissä. Sota tai paremminkin sodat Venäjän keisarikunnan raunioissa kuitenkin jatkuivat. Oli valkoisia venäläisiä, saksalaisia vapaajoukkoja, paikallisia punaisia ja valkoisia, punaisia venäläisiä jne. Kaikilla toimijoilla oli omat tavoitteensa ja voidaan hyvinkin puhua lukuisista yhtä aikaa ja samalla alueella käynnissä olleista sodista.

Virolaiset alkoivat varmistaa rajojaan puuttumalla rajojensa takana käynnissä olleisiin sotiin. Pihkova vallattiin, Riiassa Väinäjoen sillalla virolainen panssarijuna pysäytti saksalaisen vapaajoukon hyökkäyksen, Petrogradia (Pietari) käytiin uhkaamassa valkoisten venäläisten kanssa. Kaikki nämä olivat sotaretkiä, lyhyitä iskuja, joilla pyrittiin vaikuttamaan poliittiseen tilanteeseen.

 

Lopulta rauha

Sota oli kallistunut Viron puolelle, se pystyi hyökkäämään ja suojelemaan alueitaan, sen armeija oli Baltian alueen paras. Oli aika neuvotella.

Rauhanneuvottelut alkoivat Tartossa, jossa Neuvosto-Venäjä neuvotteli samaan aikaan lukuisten muiden naapurimaidensa kanssa rauhansopimuksista. Rauhanneuvottelut alkoivat 5.12.1919 ja välillä sotatoimet yltyvät, kun koetettiin selvittää alueiden hallintaa rajan kiistanalaisilla osilla. Narvan luona tapeltiin tosissaan, mutta virolaisten puolustus kesti.

Vapaussota päättyi Tarton rauhaan 1.2.1920. 

 

Teksti Antti Sarasmo, kuva Andrei Chertkov

19.8.2018 | Luonto

Kurkistus lepakkoluolaan

Kurkistus lepakkoluolaan

Piusan luolalabyrintti on yksi Viron kiehtovimmista kohteista.   Edessä avautuu maanalaisten käytävien loppumaton verkosto, jossa holvikaaret kaartuvat jopa viiden metrin … Lue lisää

17.8.2018 | Historia

Tallinnan Raatihuoneen tori ja terassit

Tallinnan Raatihuoneen tori ja terassit

Viime vuosisadan alussa nykyisen muotonsa saaneessa Jegorovin talossa oli jo ennen sotaa ravintolatoimintaa. Vuonna 1925 perustettiin sen kellariin tanssiravintolana toiminut … Lue lisää

22.7.2018 | Historia

Kartanot katosivat

Kartanot katosivat

Maareformi oli uuden vasta itsenäistyneen Viron ensimmäisiä suuria uudistuksia. Vuonna 1919 hyväksytty maareformi lopetti kartanoiden aikakauden.   Kartanot olivat kuuluneet … Lue lisää

21.7.2018 | Historia

Võrumaan keskiaikainen helmi

Võrumaan keskiaikainen helmi

Vanhan-Liivinmaan keskus oli 1300-luvulla rakennettu Vastseliinan piispanlinna.   Entisessä kievarissa toimivassa museossa voi kokea, millaista elämä oli linnassa vuosisatoja sitten. … Lue lisää

20.7.2018 | Historia

Muovipintojen maalaajasta kartanonherraksi

Muovipintojen maalaajasta kartanonherraksi

Timo Lemberg kunnosti Vihterpalun kartanon.   Koska ihminen on luotu näkemään värejä, niin silloin halutaan myös nähdä värejä. Tämä on … Lue lisää

19.7.2018 | Historia

Muumioita ja maalintekijöitä

Muumioita ja maalintekijöitä

Tarton museoissa on jokaiselle jotakin.   212-senttinen lentopalloilija on kädet ylös ojennettuina uskomattoman ulottuva hahmo. Tämä käy selväksi Viron olympia- … Lue lisää

19.7.2018 | Historia

Rakvere on Länsi-Virumaan persoonallinen keskus

Rakvere on Länsi-Virumaan persoonallinen keskus

Rakveren keskusaukio ja sen varrella oleva, Varikseksi kutsuttu bussipysäkki kertovat kaupungin erikoisesta ilmapiiristä. Viime vuosina erikoiset joulukuuset ovat tuoneet Rakverelle … Lue lisää

18.7.2018 | Historia

Setomaan sydämessä

Setomaan sydämessä

Settojen historiaan voi tutustua Värskassa sijaitsevassa museossa.   Harmaiden hirsirakennusten muodostamalla sisäpihalla on kuin kämmenellä, suojassa pahalta maailmalta. Setomaan maatilamuseon … Lue lisää