Tuoretta tietoa Virosta

  • Viron parhaat ravintolat 2017
8.3.2012 | Henkilö

Toinen kotimaa, Viro

Toinen kotimaa, Viro

Toinen kotimaa, Viro

Jarmo Virmavirta on Turun yliopistosta valmistunut lakimies, mutta tehnyt työuransa lähinnä viestinnän parissa. ”Valmistuttuani tein töitä pankkilakimiehenä, mutta siirryin pian toimittajaksi Satakunnan Kansa -lehteen, johon olin kirjoitellut juttuja jo opiskeluaikoina.”

Maakuntalehdestä työura vei valtakunnan avainpaikoille, Yleisradion uutistoiminnan päälliköksi sekä Turun Sanomien, Uuden Suomen ja Nykypäivän päätoimittajaksi. Päivittäisestä työelämästä Virmavirta irtautui vuonna 2001, mutta kirjoitustöitä sekä luottamustehtäviä on hänelle riittänyt sen jälkeenkin.

Vuosi 2001 oli sikäli merkittävä, että silloin Virmavirta muutti Tallinnaan. ”Vaimoni veti Sammon henkivakuutustoimintojen tuomista Baltiaan ja etenkin Virossa kysyntää oli ja työ vaati käytännössä muuttamista. Itselläni oli aina ollut ajatus, että olisi kiva asua Vanhassakaupungissa ja siellä asuimmekin muutaman vuoden.”

Virmavirta tuntee laajasti niin Viron kuin virolaisia vaikuttajia. Saarenmaalla hän kävi jo 80-luvulla ja Viro-harrastuksensa hän muistelee alkaneen pari vuosikymmentä aikaisemmin. Yhteyksiä virolaisiin on syntynyt niin töiden, luottamustehtävien kuin vapaa-ajan puitteissa.

”80-luvulla viriteltiin yhteistyötä Turun Sanomien ja virolaisen uuden polven lehtimiesten kanssa, jotka aavistelivat nopean muutoksen olevan tulossa ja halusivat tietoa siitä, kuinka Suomessa tehtiin lehtiä. Silloin matkustelin usein Viroon. Samoihin aikoihin myös Kokoomus puolueena kiinnostui Virosta ja myös omaan toimintaani puolueessa liittyi Viro-kuvioita. Viron uudelleenitsenäistymisen aikoihin tunsin hyvin avainpoliitikkoja, kuten Indrek Toomen ja Siim Kallasin. Olenkin saanut seurata läheltä Viron itsenäistymisprosessia ja sen jälkeisiä vaiheita.”

Lomamatkoista mieleen on jäänyt erityisesti veneretki Saarenmaalle. ”Päätimme purjehtia kesällä 89 Saarenmaalle ja suhteilla saimmekin luvan rantautua. Seuraavana vuonna kun yritimme samaa, niin neuvostoarmeijan sotalaivat olivat tiellä eikä Saarenmaalle ollut menemistä. Riikaan kyllä pääsimme ja muihin satamiin. Sittemmin Saarenmaalla olen käynyt joka kesä. Joskus 90-luvun alussa oli minulla ystäväni kanssa ajatus rakentaa sinne venesatama. Silloin tuli kierrettyä Saarenmaan rannat tarkkaan läpi, vaikka hanke jäikin toteutumatta.”

Politiikkaan Virmavirta hyppäsi 1968 presidentinvaaleissa, joissa hän oli Virkkusen valitsijamiesehdokkaana. ”Siitä lähtien olen ollut tähän vuoteen asti aina väärällä puolella presidentinvaaleissa, vaikkakin 70-luvulla kokoomuskin oli Kekkosen takana. Nyt kun Niinistö valittiin, voin ehkä lopettaa politikoinnin hyvillä mielin.”

Kokoomuksessa Virmavirta on ollut mukana muutenkin kuin vaalien puitteissa. Holkerin puheenjohtajakaudella hän toimi tiedotuspäällikkönä ja myöhemmin äänenkannattajalehti Nykypäivän vetäjänä.

Virmavirta on eläkevuosinaankin ollut paljon luettu kolumnisti niin Suomessa kuin Virossa. ”Kun muutin Tallinnaan alkoivat kohta Postimees-lehdestä kyselemään, että voisinko kirjoittaa heille kolumneja. Lupauduin, mutta sanoin, että en tee niitä viroksi. Myöhemmin kuitenkin aloin kirjoittamaan myös viroksi ja kirjoitan edelleen säännöllisesti, mutta en enää niin tiheään tahtiin.”

Hyvät suhteet Postimees-lehteen ovat pitäneet Virmavirran myös nykypolitiikan ajan hermolla. ”Lehti on järjestänyt mielipidejohtajille lounaan kerran vuodessa ja olen saanut sinne kutsun jo kymmenen vuoden ajan. Viimeksi ne järjestettiin Suomen presidentinvaalien alla ja monet kyselivät, että ei kai teille nyt valita sitä homoa. Rauhoittelin, että sitä vaaraa ei ole ja että vaalitulos tulee olemaan tyyliä 60-40. Sen olen noilla lounastapaamisilla oppinut, että Virossa seurataan Suomen asioita vähintään yhtä suurella mielenkiinnolla kuin päinvastoin.”

Vaikka Virmavirta muutti Suomeen vuosia sitten, on Viro säilynyt toisena kotimaana. ”Melkein joka kuukausi tulee oltua viikko Virossa. Talvella pääasiassa Tallinnassa ja kesällä vähän muuallakin. Golfkenttiä olen kiertänyt ja Kuressaaren oopperapäivien aikaan olemme järjestäneet historiaseminaarin kaupungissa. Ensi kesän teemana on Viinameri ja yhtenä alustajana samannimisen kirjan kirjoittanut Raimo Pullat.” Virmavirta huomauttaa, että juomakulttuuri on pohjoisen Itämeren maita yhdistävä tekijä. ”Kaikissa pohjoisen Itämeren maissa Puolasta alkaen on suuri osa alkoholin kulutuksesta nautittu kirkkaana viinana, kun etelämpää löytyy olut- ja viinimaita.”

Muiden töidensä ohessa Virmavirta toimi Ulkopoliittisen instituutin hallituksen puheenjohtaja 17 vuotta (vuoteen 2004 asti). ”Pääasiallinen tehtävä oli huolehtia toiminnan jatkuvuudesta, täytyi hankkia rahoitus budjettivaroista ja ministeriöiltä joka vuosi. Tein pohjatyön, että instituutti siirtyisi Eduskunnan alaisuuteen, mikä toteutui 2006. Siihen olen tyytyväinen, sillä nyt toiminta on pitkäjänteisempää.”

Myös instituutin kautta Virmavirralla oli yhteyksiä Viroon. ”Halusivat aikoinaan perustaa vastaavan instanssin Viroon ja pyysivät suomalaisilta neuvoja. Tuntui kuitenkin, että hersaada työpaikat ja puhelimet firman puolesta.”

Virmavirralla on ulkopolitiikan alalta pitkä kokemus ja kompetenssia arvioida kansainvälisiä suhteita. ”Suomen ja Viron ulkopolitiikassa suuri ero on suhteissa Venäjään. Molemmilla olisi asiassa toisiltaan paljon opittavaa. Suomalaista asennetta kuvaa hyvin Jaakko Blombergin kirja Vakauden kaipuu, kun taas virolaiset tuntuvat kaipaavan epävakautta. Virossa tunnetaan venäläiset monella tapaa paremmin kuin Suomessa, mihin on syynä muun muassa tiiviimmät suhteet epävirallisella tasolla.”

Suhteet Venäjään Virmavirta näkee molemmille maille keskeiseksi tekijäksi kansainvälisessä politiikassa.

”Meneillään on globaali muutos, joka on osin jo tapahtunut. USA:n mielenkiinto suuntautuu entistä enemmän Aasiaan, jossa Kiina nousee. EU ei ole pystynyt vastaamaan haasteisiin, mihin tärkein syy on valtioiden velkaantuneisuus. Talous saneleekin yhä enemmän kansainvälisen politiikan suuntauksia. Venäjä on tässä kuviossa Suomelle haaste. Meidän pitäisi pystyä tasoittamaan Venäjän ja EU:n välisiä suhteita ja ottaa niiden kehittämisessä aktiivisempi rooli. Tähän asti on oltu liian passiivisia. Suomi ei voi hoitaa Venäjäsuhdettaan vain EU:n kautta. Esimerkiksi USA:ssa Suomesta kiinnostaa se, kuinka me täällä tunnemme Venäjän ja kuinka venäläisten kanssa toimitaan. Venäjä on kuitenkin, vaikka ei taloudellisesti niin alueellisesti ja poliittisesti suurvalta.”

Myös Nato-kysymys tulee väkisin esille ulkopolitiikasta puhuttaessa. ”Tuntuu, että Nato on kuin YYA-sopimus 80-luvulla, mutta käänteisesti. Sitä ei sovi julkisesti kannattaa. Kyselyiden mukaan suomalaisista kuitenkin 35 prosenttia olisi halukkaita liittymään Natoon, mutta tällä ryhmällä ei ollut edes ehdokasta presidentinvaaleissa. Toisaalta kun puolustusmäärärahoja ollaan leikkaamassa, ei jäsenyydelle ole edellytyksiäkään. Joskus 90-luvun lopulla olisi ollut mahdollista liittyä, mutta nyt Nato näyttää kaukaiselta.”

Kovin tärkeänä ei Virmavirta Nato-kysymystä näe. ”Suomelle realismia on sijainti Saksan ja Venäjän välissä ja Itämeren alueen tasapaino keskeisin asia. 200 vuotta sitten alkoi Ruotsin puolueettomuuspolitiikka, josta länsinaapuri varmaankin pitää edelleen kiinni. Tässä tilanteessa ei Suomen ole järkevää eikä oikein mahdollistakaan liittoutua. Meille on ollut hyötyä puolueettoman maan statuksesta. Virossa Nato on tuonut vakautta ja oli ainoa keino uskottavan maanpuolustuksen järjestämiseksi. Meillä tilanne on monessa mielessä hyvin erilainen.”

EU:n ongelmaksi Virmavirta näkee byrokratian ja päätöksenteon hitauden. ”Vanha viisaus: Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, kuvaa hyvin EU:n tilaa. Nyt päätetään siitä, mitä ehkä aiotaan päättää vuoden tai kahden päästä eikä konkreettisia tuloksia synny riittävän nopeasti. Euron kriisi on keskittänyt valtaa suurille (Saksa ja Ranska) ja nyt mennäänkin eteenpäin suurten ehdoilla.

Velkaantuneisuus on ongelma laajemmaltikin, mutta ei Virossa. Siellä kotitaloudet ovat velkaantuneita, ei valtio. Silläkin on hintansa. Virolaiset ovat hämmästyttävän kärsivällinen kansa, mutta yhteiskunnan puutteet näkyvät jo maastamuuttona ja aivovientinä. Jotain Virossa täytyy tapahtua, että koulutettu väki jäisi sinne.”

Suomen ja Viron välisen matkailun Virmavirta näkee jatkuvan vilkkaana. ”Matkailu Helsingin ja Tallinnan välillä lisääntyy suhdanteista riippumatta. Suomalaisille se on suora reitti Kesi-Eurooppaan ja toisaalta Viro kiinnostaa. Virolaisia käy entistä enemmän Suomessa töissä ja myös vapaaajanmatkailu lisääntyy. Esimerkiksi Turku-Helsinki-tiellä näkyy jatkuvasti enemmän Viron rekisterikilvillä varustettuja autoja. Monet varmasti matkalla Naantalin Muumimaailmaan. Yksi trendi tulee molemmissa maissa jatkumaan ja se on venäläisten osuuden kasvu molemmissa maissa.”

 

Virmavirran vinkit Viroon matkustaville:

* Tallinnan ravintolat, eikä välttämättä ne Raatihuoneentorin paikat. Oma suosikkini on La Botteca Vene-kadulla. Muitakin hyviä löytyy paljon, esimerkiksi Rataskaevulla ja Lai-kadulla on mukavia, pieniä ja edullisia italialaisravintoloita.

* Kumu on hyvä taidemuseo, mutta kannattaa myös käydä gallerioissa kuten Haus ja Vaal.

* Pohjoisrannikon kylät Käsmu ja Viinistu nähtävyyksineen ovat hienoja paikkoja kesäisin.

* Tallinnan vanhankaupungin ainutlaatuinen tunnelma.

* Tapahtumat joka puolella Viroa, kuten Saarenmaan oopperapäivät, Leigon Järvemuusika ja Juu Jääb Muhulla.

* Itä- ja Etelä-Viro, joita ei turismi ole vielä pillannut. Sieltä löytyy erilainen Viro.

 

TEKSTI JUKKA ARPONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV

 

Lue koko juttu näköislehdestä

14.8.2017 | Henkilö

Turisti rysässä

Turisti rysässä

Rysän haaviin jäi heinäkuun helteisessä Pärnussa perheensä kanssa lomaileva keravalainen Jussi Korpela. Useaan otteeseen Pärnussa käynyt mies kertoi, että tarkoituksena … Lue lisää

9.8.2017 | Henkilö

Fillarikulttuuri odottaa uutta nousua

Fillarikulttuuri odottaa uutta nousua

Polkupyörä on tuttu näky Tallinnan katukuvassa, vaikka kaupunkilaisten työmatkat taittuvatkin vielä usein autoilla.   Tallinn Bicycle Weekiä järjestävä Tõnis Savi … Lue lisää

8.8.2017 | Henkilö

”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

Juttusarjassa haastattelemme virolaisia, jotka kohtaavat työssään paljon matkailijoita.   ”Missä muualla on sellaisia työpaikkaetuja!” kehuu Kristina Rosenberg työtään. Kyse ei … Lue lisää

4.8.2017 | Henkilö

Suomalainen Virossa

Suomalainen Virossa

Julia Kyllönen ja Siiri Orpana asuvat vakituisesti Suomessa, mutta saivat kesäpestin Tallinnaan. He myyvät jäätelöä Viru-aukion laidalla ainakin elokuun alkuun … Lue lisää

1.8.2017 | Henkilö

NOËP on Viron lahja dj-taivaalle

NOËP on Viron lahja dj-taivaalle

Andres Kõpperin musiikki soi tauotta radiossa ja klubeilla.   “Pari vuotta sitten minulla oli paha ongelma. Näin unissani Rihannan joka … Lue lisää

24.7.2017 | Henkilö

”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

Juttusarjassa haastattelemme virolaisia, jotka kohtaavat työssään paljon matkailijoita.   Tallinnan katukuvassa pyöräilee erityisesti viikonloppuisin ja suurten tapahtumien aikana polkupyöräpoliiseja. Fillaroivat … Lue lisää

18.7.2017 | Henkilö

Turisti rysässä

Turisti rysässä

Tiina Sivula Ilmajoen Koskenkorvan kylältä tarttui turistirysän pyydykseen Tallinnan Telliskiven alueella. Sivula oli tullut Tallinnaan saman päivän aamuna kolmen hengen … Lue lisää

17.7.2017 | Henkilö

Suomalainen Virossa

Suomalainen Virossa

Tallinnassa asuva Marjo Näkki on Ylen Itämeri-kirjeenvaihtaja. Hän on aiemmin työskennellyt Suomen Viron lähetystön lehdistöneuvoksena sekä Baltian-kirjeenvaihtajana Tallinnassa ja Riiassa. … Lue lisää