Taiteilijoiden tasotesti
Kevätnäyttely on Viron taiteilijakunnan voimannäyte – ja yleisön suursuosikki.
Värikäs neopop täräyttää Tallinnan taidehallin rappuja nousevan polvilleen jo yläaulassa. Kristiina Ulaksen härskinveikeä marionettiäijä komppaa August Künnapun bussimatkustajia ja Robin Nõgiston Love Folkia.
Ja kukas muu kuin virolaisen taiteen kauhukakara Leonhard Lapin siinä vieressä levittelee käsiään, Tiiu Kirsipuun veistoksena tosin.
Kaksi päivää ennen avajaisia Viron taiteilijaliiton puheenjohtaja Vano Allsalu silmäilee puolivalmista näytteillepanoa selvästi tyytyväisenä. Raati on seulonut parista sadasta tarjokkaasta kevätnäyttelyyn vajaat puolet. Mukana ovat Viron nimekkäimmät taiteilijat Jüri Arrakista alkaen.
”Kattavuus on tärkeää”, vakuuttaa Allsalu.
Vanhimmat valitut ovat 85-vuotias Lola Liivat ja pari vuotta nuorempi Lembit Sarapuu, nuorimmat vähän yli parikymppisiä. Näyttelyyn otettiin myös liiton ulkopuolisia nuoria tulokkaita.
Suurin osa töistä on öljyvärimaalauksia, grafiikkaa tai veistoksia, höysteeksi installaatioita, valokuvia ja videoteoksia.
Muhkean näyttelyn tarkoitus on antaa katsojalle käsitys siitä,mitä virolaisessa taiteessa reilun vuoden aikana on tapahtunut. Uusimmat työt ovat niin tuoreita, että värikään ei ole vielä täysin kuivunut. Siitä varoittaa lappu ripustajille.
Vano Allsalun mukaan taide on olemukseltaan avointa ja kansainvälistä, mutta siinä näkyvät aina myös paikalliset piirteet. Kevätnäyttelyn kompakti kooste on siten turistille erinomainen johdatus Viron taiteeseen.
”Havaitsin sen itse Oslossa, jossa järjestetään vastaavanlainen katselmus syksyllä.”
Nuoret taiteilijanalut eivät aina osaa arvostaa juuriaan. Taideakatemiassa opettava Allsalu kertoo anekdootin opiskelijasta, joka halusi tehdä heti kansainvälistä taidetta. Mitä se sitten onkaan.
Mutta palataan Taidehallin kauniisiin saleihin, joiden seinillä kohtaavat ja kommunikoivat työt, jotka eivät muualla välttämättä asettuisi vierekkäin.Allsalun mielestä se antaa taiteilijoille urheilullista kyynärpäätuntumaa ja hiukan kisamieltä, katsojille ahaa-elämyksiä, pohdittavaa ja puhuttavaa.
Liki sadan teoksen asettaminen keskinäiseen harmoniaan tai vuoropuheluun ei ole ihan helppo juttu. Ripustuksesta vastaava Kaarel Eelma vilauttaa tietokoneen näytöltä saleista ja töistä tehtyä 3D-mallinnosta. Osa taiteilijoista kävi paikan päällä esittämässä omat toiveensa.
Takaovesta ilmestyy talon emäntä, Tallinnan taidehallin johtaja Karin Hallas-Murula ja vertailee yleisilmettä edellisiin kevätnäyttelyihin. Teoksia on nyt reilusti vähemmän.
”Mutta yleisilme on säkenöivämpi, nuorten rooli on kasvanut”, hän arvioi.
Taiteilijaliiton kevätnäyttely järjestetään tällä nimellä kolmatta kertaa, mutta todellisuudessa sen juuret ulottuvat Viron itsenäisyyden aikaan 1930-luvulle, jolloin vastavalmistuneessa taidehallissa järjestettiin Pariisin salonkien esikuvan mukaisesti myös syysnäyttelyitä. Vuosinäyttelyiden perinne jatkui neuvostokaudella.
1990-luvun alussa puhalsivat uudet taidepoliittiset tuulet. Näyttämölle astui kuraattori, joka päätti teemat ja valitsi teokset. Osa taiteilijakunnasta koki joutuneensa hyllylle.Hallas-Murula on tyytyväinen, että vanha perinne on palannut ja kevätnäyttely järjestetään jälleen katselmustyyppisenä. Tyytyväisiä olivat myös taiteilijat, mistä kertoi halukkaiden ennennäkemätön tunku ensimmäiseen näyttelyyn.
Ja yleisö tungeksi saleihin. Hallas-Murula odottaa tälläkin kertaa vähintään 4 000 kävijää.
Viron taiteen kultakausi Mikkelin museossa
■ Enn Kunilan kokoelman taideaarteet ovat esillä Mikkelin museossa Kadriorgissa syksyyn asti. Mukana on 1910–1945 -lukujen taiteilijoiden parhaimmisto, näyttelyssä nähdään muun muassa 11 Konrad Mägin teosta.
Mistä löytää?
Viron taiteilijaliiton kevätnäyttely
Tallinnan taidehallissa, Vapaudenaukio 6, avoinna 4. toukokuuta asti.
Taiteilijaliiton toinen kevätnäyttely
Pärnun nykytaiteenmuseossa 13.4. asti, Esplanaadi 10, Pärnu.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV
Lue lisää samasta aiheesta
