Tuoretta tietoa Virosta

10.9.2012 | Henkilö

Taiteen syvällinen sanoma

Taiteen syvällinen sanoma

Taiteen syvällinen sanoma

The Baltic Guide tapasi taiteilijan hänen ateljeessaan Tallinnan Tõnismäellä.

Mistä on peräisin omaperäinen tyylinne?

”Se ei ole tyyli, vaan käsialani, visuaalisen muodon systeemi.

Kun liityin vuonna 1969 Viron taiteilijoiden liittoon graafikkona, niin siihen liittyi velvollisuus tehdä oma näyttely. Koska sillä hetkellä ei ollut vapaita näyttelytiloja, minulle luvattiin näyttely seuraavaksi vuodeksi. Ajattelin, että teenkin sen öljymaalauksista. Olin tehnyt siihen asti grafiikkaa ja muut eivät tienneet, että maalasin jo niin paljon. Mietin, että teen jotain, mitä ei ole aikaisemmin tehty. Puhdistin figuurien pinnan niin, että ihmisestä jäi vain silhuetti. Puuttuivat sisäiset muodot, edes silmiä ei ollut näkyvissä.

Ihmisessä ei ole suoria linjoja. Aluksi minulla oli vain ihmisen silhuetit. Tein eri ihmiset eri värein: sinisenä, punaisena, hahmojen kesken oleva suhde antoi tunteen ja merkityksen. Otin käyttöön myös suljetun tilan, jossa oli avoin ikkuna tai ovi, jonka takana oli kaunis ja valoisa maisema, vapauden symbolina. Vuoden 1970 näyttelyni oli siis alku. Siitä tulikin käsialani.

Ideaali olisi, jos kaikilla taiteilijoilla olisi oma käsiala. Maailmamme olisi toisenlainen. Vien omaa ymmärrystäni kankaalle. Monet taiteilijat tekevät koulukuntien mukaan, mutta minä en ole opiskellut öljymaalausta, ainoastaan akvarelleja. Koska olin opiskellut metallikorujen valmistusta, tein niihin miniatyyriöljymaalauksia. Ymmärrän koulukuntia, mutta minulla on hyvä olla ateljeessa yksinäni.”

Oletteko siis yksinäinen susi?

”Susi on hyvä eläin, pidän kovasti omasta taulustani Hunt kuldse kepiga (Susi kultaisen kepin kanssa). Se on minulla kotona. Ihminen on syyllinen siihen, miten siihen suhtaudutaan, ei susi. Se on sellaiseksi luotu.

Eläimet ovat meidän vanhempia veljiämme, ne ovat olleet ennen meitä. Meidän pitää rakastaa eläimiä, mutta miten me piinaten kasvatamme lihakarjaa! Ahneus ja kateus ovat perisyntejämme.”

Nuoret tuntevat tuotantonne Metsatöll-yhtyeen levynkansista. Miksi moinen yhteistyö?

”Pidän Metsatöllin suhtautumisesta metsäkansaan ja heidän esikristillisestä suhtautumisestaan uskontoon. He ovat tuoneet sen tähän aikaan ja laulavat viroksi. He ovat vahvoja miehiä, sotamiehiä, jotka haluavat suojella omaa kotia, eivätkä esitä kuuluisuuksia. Samasta syystä kunnioitan suomalaisia ja talvisodan henkeä.”

Jüri Arrak osallistuu julkiseen keskusteluun vakaumuksen ja uskonnon vaikutuksesta taiteeseen.

”Minulle on kehittynyt vakaumus Ajattelevasta Alkuenergiasta (Mõtlev Algenergia, MAE). Käsitys vahvistui, kun olin vuonna 1990 saanut valmiiksi Hallisten kirkon alttaritaulun. Jumalan sanan takana on yleinen kosminen energia, josta emme tiedä kuin osan. Nykyinen uskontokäsitys hiipuu, ja tiede torjuu uskontoja. Kun kirjoitin asiasta 15 vuotta sitten, annoin kahden teologian tohtorin tarkistaa tekstini. Molemmat totesivat: ”Voi olla, emme tiedä. Kaikki on loogista.”

Me tunnemme kosmisesta energiasta vain 30 prosenttia. Mielestäni Jumala on huono nimitys energialle, koska meillä ei ole parempaa sanaa kuvaamaan sitä kaikkea. Siksi käytän nimeä energia. Enkelit ovat energian konsentraatio, kuolemassakin nähdään valoa.

Me ihmiset aloimme ajattelemaan abstraktisesti 200 000 vuotta sitten, mutta emme ole täydellisiä. Abstraktisen ajattelun avulla nousimme muista eläimistä korkeammalle, ja syntyi tarve uskoa johonkin. Uskonnot selittävät asioita. Kuitenkin olemme vielä biologisesti eläimiä, siksi käytämme erilaisia piristeitä, alkoholia tai huumeita. Anteeksi (ylös katsoen)!

Me haluamme enemmän kuin tarvitsemme elämiseksemme. Kaikki se teettää kauheita asioita, jopa uskontosotiin saakka. Eläimet käyttäytyvät niin ruuan takia.”

Miten Viron itsenäisyyden palautuminen vaikutti taiteeseenne?

”Minähän olen taiteilija, en poliitikko ja en uskonut, että vapaudumme niin nopeasti. Neuvostoaikana koin ongelmia. En saanut teoksiani suurien kaupunkien taidenäyttelyihin, esimerkiksi Moskovaan, Leningradiin ja Kiovaan, ulkomaista puhumattakaan.

Kun itsenäisyys palautui, seurasi yleinen innostus ja minä lupasin tehdä ilmaiseksi Hallisten kirkkoon alttaritaulun. Kirkko oli palanut 1950-luvulla ja tein taulua kolme kuukautta. Se valmistui vuonna 1990.

Pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille vuonna 1988 ja heti USA:han sekä Kanadaan. Lähdimme vaimoni kanssa kahdeksi kuukaudeksi tapaamaan enoani ja veljeäni, joka lähti Virosta 17-vuotiaana vuonna 1944. Matkamme oli shokki. Se oli samanlainen elämys kuin vuosia vankilassa olleella vapautuvalla miehellä, jonka mielestä kaikki vastaantulevat naiset ovat kauniita – ja avioituminen pitää tehdä heti. Meillä ei ollut silloin edes ruokaa tarpeeksi, siellä oli kaikkea ja paljon. Tunne tasoittui parissa vuodessa.

Ensimmäisen ulkomaan näyttelyn sain tehdä Suomeen vuonna 1989. Suomalaiset ovat auttaneet meitä, siitä pitää kiittää. Ehdottomasti!

Suomalaiset ymmärtävät historiaamme hieman paremmin kuin muut. Esimerkiksi juutalainen ystäväni David, joka on kotoisin Moskovasta, vietti vuonna 1976 kesäänsä Pärnussa ja kuunteli siellä israelilaista radiokanavaa. ”Olen tien puolivälissä paratiisiin,” hän sanoi. Nykyään hän elää USA:ssa. Totalitaarinen järjestelmä murskaa ihmisen. Ranskalaiset tai englantilaiset eivät ymmärrä sitä, koska miehityskokemukset ovat vähäisiä tai niitä ei ole ollenkaan.

80-luvulla ateljeessani kävi suomalaisia vasemmistotaiteilijoita, joiden puheesta ymmärsin, että järjestelmä miellytti heitä. Tarjouduin vaihtamaan yhden miehen kanssa vuodeksi paikkoja. Olisin lähtenyt Helsinkiin ja hän jäänyt tänne. Mies ei halunnut ja porukka lähti aika nopeasti ulos. Kommunismi on teoriassa hyvä, mutta se on kuin hieno auto, josta puuttuu moottori.

Nuorilta puuttuu usein ohjelma. Halutaan protestoida kaikkea vastaan, mutta unohdetaan, että vapauteen liittyy aina toinen sana eli vastuu.”

Miten suhtaudutte nykytilanteeseen Virossa?

”Kansojen liikkuminen on kasvanut yhdistyneessä Euroopassa. Tärkeintä on, että olemme itsenäinen valtio ja tasapaino, harmonia pysyisi. Kaikki cocktailit eivät ole hyviä, vaikka materiaalit erikseen olisivat kelvollisia. Muunmaalaisten suhteen pitää tehdä harkittuja päätöksiä.”

C V Jüri Arrak

s. 1936 Tallinnassa.

Naimisissa, puoliso taiteilija ja psykologi Ivi Arrak, poika taiteilija Arno Arrak.

Valmistui Viron Taideinstituutista metallitaiteilijaksi 1966.

Viron taiteilijaliiton jäsen vuodesta 1969.

Teoksia kokoelmissa muun muassa Virossa, USA:ssa (esim. New Yorkin Nykytaiteen museossa), Australiassa, Puolassa, Tretjakovin taidegalleriassa Moskovassa, Saksassa ja Unkarissa.

Yli 70 näyttelyä eri puolilla maailmaa. Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 1989 Oulussa.

Piirroselokuva Suur Tõllin (1980) taiteilija. Näytellyt elokuvassa Jõulud Vigalas taiteilija Ants Laikmaata (1980). Ko. filmin esittäminen kiellettiin Neuvostoliitossa.

Puhelinnumero +372 510 7000.

TEKSTI MIKKO SAVIKKO, KUVAT ANDREI CHERTKOV

14.8.2017 | Henkilö

Turisti rysässä

Turisti rysässä

Rysän haaviin jäi heinäkuun helteisessä Pärnussa perheensä kanssa lomaileva keravalainen Jussi Korpela. Useaan otteeseen Pärnussa käynyt mies kertoi, että tarkoituksena … Lue lisää

9.8.2017 | Henkilö

Fillarikulttuuri odottaa uutta nousua

Fillarikulttuuri odottaa uutta nousua

Polkupyörä on tuttu näky Tallinnan katukuvassa, vaikka kaupunkilaisten työmatkat taittuvatkin vielä usein autoilla.   Tallinn Bicycle Weekiä järjestävä Tõnis Savi … Lue lisää

8.8.2017 | Henkilö

”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

Juttusarjassa haastattelemme virolaisia, jotka kohtaavat työssään paljon matkailijoita.   ”Missä muualla on sellaisia työpaikkaetuja!” kehuu Kristina Rosenberg työtään. Kyse ei … Lue lisää

4.8.2017 | Henkilö

Suomalainen Virossa

Suomalainen Virossa

Julia Kyllönen ja Siiri Orpana asuvat vakituisesti Suomessa, mutta saivat kesäpestin Tallinnaan. He myyvät jäätelöä Viru-aukion laidalla ainakin elokuun alkuun … Lue lisää

1.8.2017 | Henkilö

NOËP on Viron lahja dj-taivaalle

NOËP on Viron lahja dj-taivaalle

Andres Kõpperin musiikki soi tauotta radiossa ja klubeilla.   “Pari vuotta sitten minulla oli paha ongelma. Näin unissani Rihannan joka … Lue lisää

24.7.2017 | Henkilö

”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

Juttusarjassa haastattelemme virolaisia, jotka kohtaavat työssään paljon matkailijoita.   Tallinnan katukuvassa pyöräilee erityisesti viikonloppuisin ja suurten tapahtumien aikana polkupyöräpoliiseja. Fillaroivat … Lue lisää

18.7.2017 | Henkilö

Turisti rysässä

Turisti rysässä

Tiina Sivula Ilmajoen Koskenkorvan kylältä tarttui turistirysän pyydykseen Tallinnan Telliskiven alueella. Sivula oli tullut Tallinnaan saman päivän aamuna kolmen hengen … Lue lisää

17.7.2017 | Henkilö

Suomalainen Virossa

Suomalainen Virossa

Tallinnassa asuva Marjo Näkki on Ylen Itämeri-kirjeenvaihtaja. Hän on aiemmin työskennellyt Suomen Viron lähetystön lehdistöneuvoksena sekä Baltian-kirjeenvaihtajana Tallinnassa ja Riiassa. … Lue lisää