Suomalainen Virossa

Äitini sisusti Tallinnassa useita ravintoloita 90-luvulla, ymmärtääkseni myös Viru-hotellia. Vanhempani palasivat Viroon pari vuotta sitten, tällä kertaa ymmärtääkseni pysyvästi. Tulin itse perässä viime syksynä elämänmuutosten johdosta ja uusia haasteita tavoitellen. Vaikka matkustelen paljon kauempana, fenno-ugrilaiset kansat ovat aina olleet minua lähellä. Kolmas runokokoelmani Karsikkopuu lainaa niin virolaisesta, suomalaisesta, karjalaisesta kuin udmurttikuvastostakin. Tunnustan myös virolaistaustaista taiteellista suuntausta etnofuturismia. Pysyn jostain syystä Helsingistä aina parin tunnin matkan päässä. Omistamani kirjakustantamo Savukeidas sijaitsee Turussa, kirjakauppani Tulenkantajat Tampereella ja harkitsen nyt uuden kirjakaupan perustamista Tallinnaan.”

Mitä olet oppinut Virossa? ”Olen asunut vasta alle puoli vuotta Tallinnassa eikä kielitaitoni ole vielä karttunut kovinkaan paljon. Olen silti tutustunut verrattain nopeas- ti ihmisiin, pääasiassa taiteilijoihin, aktivisteihin ja poliitikkoihin. Ennen muuttoani olin esiintynyt useamman kerran niin Tallinnassa kuin Tartossakin ja muutoinkin kiertänyt maata jonkin verran. Pidän sosiaalisia rajoja hämärtävistä ihmisistä ja virolainen kulttuuri vaikuttaa olevan sallivaa ainakin taiteilijoiden kohdalla. Erityisesti sydäntäni lämmittää arvostus lukeneistoa kohtaan. Hallinnon edistyksellinen suhtautuminen sähköisiin palveluihin on erinomaista. Tällaista rohkeutta meiltä Suomessa puuttuu monessakin asiassa.”

Mitä muuttaisit? ”Ajattelemme Suomessa usein palvelukulttuuriamme tympeäksi. Minusta Virossa se on tympeämpää. Ystävällinen palvelu ja kontaktin ottaminen ei ole keneltäkään pois. Kaipaisin hivenen lisää monikulttuurisuutta. Tuntuu, että virolaisten ja venäläisten lisäksi on vaikea tavoittaa muita kansallisuuksia, jollei turisteja oteta lukuun. Istuin jouluna eräässä Vanhankaupungin ravintolassa erään afrikkalaistaustaisen jalkapalloilijan kanssa. Hän kertoi minulle olevansa toivottoman turhautunut ja yksin vieraan kulttuurin ympäröimänä. En itse koe samoin, mutta ymmärsin hänen surunsa.” 

Ville Hytönen, runoilija, kustannuspäällikkö 

Lue lisää samasta aiheesta