Kaja Kunnas on aito talsinkilainen, kotonaan niin Suomessa kuin Virossa.

Kaksikielinen toisessa polvessa.

Toimittaja Kaja Kunnas oppi viron kielen jo lapsena, matkusti ensimmäistä kertaa Viroon nelivuotiaana, käväisi 1990 puoli vuotta Tartossa vaihtoopiskelijana ja on asunut Tallinnassa kahdeksan vuotta.

Kaja Kunnas (os. Grünthal) on ollut Helsingin Sanomien vakituinen avustaja Virossa vuodesta 2002. Hän on syntynyt Helsingissä, käynyt koulunsa Hyvinkäällä ja hankkinut valtiotieteen maisterin paperit Helsingin yliopistosta. Kajalla on kuitenkin lapsuudesta lähtien tiiviimmät suhteet Viroon kuin ihan tavallisilla suomalaisilla ikätovereillaan.

Kajan isoisä oli virolainen kielitieteilijä ja lehtori, joka asettui 1920-luvulla Helsinkiin saatuaan viran yliopistolta. Lehtori Grünthal meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa ja heidän lapsensa syntyivät Suomessa. Kajan isä leimattiin kuitenkin oman isänsä kansalaisuuden mukaan vuonna 1939 virolaiseksi. Kielimiehenä lehtori Grünthal opetti lapsilleen viroa ja Kajan isä jatkoi perinnettä myöhemmin puhumalla omille lapsilleen johdonmukaisesti vain viroa. "Isä osasi useita kieliä, mutta veljensä ja lapsiensa kanssa hän käytti aina viroa. Äitinikin opiskeli viroa, mutta kotimme oli kaksikielinen."

Osa Grünthalin suvusta ja ystävistä jäi Neuvosto-Viroon, joten oli luonnollista, että Kaja vanhempineen matkusti säännöllisesti Tallinnaan heitä tapaamaan. "Ensimmäistä kertaa kävin Virossa 1972 ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Äitini otti joka vuosi kaksi lasta mukaan reissulle ja meitä oli neljä. Matkoilla tavattiin sukulaisia, mutta yövyttiin Viruhotellissa."

Kulttuurishokki Tartossa

Kielikylpy jatkui vaihtoopiskelijana Tartossa 1990. "Opiskelin sosiologiaa Helsingin yliopistossa valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kun yliopisto aloitti opiskelijavaihdon Tarton yliopiston kanssa, olin ensimmäisenä jonossa ja pääsinkin kevätlukukaudeksi Tarttoon." Puoli vuotta Tartossa oli Kajalle melkoinen kulttuurishokki. "Kuvittelin, että tunsin jo Viroa hyvin, mutta Tarton pölyisyys, nuhruisuus ja yleinen epäsiisteys yllätti. Asuintalon hissi tuoksahti vahvasti virtsalle ja torakoita vilisi joka paikassa. Sotilaskoneet lentelivät kaikkina vuorokauden aikoina huvikseen kaupungin yllä ja pitivät hirveää meteliä."

Opiskelijapiireissä suomalainen vaihdokki otettiin lämpimästi vastaan, mutta ikätovereiden, etenkin naispuolisten asenteet oudoksuttivat. "Puute, köyhyys ja nuhruisuus ei niin kauheasti minua häirinnyt. Vaikka puitteet olivatkin kovin erilaiset kuin Suomessa, jopa isompi ero oli kuitenkin henkisessä ilmapiirissä. Ihannoitiin 1930-lukua ja monen naisopiskelijan haaveena oli kotirouvan ura. Yhteiskunnalliset asiat ja politikointi kuuluivat miesten maailmaan. Niistä opiskelukavereistani, joiden kanssa olen ollut yhteyksissä ei tosin tullut kotirouvia vaan pikemminkin uranaisia."

Tarton lukukauden jälkeen Viroon muutto oli Kajalle hyvin kaukainen ajatus. "Kun palasin Suomeen, ajattelin, että varmaan tulen käymään vielä Virossa useinkin ja toivoin, että solmitut ystävyyssuhteet säilyisivät. Kuitenkin niin, että virolaiset kävisivät luonani Suomessa."

1990-luvulla Kaja kävikin tiheään tahtiin Virossa ja 2000-luvun taitteessa hän alkoi ajatella pidempiaikaista oleskelua mahdolliseksi. Kun Hesarin pitkäaikainen kirjeenvaihtaja Jukka Rislakki oli jäämässä eläkkeelle, oli Kaja sopivasti määräaikaisella sopimuksella töissä lehden ulkomaanosastolla. "Tiesin Rislakkin jäävän eläkkeelle ja päätin hakea hänen paikkaansa. Silloinen päätoimittaja Janne Virkkunen tarjosi sopimusta vakituisena avustajana alkujaan vuodeksi. Päätin tarttua tarjoukseen, ajattelin, että kyllä vuoden ainakin kestän."

Ensimmäisen polven talsinkilainen

Suurempi elämänmuutos oli kuitenkin edessä. "Tulin Tallinnaan töihin bussilla Berliinistä. Olin ollut siellä pari kuukautta stipendiaattina töissä paikallisessa lehdessä. Tunsin, että maailma on kaikin puolin avoin ja vapauden janoni oli suurempi kuin vakiintumisen tarpeeni. Tuntui hienolta päästä uuteen ympäristöön ja käsiksi uusiin töihin. Kohta sitten tapasin mieheni, menimme naimisiin ja meillä on nyt kolme lasta ja koti Tallinnassa." Ihan näin ei Kaja ollut asioiden kulkua suunnitellut. "En edes luopunut edullisesta vuokraasunnostani Helsingissä, vaan ajattelin pitää paluuoption helppona vaihtoehtona."

Nyt Kaja on ensimmäisen polven talsinkilainen. "Tallinna ja Helsinki ovat niin lähellä toisiaan, että en tunne olevani jommassakummassa. Lapsillemmekin laiva on kuin bussi: Kotoa kävellään pysäkille eli satamaan, jossa hypätään laivan kyytiin ja Helsingissä sama kaava toistuu."

Myös Kajan lapsista kasvaa kahden kotimaan kansalaisia. "Kaikki lapseni ovat Suomessa syntyneitä ja siinäkin suhteessa ovat perinteet jatkuneet, että kotimme on kaksikielinen. Minä puhun lapsiemme kanssa suomea ja mieheni viroa. Kuvio on käytännössä hyväksi havaittu. Lapset pärjäävät sekä Suomessa että Virossa leikeissä paikallisella kiellä ja ovat molemmissa maissa kuin kotonaan."

Täällä lajitellaan lapsia

Se, missä maassa lapset käyvät koulunsa, on aina erittäin iso ratkaisu eri maista kotoisin olevien vanhempien perheissä. "Vanhin lapsistamme on aloittamassa koulua ja koska asumme Tallinnassa, on hän menossa virolaiseen kouluun. Täällä jo päiväkotivaiheessa lajitellaan lapsia ja koulun aloittaville järjestetään tiukat pääsykokeet. Luokittelu alkaa paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin Suomessa ja se on mielestäni vähän arveluttavaa. Myös harrastustoiminnassa ollaan vähän turhan kunnianhimoisia ja toteutetaan lasten kustannuksella aikuisten haaveita ehkä enemmän."

Välttämättä ei tarvitse tyytyä vain toisen maan koululaitokseen. "Suomalaisen peruskoulun voi suorittaa nykyään etäopiskellen. Olemme ystäväni kanssa päättäneet järjestää lapsillemme siihen mahdollisuuden tai ainakin suomen kielen opintoihin. Lapsemme osaavat kyllä varmasti suomea niin hyvin, että tulevat sillä toimeen koko ikänsä eikä heidän puhekielessään ulkomaista korostusta huomaa, mutta kirjoittaminen vaatii opiskelua. Itse en esimerkiksi osaa kirjoittaa viroa kovin hyvin."

Kajan ajautuminen toimittajaksi ja nykyiseen työhön alkoi opiskeluaikana. "Kirjoittelin Ylioppilaslehteen, sen jälkeen Aamulehteen ja edelleen Hesarin Kuukausiliitteeseen, sunnuntaisivuille sekä Nyttiin. Olen ollut enemmän aikakausilehtikuin uutistoimittaja. Nykyisessä työssä saa tehdä molempia, välillä nopeaa uutistyötä ja välillä on aikaa paneutua ihmisiin ja ilmiöihin perusteellisemmin."

Uutistenkin laatu on muuttunut. "Alkuaikoina tuntui välillä, että teen kotimaanuutisia, kun otsikoissa oli yhtenään suomalaisia. Viron talouskasvusta riitti positiivista raportoitavaa, mutta laman myötä uutiset ovat taas muuttuneet negatiivisemmiksi."

Työ sopii perhetilanteeseen

Tärkeimpiä uutisaiheita Kajan aikana ovat olleet liittyminen Natoon ja Euroopan unioniin 2004 ja muutaman vuoden takaiset Pronssisoturimellakat. "Ilmapiiri oli silloin sellainen, että levottomuuksia oli odotettavissa. Se, että mellakointi alkoi juuri silloin kun se alkoi, oli minulle ja varmasti monelle muullekin täysi yllätys. Ajattelin, että toukokuussa (voitonpäivänä 9.5.) saattaisi tapahtua jotain, mutta mellakointi alkoikin pari viikkoa aikaisemmin. Olin paikalla ja tapahtumista tehtiin pääuutinen seuraavan päivän lehteen. Juttua muuteltiin yön kuluessa moneen kertaan. Se oli kuin mistä tahansa kriisialueelta raportointia, vaikka en ole koskaan halunnut sotatoimittajaksi."

Kajalla ei ole suunnitelmissa suuria elämänmuutoksia. "Nykyinen säännöllisen epäsäännöllinen työ sopii hyvin tämän hetken perhetilanteeseeni. Kun toimenkuvaan ei kuulu toimistolla päivystämistä, jää aikaa perheelle enemmän. Virossa olen viihtynyt ja työssä on varmasti paljon hyötyä siitä, että olen asunut pitkään täällä."

Viro muuttuu edelleen

Kajan kolme lasta ovat syntyneet 2003, 2005 ja 2008. "Nyt kun nuorimmainen on parivuotias, tuntuu, että on taas aikaa ja motivaatiota paneutua tosissaan työhön. Vaikka olen ollut nyt samoissa töissä kahdeksan vuotta, ei se tunnu pitkältä ajalta. Toisaalta lapsien saaminen on tuonut taukoa ja toisaalta taas Viro on muuttunut ja muuttuu edelleen niin vauhdilla, että työympäristö on vaihteleva. Viro ei ole muuttunut "tylsäksi pohjoismaaksi"."

Teksti: Jukka Arponen
Kuvat: Stina Kase

pdf
Lataa näköislehti PDF-versiona


  Hotellivaraukset »