Joki kiemurtelee metsien ja niittyjen halki.

Haapio on perinteinen kulkuväline Soomaalla.

Nuotiopaikka suuren tammen varjossa.

Melontaretki erämaan sydämessä

Kesäisen luonnon kauneus ja hiljaisuus lumoavat Soomaan kansallispuistossa. Muutamassakin tunnissa ehtii tekemään kiehtovan melontaretken.

Soomaa on todellinen melojan paratiisi. Joet ovat sopivan mutkaisia ja muutamia virtapaikkojakin löytyy. Ikävystymään ei pääse, koska maisemat vaihtuvat nopeasti. Joet kiemurtelevat vanhojen lehtojen, vehmaiden niittyjen ja suurten tammien katveessa.

Muutamia saunamökkejä lukuunottamatta ei ihmisasutuksesta ole juuri merkkejä. Ja kaikkein parasta on täydellinen hiljaisuus ja rauha. Muutamissa paikoin joen virtaus vie kanoottia melomattakin mukavasti eteenpäin ja meloja voi lepuuttaa väsyneitä käsivarsia. Aikoinaan Soomaa oli kuitenkin tiheästi asuttu alue.

Vanhasta ajasta ovat peräisin myös paikannimet, kuten Kuuraniid, Kuusekäära ja Sookoll, mistä viimeksi mainittu tarkoittaa suohirviötä. Jännittävät paikannimet panevat mielikuvituksen laukkaamaan. Minkälaisia tarinoita jokimaisemiin kätkeytyykään?

Meloessa ei ehdi ikävystymään

Soomaan kansallispuistossa toimii useita melontayrityksiä. Vanhin niistä on Aivar Ruukelin vetämä Soomaa.com.

Alueen halki virtaa neljä suurempaa jokea. Meidän reittimme kulki Kuusekääran sillan luota pitkin Hallisteja Raudnajokea Riisan kylään asti. Matkaa kertyi yhteensä 12 kilometriä. Kanootilla matka taittuu noin 5 kilometriä tunnissa, riippuen melojan rytmistä.

Alkumatkasta reittimme kulki komean lehdon halki. Molemmilla puolilla jokea oli suuria tammia, saarnia ja haapoja. Jokeen oli kaatunut runsaasti vanhoja puita, joita väistellessä ei aika tullut pitkäksi. Eräässä kohdassa oli valtava puu kaatunut jokeen poikittain. Tarvittiin aimo annos kekseliäisyyttä löytää kohta, josta puusta pääsisi alitse. Mieltä piristivät myös siellä täällä lentelevät kirkkaan siniset sudenkorennot. Vedessä oli valkoisia lumpeenkukkia ja rannalla majavanpesiä. Katseltavaa ja ihmeteltävää oli niin paljon, että matkanteko oli välillä verkkaista.

Ruokailutauko oli hyvä pitää matkan puolivälissä Karuskoskella, jossa suuren tammen alla oli piknikpöytä. Paikan tunnistaa joen yli vievästä riippusillasta. Karuskosk on myös paikka, jossa vaalitaan perinteistä haapioiden valmistusta.

Yhdestä haapapuusta veistetyt haapiot ovat todellisia mestariteoksia ja ominaisia Soomaalle. Viimeinen vanha haapiomestari kuoli jo vuosia sitten, mutta perinnettä vaalitaan haapiontekokursseilla vielä nykyäänkin. Siellä on myös mahdollista tehdä kävelyretki läheiselle suolle pitkospuita pitkin.

Loppumatkamme Riisan kylään kulki kuvankauniiden niittyjen ja tammien katveessa. Matkan varrelle jäi myös kaunis taukopaikka, jossa voi telttailla ja tehdä nuotion sille varatussa paikassa. Reittimme oli juuri sopivan pituinen ja aikaa kului taukoineen noin neljä tuntia.

teksti ja kuvat: Mikko Virta

pdf
Lataa näköislehti PDF-versiona


  Hotellivaraukset »