Kolumni: Maut ovat osa kansanperinnettä

Etelä-Virossa matkustaessa ei voi olla törmäämättä alueen ikiaikaiseen historiaan ja kulttuuriin. Võrumaa, Setomaa ja Viljandimaa ovat kokeneet monta värikästä vaihetta, joiden näkyvimpiä merkkejä ovat linnanrauniot, kirkot ja kalmistot sekä kollektiivitilojen rapistuvat raadot.

Sodat ja lähes kaikista ilmansuunnista tulleet miehittäjät ovat pyyhkineet yli eteläisen Viron. Silti, ja ehkäpä juuri siitä syystä, kansantaide ja sivistyksen perintö ovat arvossaan.

Tätä kirjoittaessani minulla on takana kaksi intensiivistä päivää Viljandin musiikkijuhlia. Setomaan nuoret musikantit, Zetod, Klapp, Gjangsta ja laulajaneidot, tekevät tuunattua perinnemusiikkia loistavalla intensiteetillä ja ylpeydellä. Kaakkois- Virossa kytee koko maata rikastuttava mahtava vientituote.

Viljandi Folkin pääosissa ovat eri maiden kansanmusiikki sekä kaduilla ja puistoissa käsityökauppiaat, olutterassit ja savuavat saslikkigrillit. Kulttuuria kaikille, höysteeksi lihavartaita ja ranskanperunoita.

Virolaiset ovat oivia kotitarveviljelijöitä. Etelä- Virossa voi kateellisena ihailla talojen pihamailla kasvavia avomaan kurkkuja ja juureksia – omenapuista ja marjapensaista puhumattakaan.

Kymmenet sukupolvet ovat ammentaneet voimansa sananmukaisesti maasta, joka tarjoaa puitteet monipuoliselle ruokaperinteelle. Viljelyksistä ja metsistä rikas Etelä-Viro on aina ollut tunnettu omaleimaisista ja aidoista mauista.

Silti ravintoloiden ruokalistat ovat pettymyksiä toinen toisensa perään. Kotlettia, kanafileetä ja seljankaa, lisukkeina paistettuja kuoripottuja ja pakastevihanneksia. Juomana hanaolutta, vodkaa ja kahta lajia viiniä – jotakin punaista ja valkoista.

Missä ovat paikalliset raakaaineet: loppukesän marjat, perunat ja juurekset, tuoreet salaatit ja yrtit, kotitekoinen leipä ja maalaisvoi? Entä oman maakunnan oluet ja marjamehut? Mulgimaan ruokia maistellakseen täytyy tehdä retki Tallinnaan.

Viljandimaa on viritellyt vaihtoehtoista matkailureittiä Viljandista Tallinnaan. Roheline tee (Vihreä tie) tarjoaa hienoja maisemia ja tutustumiskohteita. Reitin varrella olisi tilaa vuosisatojen kulttuurien vuorovaikutuksesta voimansa ammentaville sekä puhtaita makuja tarjoaville ravintoloille ja kõrtseille.

Heikki Kähkönen

Kirjoittaja on helsinkiläinen ruokaja juomakulttuuritoimittaja.

pdf
Lataa näköislehti PDF-versiona


  Hotellivaraukset »