Kolumni: Kokemuksia Tallinnan olut- ja ruokaravintoloista

Viron ystävänä ja olutharrastajana olen kuljeskellut paljon eri puolilla Tallinnaa tutustuen samalla paikallisiin ravintoloihin, baareihin ja pubeihin.

Tallinnassa on useita olutravintoloita, joissa olutvalikoima on vähintäänkin kohtuullinen, joissakin jopa runsas. Maistelen mielelläni erityisesti tummia virolaisia oluita sekä Suomessa harvinaisempia itäeurooppalaisia tuotteita. Myönteisenä puolena näissä ravintoloissa on myös se, että pientä tai tukevampaa syötävää löytyy oluen oheen aina ja usein edulliseen hintaan.

Mieleeni ei kuitenkaan ole jäänyt, että olisin tavannut erityistä oluttuntemusta omaavaa henkilökuntaa. Henkilöstöpolitiikka näyttäisi suosivan enemmänkin nuoria henkilöitä, jotka arvatenkin ovat ravintoloille edullista työvoimaa. Syynä saattaa olla myös se, ettei Virossa ole vielä herännyt yhtä laaja olutharrastus kuin meillä. Siten asiakaskunta ei ole luonut riittävää painetta asiantuntemuksen lisäämiseen. Tallinnassa käy kuitenkin paljon suomalaisia olutseuralaisia, joiden esimerkki toivottavasti innostaa myös virolaisia olutharrastuksen pariin.

Olutkapakoiden lisäksi olen ruokaillut useissa Tallinnan ruokaravintoloissa. Yleisesti ottaen kokemukseni ovat olleet myönteisiä. Hintalaatu suhde on yleensä kohdallaan ja palvelukin on tavallisesti asiallisen ystävällistä. Ainakin niin kauan kun kaikki sujuu hyvin.

Muutaman kerran olen törmännyt ongelmiin, jotka ovat johtuneet joustamattomasta asenteesta ja tarjoilijoiden kokemattomuudesta. Esimerkiksi ruoan lämpötilaan tai makuun tyytymättömälle asiakkaalle tarjoilija on todennut tylysti, että tarjottu ruoka on oikean lämpöistä ja juuri sen makuista kuin pitääkin.

Ikävin tilanne sattui kolmisen vuotta sitten, kun tarjottimellinen työseurueemme punaisia aperitiivijuomia kaatui yhden kollegani selkään. Salissa olleet nuoret tarjoilijat hävisivät nopeasti tiskin taakse. Selvittelin sitten asiaa paikan päällä tarjoilijan kanssa, joka taas keskusteli puhelimitse esimiehensä kanssa. Lopputulos tästä keskustelusta ja myöhemmästä sähköpostikirjeenvaihdosta oli, että ravintola — kuulemma suomalaisomisteinen — vetäytyi täysin vastuusta ja ohjasi korvausvaatimukset tarjoilijalle. Tarjoilija taas oli nuori opiskelurahoja tienaava tyttö. Onneksi matkavakuutus korvasi suuren osan taloudellisesta vahingosta, mutta illan tunnelmaa tapaus latisti.

Edellä olevasta arvostelusta ja muutamasta huonosta kokemuksesta huolimatta käyn edelleen usein Virossa ja erityisesti Tallinnassa. Virolaista olutkapakkatunnelmaa löytyy helposti eri puolilta kaupunkia ja viime vuosien hintojen noususta huolimatta Tallinnassa pystyy edelleen ruokailemaan edullisesti ja hyvin.

Timo Teponoja Olutsilta-Õllesild, puheenjohtaja

pdf
Lataa näköislehti PDF-versiona


  Hotellivaraukset »