Tapio Mäkeläinen on ollut Tuglas-seuran palkkalistoilla vuodesta 1989.

Sillan rakentaja

Tuglasseuran kulttuurisihteeri Tapio Mäkeläinen on kahden maan loukussa. Hän tuntee olonsa yhtälailla kotoisaksi niin Suomessa kuin Virossa.

Tapio Mäkeläisen kiinnostus Viroon heräsi opiskelun kautta. Hän aloitti fennougristiset opinnot Turun yliopistossa 1977 ja heti alkuvaiheessa opintoohjelmassa oli viron kielen kurssi. Opinnot veivät Mäkeläisen muutamaa vuotta myöhemmin Unkariin, jossa hän tutustui tarttolaisiin opiskelijoihin. Turussa vuonna 1980 järjestetty fennougristien kongressi, jonka järjestelyihin opiskelijat saivat osallistua, toi lisää virolaisia tuttavuuksia.

Seuraavana kesänä Mäkeläinen matkusti ensimmäistä kertaa Viroon ja on tavallaan edelleen sillä tiellä. "Alkuun matkoilla liikkuminen oli hyvin rajoitettua. Tuttavia tavattiin virallisen matkaohjelman lomassa kahviloissa, eikä ollut puhettakaan, että oltaisi kokoonnuttu kenenkään kodissa", Mäkeläinen muistelee 1980-luvun alun henkeä.

Viro kuitenkin kiinnosti Mäkeläistä enenevässä määrin, kieli alkoi olla hallussa ja matkoja kertyi tihenevään tahtiin. "1983 kävin muun muassa ensimmäistä kertaa salaa Tartossa. Menimme sinne bussilla erään sikäläisen opiskelijatuttavani kanssa."

80-luvun puolivälissä Mäkeläinen pääsi ensimmäisten stipendiaattien joukossa Tallinnaan opiskelemaan viroa. "Se olikin mielenkiintoinen puoli vuotta, pääsimme tekemään retkiä eri puolille Viroa – tosin valvojien kanssa – mutta vielä tärkeämpää oli tutustuminen moniin virolaisiin."

Vodkaturistien oppaaksi

Virosta alkoi tulla Mäkeläiselle ammatti, kun hän ryhtyi opintojen lomassa Etumatkojen Viron oppaaksi. Työ vei nopeasti kaiken ajan ja opiskelu sai jäädä: "Usein tein Viroon kolmekin reissua viikossa ja välillä olin Unkarissa muutaman kuukauden keikoilla." Nyt Mäkeläinen muistelee hymyssä suin sen aikaista vodka- turismia: "Osa porukasta piti kärrätä laivasta maihin jo menomatkalla ja takaisin lähtiessä piti viimeiset sankarit hakea poikkeuksetta selviämisasemalta." Mäkeläiselle tuli tutuksi myös neuvostotarkkailu: "Oppaita seurattiin monella tavalla. Esimerkiksi hotellissa olimme aina samoissa huoneissa, joissa oli varmasti kuuntelulaitteet ja monen laisia urkkijoita oli aina utelemassa milloin mitäkin."

Matkailua kulttuurisihteerinä

Tuglasseuran palkkalistoilla Mäkeläinen on ollut vuodesta 1989 (jäsenenä 1983-). "Ensimmäinen työni Tuglasseurassa oli virolaisten ja ulkovirolaisten kirjailijoiden yhteisen kokouksen järjestäminen Helsinkiin. Ajatuksen siihen sain, kun venäläiset järjestivät vastaavan Tukholmassa. Kun esitin idean seuran hallitukselle, pyysivät he minua myös järjestämään tapahtuman. Projekti onnistui hyvin, osallistujia tuli muun muassa USA:sta ja Australiasta ja mukana oli muun muassa eräs herra Ilves. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että tapahtuma oli hyvin tärkeä nimen omaan virolaisille osallistujille."

Kun onnistuneen kirjailijakokouksen jälkeen Tuglasseuran silloinen toiminnanjohtaja Eva Lille kaipasi sijaista, tarjottiin pestiä Mäkeläiselle. Vuoden 1990 alusta alkaen hän on ollut seuran kulttuurisihteerinä, jonka toimenkuvaan on kuulunut muun muassa erilaisten matkojen organisoiminen ja niillä oppaana toimiminen. "Omien matkojeni laskemisen lopetin, kun tuhat tuli täyteen joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla", Mäkeläinen toteaa.

Mukana muutoksessa

Mäkeläinen on elänyt reilut 20 vuotta tiiviisti mukana Viron kehityksessä: "Onhan muutos neuvostoajoilta nykypäivään valtava, mutta kun olen ollut koko ajan itse läheltä sitä seuraamassa, en ole mitään huimia harppauksia havainnut vaan kaikki on tapahtunut lähes huomaamatta. Tosin 80luvun boheemit nuoret ystävät ovat nykyään keskiikäisiä enemmän tai vähemmän menestyneitä liikemiehiä, lääkäreitä ja taiteilijoita. Ja tietenkin ympäristökin on aika lailla eri näköinen varsinkin Tallinnassa." Kulttuurisihteerin näkökulmasta hän toteaa: "Virolainen kulttuurisektori on erittäin hyvin organisoitunut ja esimerkiksi kulttuurin rahoitus on pystytty järjestämään hyvin tehokkaaksi lyhyessä ajassa neuvostosysteemin jälkeen."

Myös kulttuuriyhteistyö on erilaista: "Tuglasseuran rooli on muuttunut vuosien varrella. Enää ei seuraa tarvita jokaisen kulttuuritapahtuman välittäjänä, vaan kulttuurivaihto tapahtuu pääasiassa suoraan alan toimijoiden välillä. Pyrimme jatkuvasti sopeuttamaan toimintaamme tarpeen mukaan."

Yksi hyvä esimerkki ovat seuran näkyvin yksittäinen tapahtuma, Martin markkinat (tänä vuonna 22.–23.11.). "Sellainen ohjelma, joka meillä oli ensimmäisillä markkinoilla 1983 ei varmasti tänä päivänä kiinnostaisi ketään eikä ainakaan vetäisi Kaapelitehtaalle yli kymmentä tuhatta henkeä, kuten viime vuoden tapahtuma. Tänä vuonna teemana on Pärnu ja Pärnumaa, mukana tulee olemaan toista sataa esiintyjää Pärnun Kaupunginorkesterin johdolla ja tavoitteena on vähintään sama määrä kävijöitä kuin viime kerralla." Markkinoille tulee noin 150 yritystä esittelemään toimintaansa ja myymään tuotteitaan.

Kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen Viro

Mäkeläinen on kirjoittanut kirjan Viro, kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa (Tammi 2004). "Sille pohja syntyi jo 1980-luvulla, kun olin oppaana. Pyysin virallisilta Intouristin oppailta lupaa opastaa itse kiertoajeluilla ja moni suostuikin, koska pääsi niin itse helpommalla. Pikku hiljaa aloin tehdä eri paikoista muistiinpanoja, joita kertyi sitten lisää, kun myöhemmin suunnittelin Tuglasseuralle matkoja. Eräälle matkalle sattui mukaan Tammen kustantamosta henkilö, joka ehdotti Virooppaan tekemistä ja kun olin jo aiemmin sellaista suunnitellut ryhdyin työhön. Materiaalia oli sitten niin paljon, että jouduin karsimaan suuren osan pois."

Olutkulttuuria

Mäkeläinen tunnetaan oluen ystävänä ja hän on Olutsilta-Õllesild ry:n perustajajäseniä ja ensimmäinen puheenjohtaja. Nykyään seuran kunniapuheenjohtaja on aktiivinen tilaisuuksiin osallistuja ja niiden järjestäjä. "Meillä on yli 300 jäsentä ja tilaisuuksia lähes joka viikko joko Suomessa tai Virossa ja olemme tehneet olutretkiä myös moniin muihin maihin", kertoo Mäkeläinen rakkaasta harrastuksestaan.

Enemmän aikaa Virossa

Mäkeläisen vaimo on töissä Riiassa ja pariskunnan yhteinen koti on Tallinnassa. "Tulevaisuudessa tarkoitukseni on viettää yhä enemmän aikaa lahden eteläpuolella. Jo pitkään minulla on ollut sellainen tunne, että ei ole väliä olenko Helsingissä vai Tallinnassa, molemmat ovat minulle yhtä lailla kotikaupunkeja. Matkustaminenkin on nykyään niin helppoa, että luulen Helsingin asuntoni jäävän jatkuvasti vähemmälle käytölle."

Viro lähellä Latviaa

"Latvian liiviläisen vaimoni myötävaikutuksella olen oppinut katselemaan Viroa uudesta näkökulmasta ja se on ollut virkistävää ja avartavaa. Minusta tuntuu, että Viro ja Latviaa yhdistää monet asiat, joista tärkeimpiä on varmasti yhtenäinen Baltiansaksalainen historia. Suomella, vaikka onkin kielellisesti lähempänä, on muuten aivan erilainen historia ja siksi myös erilaiset kulttuuriperinteet." Mäkeläisen mukaan hyvä näin: "Kulttuurien erilaisuus on juuri se rikkaus, minkä tähden kulttuurivaihto on antoisaa ja tärkeää."

teksti ja kuvat: Jukka Arponen

pdf
Lataa näköislehti PDF-versiona


  Hotellivaraukset »