Erkki Tuomioja ei suunnittelee elämäänsä vaalikautta pidemmälle.

Häivähdys historioitsijaa

Poliitikko, tutkija ja ahkera kirjoittaja Erkki Tuomioja hankki Tieto Finlandiapalkinnon isoäitinsä tarinalla.

Harva suomalainen ei tiedä, kuka on kirjoittanut Niskavuorinäytelmät. Harvempi tietää, että Hella Wuolijoki (os. Murrik) oli syntyjään virolainen ja myös hänen poliittinen toimintansa sekä värikäs yksityiselämänsä tunnetaan huonommin.

Wuolijoen tyttären poika Erkki Tuomioja paikkailee mustia aukkoja kirjassaan Häivähdys punaista – Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa. Mitään järisyttäviä paljastuksia kirja ei sisällä, mutta se on kuitenkin palkintonsa ansainnut mielenkiintoisena katsauksena Euroopan lähihistoriaan värikkäiden henkilöiden kautta.

Pitkä urakka

Kirjoitusvaiheeseen Tuomiojalta meni ulkoministerin töiden lomassa yhdeksän kuukautta, mutta Wuolijokitutkimuksensa hän aloitti jo kymmenen vuotta sitten. Lähteinä hän on käyttänyt virolaisia, suomalaisia, ruotsalaisia, venäläisiä ja englantilaisia arkistoja sekä oman perheensä piirissä säilynyttä materiaalia, muun muassa äitinsä jäämistöstä löytynyttä kirjeenvaihtoa. Lopullisen sysäyksen kirjoittamiseen Tuomioja sai, kun pääsi käsiksi englantilaisiin arkistoihin muutama vuosi sitten. SIeltä löytyi kirjalle myös nimi: A Delicated Shade of Pink. Niin kuvailtiin Wuolijokea turvallisuuspoliisin pohdinnoissa, joissa arvioitiin, voitaisiinko umpipunaiseksi tiedetyn Salmen sisarelle myöntää maahan viisumi..

Se, että Tuomioja on Hella Wuolijoen tyttären poika ei näy kuin ehkä siten, että perhearkistoihin perustuvaa faktaa on käytetty melko paljon. Eikä Tuomiojalla isoäidistään voikaan olla paljoa henkilökohtaisia muistoja, sillä Hella Wuolijoki kuoli vuonna 1954 Tuomiojan ollessa kahdeksanvuotias. Tuomioja sanookin että kiinnostus aiheeseen syntyi enemmänkin poliittisen historian näkökulmasta kuin sukulaisuudesta.

Kirja ensin englanniksi

Tuomioja kirjoitti kirjan englanniksi osittain koska lähdemateriaali oli suurelta osalta englannin kielistä, toisaalta koska arveli kirjalla siten olevan paremmat mahdollisuudet tulla julkaistuksi muilla kielillä. "Kynnys kääntää kirja suomesta jollekin muulle kielelle on paljon korkeampi kuin englannista", perustelee Tuomioja.

Tältä osin taktiikka on toiminut, vaikka englanninkielinen painos antaa vielä odottaa itseään. Ensimmäiseksi kirja julkaistiin viroksi (Õrnrosa). Saksaksi ja ruotsiksi käännökset ovat jo ilmestymässä ja virolaisetkin olivat sitä mieltä, että kääntäminen oli helpompaa englannin kielestä kuin suomesta. Suomeksi kirjan on kääntänyt Heikki Eskelinen.

Virossa vain kaukaisia sukulaisia

Erkki Tuomiojan lapsuudessa ei äidin virolaisjuuret juurikaan näkyneet. "Tietenkin äitini puhui viroa ja piti yhteyttä kaukaisempiin sukulaisiin kirjeitse. Kotona ruokapöydässä joillakin ruokalajeilla oli virolaiset nimet ja äiti rallatteli meille lapsille omasta lapsuudestaan tuttuja loruja, mutta muuten kotimme oli suomalainen."

Sukusiteitäkään Viroon ei Tuomiojalla oikeastaan ole. Murrikin sisarukset muuttivat kaikki ulkomaille, joten Tuomiojan Virossa asuvat sukulaiset ovat kaukaisia eikä yhteydenpitoa juurikaan ole ollut.

Tuomioja kävi Virossa ensimmäistä kertaa vuonna 1981 ja toisen kerran 1989 sitoutumattoman rauhanliikkeen Helsinki- Tallinnakokouksessa. Matkoja on sen jälkeen kertynyt runsaasti sekä virallisissa että muissa yhteyksissä. Isoäidin kotiseuduilla Etelä-Virossa Tuomioja on käynyt muun muassa muistolaatan paljastustilaisuudessa Murrikkien kotitalolla.

Kirjaa varten Tuomioja teki myös tutkimusmatkoja virolaisiin arkistoihin, joista kiinnostavinta tietoa löytyi Jaan Tõnissonin mapeista kansallisarkistosta. Itsenäisyysaktivisti ja poliitikko Tõnisson julkaisi aikanaan Hella Wuolijoen ensimmäiset kirjoitukset Postimeeslehdessä. Myös romanssista on spekuloitu, mutta sellaiselle ei Tuomiojan tutkimus tuottanut uutta näyttöä.

Voidakseen hyödyntää paremmin virolaisia arkistoja Tuomioja aloitti viron kielen opiskelun seitsemän vuota sitten. Kielitaidosta oli hyötyä myös Salmen ja Hellan sekä muiden sukulaisten välisen kirjeenvaihdon tutkimuksissa.

Suomi ja Viro, heimoveljiä

Entisenä ulkoministerinä Tuomioja kuvailee Suomen ja Viron suhteita erinomaisiksi eikä niiden parantamiseksi kaivat poppakonsteja. Joskus puolin ja toisin häirinnyt isovelisuhtautuminenkin on historiaa.

Ulkoministeritasolla Tuomiojan kaudella tehtiin säännöllistä yhteistyötä esimerkiksi EU-kokouksien alla. "Kansainvälisillä foorumeilla suomalaiset ja virolaiset löytävät luontevasti toisensa niin ennen kuin jälkeen virallisten osuuksien – ilmeistä heimoveljeyttä."

Tuomiojan virolaiset kollegat, Toomas Hendrik Ilves, Kristiina Ojuland ja Urmas Paet, saavat kaikki kiitosta Tuomiojalta. "Kaikkien heidän kansaan oli mutkatonta työskennellä ja esimerkiksi Paet on käynyt meillä epävirallisilla rapujuhlillakin."

Tuomioja arvelee, että Suomen ja Viron erityissuhde on vaikuttanut myös muiden Baltianmaiden ja Pohjoismaiden yhteistyöhön piristävästi.

Ikidemari

Tuomioja valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran 1970. Parin kansanedustajakauden jälkeen hän siirtyi Helsingin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajaksi (1979–1991). Paluu Arkadianmäelle tapahtui 1991.

Kansanedustajan työ on muuttunut vuosien varrella, etenkin puitteiltaan. "Kun tulin ensimmäistä kertaa eduskuntaan, ei edustajilla ollut edes omia työhuoneita avustajista puhumattakaan. Nyt asiat ovat paljon paremmin."

Tuomioja on ollut koko uransa ajan uskollinen SDP:lle. Hän jos kuka on oikea henkilö arvioimaan puolueen nykytilaa. "Eivät ne aatteet, jotka omaan puoluevalintaani aikoinaan vaikuttivat ole mihinkään kadonneet. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on edelleen etusijalla. 1980-luvulle asti elettiin siinä suhteessa dynaamista kautta, sen jälkeen ollaankin sitten oltu enemmän tai vähemmän puolustusasemissa. Henkilökohtaisesti kannan eniten huolta terveydenhuollon kehityksestä."

Vaalitappioon poliittiset syyt

SDP:n viime eduskuntavaaleissa kärsimä tappio tiesi Tuomiojalle ministerin tehtävien vaihtumista tavallisen kansanedustan asemaan.

Tuomioja ei kuitenkaan kaipaile ministeriaikoja. "Viime kesänä pystyin pitämään kunnon kesäloman ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Silloin vasta huomasin, että olin myös sen tarpeessa."

Kansanedustajana työmatkat ovat erilaisia. "Matkustaminen ministerinä on erittäin tehokasta. Kokoukseen saatetaan lentää muutamaksi tunniksi, eikä välttämättä ehdi näkemään muuta kuin lentokenttiä, kokoussaleja ja hotellihuoneita. Kansanedustajanakin pääsee/ joutuu matkustelemaan, mutta aikataulut ovat löysempiä. Muutaman tunnin kokouksen yhteydessä saatetaan viettää useita päiviä tutustumassa matkakohteeseen, mutta se ei ole enää paljon matkustaneelle mikään houkutus."

Tuomiojan mukaan vaalitappion syistä voisi pitää erikseen luentoja ja tehdä montakin lehtijuttua. "Yksi syy oli varmasti usean hallituskauden myötä kertynyt valtionhoitajapuolueen rasite. Myös epäonnistunutta vaalikampanjaa ja mainontaa voidaan syyttää, mutta perimmäiset syyt olivat kuitenkin poliittisia", Tuomioja kiteyttää. "Ja toki demokratiaan kuuluu suosion vaihtelut luonnostaankin."

Jotain positiivistakin vaalitappiosta Tuomioja löytää. "Oppositiossa politikointi on erilaista, täytyy tehdä ihan itse eikä voi jättää kaikkea virkamiehille."

Tulevaisuudensuunnitelmat, jos niitä on, Tuomioja pitää omana tietonaan. "En yleensäkään ole sen tyyppinen ihminen, että suunnitelisin elämää pitkälle eteenpäin. Seuraaviin vaaleihin on vielä aikaa enkä ole niitä vielä juurikaan miettinyt." Sama vastaus tulee kysymykseen, kiinnostaako ulkoministerin salkku jatkossa.

Omena puusta

Tuomiojan lähisukulaisissa on tavallista runsaammin kirjoittajia sekä poliitikkoja. Isä Sakari Tuomioja oli aikanaan Suomen Pankin johtaja ja pääministerikin sekä 1956 kokoomuksen presidenttiehdokas, vaikka ei liberaalina puolueeseen koskaan kuulunut. Politikoinnin sijasta Tuomiojaa kiinnosti kotona kuitenkin enemmän laaja kirjasto ja sitä kautta historia. "Historia ja tutkimus ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita, niiden ansiosta en ole ollut politiikasta riippuvainen", sanoo Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Tuomioja.

"Mitään konkreettista uutta tutkimusta en juuri tällä hetkellä tee, mutta Wuolijokea tukiessa tuli esiin koko ajan uusia mielenkiintoisia sivujuonteita ja henkilöitä, joita voisi tukia vaikka kirjaksi asti." Esimerkiksi Tuomioja nostaa Tõnissonin, josta ei ihme kyllä vastaavaa teosta ole tehty.

Tuomioja on kuitenkin jatkuvasti erittäin ahkera kirjoittaja. Kirjallista tuotantoa löytyy paljon ja blogissaan (tuomioja.org) hän kommentoi tiheään tahtiin ajankohtaisia ilmiöitä. "Kirjoittaminen on ollut minulle aina yhteiskunnallisen osallistumisen jatke ja väline. Blogissa voi kirjoittaa juuri kuten haluaa ja saa sanomansa suoraan äänestäjille", Tuomioja perustelee.

Teksti: Jukka Arponen

pdf
Lataa näköislehti PDF-versiona


  Hotellivaraukset »