Maaseutua idyllistä arkeen
Tallinnan Taidehalli yhdisti taiteilijaliiton kevätkatselmuksen ja Maalehden juhlanäyttelyn.
Kuraattori Mari Kartau aloittelee kello kahden opaskierrosta Tallinnan Taidehallissa, jonne Elämää maalla -näyttely on tuonut maaseudun murheet ja riemut.
”Pientuottaja yrittää pärjätä, mutta jää aina miinukselle”, Kartau selittää Triinu Jürveksen ja Villem Jahun installaatiota Hyödytön rikkaus. Maito happanee jo pulloissa, mutta säilykkeet ja munat näyttävät syötäviltä.
Vieressä kymmenmetrinen kynnös tunkee orasta ja rikkaruohoja. Vaot kynsi omatekoisella aurallaan taiteilija Kaarel Kütas näyttelyn avajaisissa.
Taidehallin vuotuisella katselmuksella on pitkä perinne. Maan nimekkäimmät taiteilijat esittelevät uusia töitään, ja näyttely on usein Taidehallin vetonaula, joka houkuttaa väkeä kuin lantakasa kärpäsiä (taidehan on lannoitetta sielulle).
Tämänkertaisen näyttelyn innoittaja on Viron suurin viikkolehti Maaleht. Päätoimittaja Andres Eilart halusi juhlistaa lehden 30-vuotista taivalta maaseutuaiheisella taidetapahtumalla ja arveli, että tämäkkä annos taidetta nostaisi teemat parhaiten esiin.
Kuratointi lankesi lehden toimittajalle Mari Kartaulle, joka on taiteentutkija ja itsekin tunnettu taiteilija. Kartau pitää kevätnäyttelyä haastavana konseptina, sillä tuloksena on helposti kymmenien taiteilijoiden erilaisista aineksista keittämä ja kriitikkojen vihaama eklektinen soppa.
Se, että kevätnäyttely näyttää monia aikaisempia vuosia selkeämmältä ja raikkaammalta, on Kartaun mukaan Terje Ojaverin ripustuksen ansiota. Teokset on ryhmitelty komeiksi kokonaisuuksiksi.
Kartaun seulan läpäisi 90 taiteilijan työt. Esillä ovat lähes kaikki Viron tunnetuimmat kuvataiteilijat. Mukaan on mahtunut nuoria tulokkaita ja paljon suurten kaupunkien ulkopuolelta tulleita.
Liki puolet töistä oli pakko karsia. Kartaun mukaan yksinomaan lehmistä olisi saanut oman näyttelynsä. Nyt maaseudun symbolieläin esittäytyy vain kahdessa työssä, Tuuliki Avango on kuvannut lehmää häntäpuolelta ja Rao Heidmets märehtimässä videolla kärpästen – tai globalisoitumisen – ärsyttävyyttä.
Skaala on laaja joka suhteessa. Päärooli on maalauksilla, mutta mukana on myös valokuvia, vaikuttavia installaatioita ja perinteisen korkeatasoista grafiikkaa. Tyyli vaihtelee abstraktista valokuvamaiseen realismiin ja ITE-taiteeseen, aiheet laidasta laitaan.
Mari Kartau pitää näyttelyn avainteoksena 82-vuotiaan mestarin Enn Põldroosin hienoa maalausta Metsäkansa saapuu aukiolle, joka kertoo kuinka maanviljely ylipäätään sai alkunsa.
Maisemaa, maalaustaiteen vakiokohdetta, on lähestytty monelta kantilta. Kuraattorin mielestä taiteilijoiden näkemys maaseudusta on kokonaisuutena varsin nostalginen ja romanttinen.
”Taiteilijat ovat maaseudun arjesta kaukana. Todellisuudessa se ei ole näin dekoratiivista.”
Nykyään pellavankasvatus on lähes hävinnyt ja perunaakin viljellään vähemmän, vaikka korutaiteilija Kadi Kübarseppin teoksessa mukulat komeilevat kultaisina.
Taiteilijat tuntevat kuitenkin huolta monista asioista. Kantaa on otettu alue- ja väestöpolitiikkaan, ympäristön tilaan ja aukkohakkuisiin.
Tai maaseudun tyhjentymiseen. Maalauksissa luonto valtaa luhistuneet talot, hylätyllä rautatiellä rehottavat rikkaruohot. Eero Ijavoisen installaatio ”Naista mulla ei ole mutta tykkään hevosista” kuvaa peräkammarin poikaa, joka oksa tanassa lukee puusta tekemäänsä pornolehteä.
Kolhoosimenneisyys heijastuu Signe-Fideelia Rootsin naistraktoristien videolle lavastetuissa muistelmissa. Hanuri soi haikeasti traktorin katolla tähtien tuikkiessa.
Mari Kartaun omiin suosikkeihin kuuluu Tarvo Kaspar Toomen lappusia täyteen niitattu ilmoitustaulu, tuo polttopuista, seurantalon konserteista ja kadonneista kissoista viestivä maaseudun langaton internet.
Mistä löytää?
Tallinna Kunstihoone, Vabaduse väljak 8.
Näyttely on avoinna 16.4.2017 saakka.
www.kunstihoone.ee
Klikkaa osoitetta, jos haluat nähdä sijainnin kartalla.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV
Lue lisää samasta aiheesta
