Tuoretta tietoa Virosta

20.7.2017 | Kolumnit

Laika-koiran lähtö

Laika-koiran lähtö

Sali on musta ja pieni, ulkona paistaa kirkas aurinko ja viereisessä, Vaba Lavan suuremmassa salissa pystytetään valkokangasta. Meillä on intensiivinen esitys, kuin yrittäisi saada käärmettä hännästä kiinni sen purematta, kuin yrittäisi juosta jokea kiinni ja vangita sen pulloon. Soitamme katsomatta toisiimme, Adam, Erki-Andres ja minä. Jürgen Rooste tulee lavalle, päässään koiranaamio, ja lausuu sen läpi: Kas ma kunagi enam.

Kelly Turk lausuu runon, joka on paljas ja riisuttu, minä ja sinä -muodossa etenevä kertomus. Virossa se on tärkeä kaava, koska pinnan alla on niin paljon traumoja, kipua ja väkivaltaa, monen sukupolven ajalta perittyä, eikä sitä koskaan näytetä ulospäin, ei koskaan pureta puhumalla julkisella paikalla. Paitsi ne, jotka kävelevät kadulla ja huutavat, koska ovat kuin nurin käännetty takki, vuori ulospäin, ja ne jotka kirjoittavat seiniin pitkiä viestejä. Ja nyt runoilijat.

 

Ja runo johtaakin suurempaan konseptiin, jonka Jürgen tuo paikalle, puheeseen kulttuurin tuhosta, joka tulee cockerspanielin naamion alta hiukan tukahtuneesti, ja loppuu siihen että Jürgen käy hakemassa Kalev Vapperin lavalle, työntäen tätä edellään teräksisellä rullalavalla, sinkkiämpäri toisessa ja kitara toisessa kädessä. Kalev esittää muutaman runon ja laulun, ja sitten luetut paperit sytytetään tuleen ja poltetaan sinkkiämpärissä. Asko Künnap tulee lavalle, ja nyt me soitamme niin kuin bändi soittaa, emme vain säestä, vaan olemme se luku, jota kerrotaan. Jürgen pyörii ympäri, hän on yleisö, hän on esiintyjä, ja hän on lattia niiden välissä. Hän esittää kappaleen kuoleman enkelistä.

 

Ja esitys on ohi. Telliskivi kiskoo Berliinin esiin meistä, mutta koska ollaan Virossa, päivät ovat täysiä ja jokainen hetki vain osa suurempaa ohjelmaa. Menemme muihin asioihin, niihin, joita teimme ennen ja niihin, joita teemme jälkeen. Jürgen menee esiintymään viereiseen saliin, Asko ja Adam lähtevät kohti Hiidenmaata, koska on niin kaunis päivä, ja minä pakkaan kitaran ja vahvistimen ja lähden kotiin. Mutta ensin istahdan terassille kuivattelemaan paitaani. Koska edelleen on kaunis päivä.

 

TEKSTI KIVI LARMOLA, KUVA © SANNA LARMOLA

Kivi Larmola on helsinkiläissyntyinen kirjailija, soittaja ja sarjakuvantekijä, joka päätyi Tallinnaan vuonna 2014 asuttuaan ensin useita vuosia eri Euroopan maissa.

5.7.2018 | Kolumnit

Tallinnan liikennekaaos ja ruuhkat johtuvat huonosta suunnittelusta

Tallinnan liikennekaaos ja ruuhkat johtuvat huonosta suunnittelusta

Tänä kesänä Tallinnassa liikkumiseen pitää varata aikaa. Koko kaupunki on täynnä tietyömaita, jotka aiheuttavat liikenteeseen pahoja ruuhkia. Etenkin aamulla ja … Lue lisää

6.6.2018 | Kolumnit

Sääntö-Viro

Sääntö-Viro

Viro on muuttunut nopeasti kielto- ja sääntöyhteiskunnaksi. Maan lainsäädäntö matkii liian innokkaasti Suomea ja Ruotsia. Vielä vuosikymmen sitten monet uskoivat, … Lue lisää

5.5.2018 | Kolumnit

1980–90-lukujen nuoret poliittiset johtajat maksavat kovaa hintaa

1980–90-lukujen nuoret poliittiset johtajat maksavat kovaa hintaa

Lähes tarkalleen 30 vuotta sitten Edgar Savisaar perusti Rahvarinne-liikkeen, jolla oli tärkeä rooli Viron uudelleenitsenäistymisprosessissa. Vuonna 1991 hän oli neuvostotankkeja … Lue lisää

4.4.2018 | Kolumnit

Paikallinen media on vaikeuksissa, koska mainosraha virtaa ulkomaille

Paikallinen media on vaikeuksissa, koska mainosraha virtaa ulkomaille

Tänä talvena Viron mediapiireissä on puhuttu siitä, että arvovaltainen ja suuri Postimees-lehti irtisanoo toimittajiaan. Konserniin kuuluu Postimees-lehden lisäksi useita muita … Lue lisää

21.3.2018 | Kolumnit

Sata vuotta kaveruutta

Sata vuotta kaveruutta

Suomi ja Viro ovat nyt molemmat sata vuotta vanhoja nuorukaisia. Monta asiaa on koettu yhdessä, mutta välillä oltiin puoli vuosisataa … Lue lisää

8.3.2018 | Kolumnit

Tunnelin päässä on valoa

Tunnelin päässä on valoa

Ensin lavalle astuvat tähden lämmittelijät. Muutama puheenvuoro johdattelee runsasta kuulijakuntaa päivän aiheeseen. Aiheet ja puhujat ovat kiinnostavia, mutta oikeasti kaikki … Lue lisää

23.2.2018 | Kolumnit

Jumittava hissi, banaanit ja joulukuuset

Jumittava hissi, banaanit ja joulukuuset

Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut jo vuosikymmeniä. Silti monet Virossa asuvat venäjänkieliset muistelevat haikeudella neuvostoaikaa, kun kaikilla halukkailla oli töitä ja … Lue lisää

6.2.2018 | Kolumnit

Ei polku tää vie mihinkään

Ei polku tää vie mihinkään

Viro on saanut vuosien aikana Euroopan unionilta satoja miljoonia euroja erilaisiin infrastuktuuria, taloutta ja alueellista tasa-arvoa kehittäviin projekteihin. Myös kaikki … Lue lisää