Kulttuuriretkellä kummitytön kanssa
Kulttuuriretkellä kummitytön kanssa
Kolmihenkisen seurueemme määränpää on Haapsalu ja valitsemme ajoreitiksi pohjoisemman, jonka varrelle osuu sopiva puolimatkan pysäkki, Padisen kartano ja muinoisen sistersiläisluostarin rauniot.
Kartanoon pääsyn esteeksi ovat koitua polun yli pomppivat sadat sammakonpojat. Sekä perikaupunkilainen Minni että äitinsä ovat yhtä kauhuissaan, kun eivät tiedä mihin jalkansa asettaisivat. Selviämme sammakkokentästä, ja palkintona on latte ja mehu Padisen kartanon terassilla, näköalana mahtava luostari.
Fillareilla paikalle polkeneen suomalaisperheen pojat ovat vilauksessa ylhäällä luostarin tornissa, mutta Minnin matka tyssää ensimmäisiin rappuihin. Rakennushan on niin vanha, että voi sortua minä hetkenä hyvänsä!
Perillä Haapsalussa ahmaisemme kevyen salaattilounaan houkuttelevassa Müüriääre-kahvilassa piispanlinnan kupeessa, ennen säntäämistä taiteilija ja kirjankuvittaja Ilon Wiklandin jäljille.
Matkailutoimiston karttaan on merkitty myös Iloni aed, joka paljastuu tavalliseksi lasten leikkipuistoksi. Mutta jatkamalla samaa Vanhankaupungin katua, päädymme varsinaiseen kohteeseen, jossa sitten vierähtääkin tovi.
Ilon Wikland on kuvittanut Peppi Pitkätossua lukuun ottamatta suurimman osan Astrid Lindgrenin tuotannosta, muun muassa Katto-Kassisen, Melukylän lapset, Ronja ryövärintyttären ja Veljeni Leijonamielen.
Sodan jaloista 14-vuotiaana Ruotsiin paennut Ilon on tehnyt paljon entisen kotimaansa ja erityisesti sen lasten hyväksi. Yksi asioista on Ilonin kotikaupungissa Haapsalussa sijaitseva Ilonin Ihmemaa, eräänlainen luovuuskeskus, joka sisältää näyttelytiloja ja työpajoja. Wikland lahjoitti Virolle 800 teostaan, joista Ilonin Ihmemaan vaihtuva näyttely koostuu.
Keskus on romanttisessa puutalossa, jollaisia Wikland on ikuistanut myös Lindgrenin kirjoihin. Tie Katto-Kassisen valtakuntaan löytyy kapuamalla sinisiä portaita kolmanteen kerrokseen.
Ilonin Ihmemaasta Minnin mieleen jäi parhaiten piha, jonka erilaisissa pajoissa voi polttaa puukoruihin kuvioita sekä piirrellä ja askarrella. Kulttuurikierros kummitytön kanssa jatkuu kaupunkikävelyllä, mikä ei kuulosta esiteinin korvissa pätkääkään houkuttelevalta, mutta kummin arvovallalla (ja erinäisillä lupauksilla) päästään liikkeelle.
Ilonin Ihmemaa on vain kivenheiton päässä legendaarisesta rantapromenadista, joka avattiin kunnostettuna vuosi sitten. Sen alkupää, Afrikan ranta uimarantoineen ja leikkipuistoineen on mainio paikka varsinkin vähän pienemmille lapsille. Lintutorniin Minni uskaltautuu maanittelun jälkeen ja valittaa, että se huojuu. Ja totta, kyllä se hiukan huojui.
Promenadilla riittää katseltavaa. Jääkarhu lahdella, josta kaivetaan Haapsalun kuuluisa muta, ei ole uinut sinne sulavilta jäätiköiltä vaan on vanha kaupungin symboli sotia edeltävältä ajalta. Uudessa Lähdepaviljongissa on mielenkiintoisia valokuvia Haapsalun tulvista. Kuursaalin terassilla voisi nautiskella toisenlaisessa seurassa hitaan oluen.
Ihailemme kauniita puutaloja ja etäämpää Tšaikovskin penkkiä, jonka edessä tungeksii venäläisiä. Tsaarin lisäksi myös kuuluisa säveltäjä lomaili kaupungissa.
Kaarramme takaisin piispanlinnalle, ja katsastamme linnoituksen sisäpihalle rakennetun lasten teemapuiston, joka on hauskan keskiaikahenkinen.
Lopuksi lähdemme autoillen ihmettelemään Haapsalun rautatieaseman uskomattoman pitkää laituria, joka sekin on kuvattu Ilonin piirroksissa – ja rakennettu tsaaria varten, kuinkas muuten. Minni tanssii laiturilla, mutta ei hurmaannu vanhoista vetureista, joista joku toinen lapsi voisi olla sangen innoissaan. Valitettavasti rautatiemuseo on jo kiinni.
Paljon muuta jää näkemättä, joten päätös on helppo tehdä: tänne tullaan toistekin.
TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ARJA KORHONEN
JA LEENA VIRTANEN
Lue lisää samasta aiheesta
