Tuoretta tietoa Virosta

25.7.2017 | Historia

Kaupunki joka katosi

Kaupunki joka katosi

Virolaisista kaupungeista hyvin erikoisen kohtalon koki Narva. Ensin se tuhottiin täysin ja sitten rakennettiin uudestaan. Yhteistä vanhaan on vain nimi ja paikka.

 

Narva oli vielä ennen toista maailmansotaa kaunis ja rauhallinen pikkukaupunki. Sen vanha keskusta oli 1600-luvulta, täynnä upeita barokkityylisiä taloja. Suotta ei Narvaa kutsuttu Pohjolan Dresdeniksi. Jos vanha Narva vielä olisi olemassa, se olisi varmasti Unescon maailmanperintökohde. Narvalle kävi kuitenkin kuten esikuvalleen, Dresdenille: sota jyräsi kaupungin ylitse.

Vuonna 1944 sota tuli jälleen Viron alueelle. Neuvostoliitto onnistui murtamaan Leningradin piirityksen tammikuussa ja saksalaiset vetäytyivät kohti länttä. Ensin rintama oli Inkerinmaalla Laukaan-joella, sitten Narva-joella ja lopulta itäisen Virumaan ainoilla kukkuloilla Sinimäillä. Hyökkäystä Narva-joen yli valmisteltiin kunnolla ja Narvan kaupunki muuttui raunioiksi tykistövalmistelussa. Narva-joki ylitettiin ja kaupunki vallattiin. Rintama siirtyi taas kerran lännemmäksi.

 

Uusi Narva syntyy

Sodan jälkeen Narvan raunioita ei ruvettu korjaamaan, vaan koko kaupunki purettiin puskutraktoreilla. Tilalle rakennettiin ”moderni” neuvostokaupunki. Samalla vaihdettiin kaupungin väestö. Narvalaiset olivat siirtyneet sodan jaloista lännemmäksi Viroon, mutta yllättäen heidän ei enää annettu palata kotikaupunkiinsa. Tilalle tuotiin uudet asukkaat Venäjältä. Nykyään vain noin 4–5 % narvalaisista on virolaisia, muut ovat vironvenäläisiä.

Vanha Narva lakkasi olemasta ja sen tilalle syntyi uusi eli nykyinen Narva. Vanhasta Narvasta muistuttavat vielä Narvan linna eli Hermannin linnoitus, joka muodostaa parin joen toisella rannalla olevan vanhan venäläisen linnoituksen Ivangorodin kanssa, muutama säilynyt kirkko ja ainoana entisöitynä rakennuksena vanha Raatihuone. Raatihuone entisöitiin, sillä sen parvekkeelta julistettiin Viron työläisten kommuuni Viron vapaussodan alussa marraskuussa 1918. Puna-armeija oli tuolloin juuri valloittanut Narvan, ensimmäisen isomman virolaiskaupungin.

 

Silta ja kosket

Narvan sijainti on sellainen itsestäänselvyys, johon vääjäämättä syntyy asutusta. Peipsi-järven ainoa laskujoki on Narva-joki. Narvaan asti se oli purjehdittavissa varhaiskeskiajan pienillä laivoilla, niin mereltä kuin Peipsiltäkin. Mutta ne kosket – Narvan ohi ei päässyt purjehtimaan. Syntyi kuormauskeskus: tavarat purettiin merilaivoista ja raahattiin kosken niskalle, jossa ne lastattiin Peipsi-järven pienempiin laivoihin ja tietenkin myös päinvastoin. Tavaraa liikkui, sillä idässä oli varhaiskeskiajalla mahtava Novgorodin kauppakaupunki, jonka kanssa kaukokauppaa kävivät niin saksalaiset hansakauppiaat kuin muutkin Itämeren rannikon kauppiaat. Pääreitti Novgorodiin kulki Nevan kautta ja talvireitti Tarton ja Emäjoen kautta Pärnuun, mutta kauppatavaraa riitti kaikille, myös Narvan reitille.

Joen kapeikkoon, koskien alapuolelle rakennettiin tietenkin silta ja niin Narva oli sekä itä-länsi-suuntaisen maantien kuin pohjois-etelä-suuntaisen vesitien risteyskohta.

Paikka oli niin hyvä, että Narva luultavasti on Viron ainoa kaupunki, joka syntyi itsekseen eikä kasvanut linnan ympärille. Tanskalaiset rakensivat kauppapaikkansa suojaksi linnan 1227 ja paikalla oli ilmeisesti jo ollut aiemmin virolaisten muinaislinna tai muinaislinnoitus.

Tanskan kuningas vahvisti Narvan kaupunginoikeudet 1345. Narva oli jo silloin oikea kauppakaupunki, sillä kaupungissa piti olla sitä hallitseva Raati ja muu hallintokoneisto kaupungin kirjureineen ja muine kaupungin virkamiehineen sekä verotuloja kaiken tämän maksamiseen.

Tanskan kuningas myi vuonna 1347 Tanskan hallussa olleen Pohjois-Viron Saksalaiselle ritarikunnalle, käteisellä. Saksalainen ritarikunta oli munkkiritarikunta kuten vaikkapa Johanniitat eli Maltan ritarit tai Temppeliherrat. Palestiinan puolustamisen sijasta se käännytti Itä-Euroopan pakanoita, kuten preussilaisia ja virolaisia. Narvasta tuli ritarikunnan itäisen rajamaan hallintokeskus ja Narvan linnaa laajennettiin huomattavasti.

 

Suuret sodat

Vanha-Liivinmaa (nykyiset Viro ja Latvia) oli jaettu katolisen Saksalaisen ritarikunnan ja katolisten ruhtinaspiispojen kesken. Uskonpuhdistus vei pohjan vuosisataiselta hallinnolta ja naapurit alkoivat taistella alueesta. Sotiin osallistuivat niin Ruotsi, Tanska, Venäjä kuin Puolakin. Sodat alkoivat 1558 ja päättyivät Stolbovan rauhaan 1617.

Venäjä valloitti Narvan 1558 ja siitä tuli Moskovan suurruhtinaskunnan tärkein kauppasatama. Tosin kilpailijoitakaan ei montaa ollut. Venäjän ulkomaankauppa ohjattiin Narvaan ja se oli suurta. Purjehduskaudessa Narvassa kävi yli 200 laivaa ja se oli 1500-luvun lopussa paljon. Narva oli vauras kaupunki ja Tallinnan vakava kilpailija.

Suuret sodat päättyivät 1617 rauhaan, jossa Ruotsi sai haltuunsa Inkerinmaan ja loputkin Karjalan kannaksesta. Koko Suomenlahti oli Ruotsin aluetta.

 

Toinen pääkaupunki

Suurvallaksi nousseella Ruotsilla oli suuret suunnitelmat. Valtakuntaan ajateltiin kahta pääkaupunkia. Kuninkaan kaupunki Tukholma hallitsisi Ruotsia (Ruotsi+Suomi) ja uusi, Tukholmalle toki alisteinen, hallintokaupunki Narva hallitsisi päättyneessä sodassa voitettua Liivinmaata. Narvaa alettiin kohentaa uuteen rooliinsa ja juuri tässä yhteydessä syntyi vanhan Narvan barokkikeskusta.

Suunnitelmiin tuli mutkia matkaan. Muun muassa 30-vuotinen sota vei Ruotsin huomion ja voimavarat muualle kuin Liivinmaan kehittämiseen.

Pietari Suuren Narvan piiritys suuren Pohjansodan aluksi 1700 oli kuitenkin enemmän kuin yhden rajakaupungin piiritys. Narva miellettiin vielä tuolloin ainakin potentiaalisena itäisten valloitettujen alueiden pääkaupunkina ja sen piirittäminen oli haaste. Tuore kuningas Kaarle XII otti haasteen vastaan, purjehti armeijoineen Pärnuun, marssi loppusyksyisen Viron poikki ja hyökkäsi voitokkaasti Narvan piirittäjien kimppuun. Porilaisten marssi muistaa edelleenkin tämän voiton. Voiton huumaa kesti neljä vuotta, sillä Narvan toinen piiritys päättyi kaupungin valtaamiseen väkirynnäköllä 30.8.1704. Nyt Pietari Suuri oli itse paikalla johtamassa joukkojaan.

Oli käynyt kuten oli käynyt aiemminkin. Ruotsin mielenkiinto oli kääntynyt jälleen kohti etelää, tällä kertaa ei sentään Saksaan asti, vaan Puolaan. Kaarle XII soti Puolassa ja ”puolalaisessa Ukrainassa” kunnes hävisi Pietari Suurelle ja hävitti armeijansa (armeija kokonaisuudessaan jäi sotavangeiksi) Pultavan taistelussa 1709. Suomessa koettiin Isoviha ja lopulta Suuri Pohjansota päättyi Uudenkaupungin rauhaan 1721.

 

Pikkukaupunki

Venäjän keisarikunnassa Narva ei enää ollut ainoa toimiva ulkomaankauppasatama kuten se oli ollut runsasta vuosisataa aiemmin Moskovan suurruhtinaskunnan yhteydessä. Uusi satama oli uuden pääkaupungin, Pietarin, satama. Narvasta tuli Tallinna–Pietari-maantien varressa oleva maaseutukaupunki. Kaupungin kaupallinen vetovoima oli mennyt merikaupan mukana, mutta kaupunkia pyrittiin auttamaan pysymän jaloillaan antamalla sille tullialennuksia ja erivapauksia ympäröivän maakunnan kaupassa.

Narva kuului Pietarin kuvernementtiin, mutta vuonna 1917 kaupungissa oli kansanäänestys liittymisestä Viron kuvernementtiin ja liitos toteutettiin 16.11.1917. Narva oli nyt jälleen myös hallinnollisesti virolainen kaupunki.

Kauppakaupunki oli alkanut muuttua teollisuuskaupungiksi 1800-luvun lopulla. Narvan kosket antoivat voimaa kutomoille ja Narvasta kehittyi virolaisen kutomateollisuuden keskus. Viron tasavallan aikana Narva oli vireä teollisuuskaupunki, jossa oli runsaat 20 000 asukasta. Kulttuurielämä oli vilkasta ja Vanhakaupunki ainutlaatuinen. Sitten tuli toinen maailmansota.

 

TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVA HANNU LUKKARINEN

19.7.2019 | Ravintolat

Kiehtova, komea Narva

Kiehtova, komea Narva

Viron itärajalla sijaitsevaa Narvaa on hankala selittää. Narvajoen äärellä tunnelma on erilainen kuin muualla Virossa. Itänaapurin lippu heiluu kivenheiton päässä … Lue lisää

10.7.2019 | Vapaa-aika

Pikkukaupunkien rauhaa Keski-Virossa

Pikkukaupunkien rauhaa Keski-Virossa

Piret Hansman on syntyperäinen paidelainen.   Paiden kaupunkia Järvamaan maakunnassa Keski-Virossa sanotaan Viron sydämeksi. Siitä kertoo myös kyltti kaupungin rajalla, … Lue lisää

4.7.2019 | Historia

Laulussa on voimaa! – Tänään alkavat laulu- ja tanssijuhlat ovat virolaisen kulttuurin ytimessä

Laulussa on voimaa! – Tänään alkavat laulu- ja tanssijuhlat ovat virolaisen kulttuurin ytimessä

Sen tuntee, kun ääni aivan kuin virtaisi Laulukentän rinnettä ylös, kun noin 20 000 laulajan yhteiskuoron konsertti päättää laulujuhlat. Se … Lue lisää

28.6.2019 | Historia

Savusauna puhdistaa ruumiin ja sielun

Savusauna puhdistaa ruumiin ja sielun

Vanhan Võrumaan savusaunaperinteen Unescoon vienyt Eda Veeroja vaalii vanhoja tapoja ja kutsuu saunaan.    Mooskan savusaunan emäntä Eda Veeroja tuntee … Lue lisää

27.6.2019 | Historia

Museot johdattavat Setomaan ytimeen

Museot johdattavat Setomaan ytimeen

Setomaan historiaan ja tapoihin voi tutustua useassa museossa. Värskan maatilamuseon pihapiiriä ympäröivät vanhat hirsirakennukset, joita on tuotu Värskaan eri puolilta … Lue lisää

26.6.2019 | Historia

Maista paikallisia herkkuja!

Maista paikallisia herkkuja!

Setomaan ruokapöytään kuuluu takuuvarmasti sõir eli rahkajuusto.   Setomaalla käydessä on maisteltava myös paikallisia herkkuja, muuten jää paljosta ilman. Paikallisia … Lue lisää

24.6.2019 | Ravintolat

Herkutellen Haapsalussa

Herkutellen Haapsalussa

Haapsalu on täydellinen vaihtoehto viikonlopun mittaiseen herkuttelulomaan. Ruokapaikkojen valikoimassa on vaihtoehtoja fine dining -tasoisesta ruokailusta simppelimpään pubimeininkiin. Vanhankaupungin sydämessä on … Lue lisää

23.6.2019 | Vapaa-aika

Pikkukaupungin rauha ja idylli lumosivat

Pikkukaupungin rauha ja idylli lumosivat

Kirsi Vainio-Korhonen ja Mikael Korhonen löysivät Haapsalusta toisen kodin.   Ensimmäistä kertaa pariskunta saapui Haap­saluun vuoden 2016 joulukuussa, Kirsi kirjoittamaan … Lue lisää