Kartul on teine leib*

Viro, Tallinna, Ravintola, Kaukasialainen, Gruusialainen, Georgialainen, Liharuoka, Lounas, Illallinen, saslik, Vanhakaupunki

Viron alue oli neuvostoaikana merkittävä perunantuottaja. Ennätysvuonna 1953 tuotanto oli 1,45 miljoonaa tonnia. Vuonna 2012 tuotanto oli aika tasan kymmenesosa siitä eli 148 200 tonnia. Samassa tahdissa virolaisten perunan syöminen ei ole kuitenkaan laskenut, mutta etenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on puolittunut. Virolainen syö tänään alle 200 grammaa perunaa päivässä, eli alle 70 kiloa vuodessa. Suomalaisten vastaava luku on hieman alhaisempi.

Peruna on menettänyt markkinaosuuttaan etenkin pastalle ja riisille. Kulutuksen määrä on kuitenkin merkittävä ja viimeisten vuosien aikana on perunoiden markkinointi muuttunut. Kun parikymmentä vuotta sitten oli vaikea löytää eri tyyppisiä perunalajeja, ovat salaatti- ja soseperunat saaneet jo omat merkintänsä.

Perunasalaatti on se tuote, joka yhdistää kaikkia virolaisia. Suurimmassa osassa perhejuhlia syödään perunasalaattia, jonka raaka-aineena on useimmiten paljon muutakin kuin perunaa eli majoneesista kurkkuun ja makkaraan. Jokaisella perheenemännällä on oma reseptinsä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Viroon peruna tuli kartanoiden kautta ja sieltä on myös sen saksalaisperäinen nimi kartul. Maarahvas kutsuu perunaa myös nimillä maaubin, tuhlis ja tuhvel.

Vaikka viime aikoina on tullut monia uusia perunalajikkeita, on kaikkein tunnetuin vuosikymmenten takaa Jõgeva kollane (Jõgevan keltainen). Sen uusittua siementä on taas saatavilla. *Vanha virolainen sanonta: peruna on toinen leipä.

TEKSTI MIKKO SAVIKKO, KUVA ANDREI CHERTKOV

Lue lisää samasta aiheesta