Joulun perinteiset ruuat

Joulu, tuomaanpäivä, ruokalaji, virolainen, perinne, verimakkara, porsaanpaisti, sianpää, leipä, olut

Viroksi jõulud merkitsee aikaa tuomaanpäivästä loppiaiseen eli monikossa oleva sana merkitsee kaikkia vuodenvaihteen juhlapäiviä.

Muinoin vuodenvaihdekin alkoi joulusta eli talvipäivän seisauksen jälkeen, jolloin valo alkoi palaamaan. Monet perinteet ovat vuosisatojen takaa, puun ympärillä juhlittiin jo 1400-luvun Tallinnassakin.

Runsas joulupöytä, jossa oli yhdeksän tai kaksitoista ruokalajia taikka vastaavasti syötiin yhtä monta kertaa, varmisti ruoan riittävyyden uudeksi vuodeksi. Pyhä Antonius, jonka muistoksi vietetään Tõnise-päivää 17. tammikuuta, on sikojen suojelija. Häntä kunnioitettiin vähintään valmistamalla sianpää, -jalat tai -saparo ruokapöytään. Villisikoja uhrattiin myös siksi, että aurinko taas nousisi. Saarenmaalle Kaalin kraatterit tehnyt suuri meteoriitti tulkittiin aikoinaan auringon putoamiseksi.

Oli miten oli, perusteita porsaanlihan syömiseen joulunaikaan löytyi. Kalansyönti kuului ranta-alueiden ja köyhempien tapoihin. Oleellinen oli myös leipä, joka tehtiin usein esimerkiksi sian muotoiseksi. Nykyiseen jouluperinteeseen kuuluva verimakkara on tullut Viroon luultavasti 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Ruotsista ja Latviasta.

Yhteenvetona, kuten aikaisemminkin on myös mainittu, jouluajan pöydästä pitää löytyä (porsaan-) lihaa, leipää ja olutta. Ja samanlaisella kattauksella otetaan vastaan myös uusi vuosi.

TEKSTI MIKKO SAVIKKO, KUVA ANDREI CHERTKOV

Lue koko juttu näköislehdestä

Lue lisää samasta aiheesta