Hengähdystauko sivilisaatiosta
Hengähdystauko sivilisaatiosta
Yläkannelta oli mukava ihailla loittonevan Tallinnan siluettia. Tunnin kestävän merimatkan aikana näkyi muutaman merimetson lisäksi Suomeen seilaavia matkustajalaivoja.
Naissaaren sataman tuntumassa on saaren ainutlaatuisin nähtävyys, yhä toiminnassa oleva rautatie. Rautatieverkosto on noin 40 kilometriä pitkä, mutta nykyään käytössä on vain pieni pätkä satamasta Männiku-kylään. Yhtä kaikki, kokemus oli mieleenpainuva, kun juna pyyhälsi pilli soiden sankan kuusikon katveessa. Raiteilta löytyy myös kylän miesten rakentama junanvaunusauna; todennäköisesti ainoa laatuaan koko Euroopassa.
Männiku-kylässä on muutamia suomalaisten sotakorvauksina Neuvostoliitolle lahjoittamia pikkutaloja, joissa on nykyään majoituspalveluita.
Suomalaiset Mauri ja Marita Nybom ovat viihtyneet Naissaarella jo viitisen vuotta. Tosin ensimmäisen kerran saarella käytiin jo 14 vuotta sitten. Kiinnostus merentakaista saarta kohtaan virisi, koska Maritan isä oli sota-aikana Naissaaressa yli kaksi vuotta. Marita kertoi, että saaren luonto ja rauha lumosivat heidät aikoinaan. Pariskunta suosittelee tulemaan saarelle koko viikonlopuksi, jotta ehtii tutustumaan kaikkiin kohteisiin.
Ympärivuotisesti Naissaaressa asuu vain pari henkilöä, sillä talvet ovat ankaria ja mantereelle pääsy hankalaa. Saarelaisten ylpeys on Maarjan kirkko, jonka kunnostukseen on itse kerätty varoja. Katto on jo uusittu ja remonttia jatketaan ahkerasti. Läheisen hautausmaan rautaristeissä on enimmäkseen ruotsalaisia nimiä. Ennen toista maailmansotaa saaren asukkaina olikin paljon vironruotsalaisia.
Tsaarin aikainen kaksitykkinen patteri teki vaikutuksen saaressa vierailevaan virolaiseen eläkeläisryhmään, joka ihmetteli tykin kokoa (52 tonnia) ja miehistön suuruutta (72 henkeä). Yksi ammus painoi 471 kiloa ja kantoi 25 kilometrin päähän. Porkkalanniemen kärkeen on Naissaaren pohjoispäästä vain 38 kilometriä. Tykistä oli venäläisten jäljiltä säilyneet vain rauniot, mutta valtava koko oli vielä nähtävissä. Sotahistoriasta kiinnostuneiden kannattaa vierailla myös miinatehtaalla ja mainiossa museossa Männikukylässä.
Naissaaren eristäytyneisyyden vuoksi metsät ovat säilyneet koskemattomina ja välillä voi ihailla jopa 200-vuotisia kuusivanhuksia naavaoksineen. Sykähdyttävän kauniita ovat myös ruusupensaiden reunustamat hiekkarannat.
TEKSTI JA KUVAT MIKKO VIRTA
Lue lisää samasta aiheesta
