Tuoretta tietoa Virosta

20.11.2018 | Määratlemata @fi

Heli Laaksosen kotokiäles on kaikuja etelästä

Heli Laaksosen kotokiäles on kaikuja etelästäHeli Laaksosen lempisanoja viron kielessä ovat muun muassa purskeallikas (pulppuava lähde), allveelaev (sukellusvene) sekä start up -yritystä tarkoittava idufirma.

Viro kuuluu vahvasti suosikkirunoilijan tuotannossa.

 

Ilman Tartossa vietettyjä opiskeluvuosia kirjailija ja runoilija Heli Laaksosta ei ehkä olisi sellaisena kuin hänet tunnemme. Viron värikäs 1990-luvun alku, viron kieli, kirjallisuus ja kulttuurielämä tekivät nuoreen naiseen vaikutuksen, joka tuntuu edelleen.

”Viro 100 on omakin juhlavuoteni. En olisi älynnyt alkaa kirjoittaa runoja omal kotokiälel ilman että olisin törmännyt virolaisiin kirjailijoihin, jotka tekivät niin, erityisesti võrulaiseen Jan Rahmaniin.

Kokonaisilla kirjoillanikin on virolaiset kumminsa. Haen avoimesti vaikutteita virolaisista kirjakaupoista. Aapine (Otava 2013) sai alkunsa, kun löysin hyllyltä monta virolaista murreaapista.

Aapisen sisarteosta Ykköne-numerorunokirjaa (WSOY 2018) tehdessä istuin Tarton kaupunginkirjaston lastenrunohyllyn äärellä hartaana inspiroitumassa”, Laaksonen kuvailee Viron vaikutusta työhönsä.

Laaksosen kynästä ovat syntyneet myös käännökset erittäin suositun virolaiskirjalijan, Andrus Kivirähkin, kahteen teokseen. Virossa huippumenestyneen Kaka ja kevad -teoksen käännös Koiranne alkaa kohta kukkia ilmestyi vuonna 2016 (Otava). Aivan tuore käännös on tänä vuonna ilmestynyt Kun Musti muni mummon (WSOY).

”Kivirähkin jutut ovat napakoita, nurinkurisia ja vitsikkäitä, ja niistä nauttii sekä lapsi että aikuinen” 

Laaksosen tuotantoa on käännetty myös viron kielelle – tai tarkemmin Hiidenmaan hiiun murteelle. Ole ise -runokokoelma julkaistiin 2017.

”Hiidenmaalainen Järvi Lipasti oli kuuleman mukaan jo kauan pitänyt runoistani. Kun tarvittiin joitakin runokäännöksiä näytteeksi, hän alkoi kokeilla – ja kaikkein luontevimmin ne kääntyivät hänen omalle kotikielelleen, hiiuksi. Ole ise -kokoelmaan Järvi valitsi lempirunojaan kirjoistani. Lisäksi ujutin sinne joitakin Suomessa vielä julkaisemattomia uusia runoja.”

 

Hiidenmaassa ja Laaksosen kotikonnuissa Lounais-Suomessa on kirjailijan mukaan paljon samaa.

”Maisemassa on paljon yhtymäkohtia: meri, majak, satam, matali kataji. Myös sen murre on lyhkäst ja hättäst ja siinä on kotoisan keinuva intonaatio”, sanoo Laaksonen, joka siirtyy haastattelun aikana sujuvasti murteelta yleiskielelle ja takaisin.

Marraskuiset Martin markkinat Helsingissä ovat Laaksoselle tuttu juttu.

”Olen käynyt sekä runoilijana että turistina tapahtumassa, alkuvuosina 1990-luvulla Helsingissä myös talkoolaisena tuoleja kantamassa. Siellä aina silmä kirkastuu, kun näkee, miten suuri ja moninainen joukko suomalaisia rakastaa Viroa. Kauniit käsityöt, tyrnimehut, uusimmat kuulumiset ja huippuesiintyjät ovat aina paikallaan.” 

Teksti Silja Hurskainen, kuvat Miikka Lappalainen