Vastavirtaan

Viron nykytaiteen museo EKKM on kuin palanen vallattujen talojen Berliiniä.

Seinäkirjoituksia, hieman nukkavieru look ja kaksi valtaisaa päätä portin pielessä. Vaikka museon sijainti Linnahallin ja Vanhankaupungin välissä on loistava, moni saattaa huomaamattaan kävellä ohi. Kontrasti on suuri vieressä komeilevaan juuri remontoituun Kulttuurikattilaan, jonka vuokralaisena EKKM toimii.

Anders Härm, EKKM:n johtaja ja yksi neljästä perustajasta, ottaa rennon asennon auringonpaisteisella sisäpihalla. Pääosin satunnaisen rahoituksen varassa elävän organisaation hengissä pysyminen on ollut haasteellista, mutta kahdeksas vuosi todistaa ettei se ole mahdotonta.

”Myös virallinen taiteen kenttä on alakanttiin rahoitettua Virossa verrattuna vaikkapa teatteriin ja elokuvaan. Teatterit on remontoitu mutta taidelaitokset hajoavat.”

EKKM on talvikauden kiinni, sillä lämmitykseen ei riitä rahkeita. Tilojen ylläpitoon saadaan hieman tukea kulttuurirahastolta ja kulttuuriministeriöltä. Ympärivuotinen toiminta on suuri unelma.

Toisin kuin moni luulee, Kumu ei ole nykytaiteen museo. EKKM:n perustajat Anders Härm, Marco Laimre, Elin Kard ja Neeme Külm pitivät julkista nykytaiteen infrastruktuuria heikosti kehittyneenä ja päättivät täyttää aukon.

Vaihtoehtoinen taidetila on todistanut tarpeellisuutensa tuomalla esille mielenkiintoisia ja ajassa kiinni olevia ilmiöitä. ”Näin ammattimaista do it-instituutiota Virossa ei ole toista”, vakuuttaa Härm.

Härm puhuu EKKM:n filosofiasta. Vastajulkisuudesta, tarpeesta edustaa toisenlaista, kokeilevampaa instituutionaalisuutta. Suhtautumisesta taiteilijoihin.

Näyttelyjen rakentaminen liukuhihnapohjalla jättää taiteilijan usein oman onnensa nojaan. ”On tärkeää että taiteilijat ovat meihin tyytyväisiä, että koko tuotantoprosessi syntyy heidän ehdoillaan.”

Härmin mukaan EKKM ei ole ryhmä eikä myöskään yhden konseptin instituutio. Mukana on hyvin erilaisia taiteilijoita ja myös näyttelyt ovat olleet eri-ilmeisiä. Museo on aloittanut oman kokoelman keräämisen, tosin ilman budjettia.

TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ANDREI CHERTKOV

Lue lisää samasta aiheesta