Öljyä rattaisiin
Olisiko maailmassa yhtään sotaa, yhtään eturistiriitaa, jos moottorit hyrräisivät aurinkotai tuulienergialla? Kun mukaan lasketaan vielä se fakta, ettei maailmassa ole yhtään hyökkäyssotaa, niin sörsseli on valmis. Sotien osapuolet vain puolustavat oikeuksiaan, vanhoja rajoja, uskomusjärjestelmää ja energian vapaata saantia.
Yhdysvallat tukee sellaisia maita, joista sille on hyötyä. Kun Ukrainan tilanne alkoi, minua merkittävästi viisaammat pohtivat, oliko kyseessä vain presidentti Putinin keino saada venäläisen maakaasun ja öljyn hinta ylös. Toimisiko sotatila oligarkkien vaurauden lisäämisen välineenä? Joka tapauksessa eurooppalaiset maanpuolustusstrategikot eivät ehkä osaa shakkia yhtä hyvin. On vaikea ennustaa oikein suuren maan siirtoja.
Toinen ryhmä on nämä ”back to ussr” -tyypit. Neuvostoliitto takaisin, koska viina oli halpaa ja kaikki sai lusmuilla. Olenkin ideoi- nut Pietariin Neukkula-lomapuiston. Jonnekin sinne Eremitaasin ja Kesäpalatsin seutuville. Alue on hyvin iso, harmaa ja kivinen.
Hotellissa olisi 2 000 huonetta ja pinttyneen kellertävät nailonverhot. Ikkunoita ei pestä koskaan. Kokolattiamatto on pitkänukkainen, eikä sitä imuroida, se lakaistaan luudalla. Aulan ilkeät ja koppavat virkailijat auttavat vain, jos osaat sujutella sopivan määrän tuotteita vaivihkaa. Hissi on, mutta ei toimi. Sen oven eteen on raahattu kangaslehtinen tekokukka, jossa keekoilee vielä viimetalvinen pakkasukko.
All inclusive -järjestelmässä voi käyttää valuuttana vain muovipusseja, sukkahousuja, kivipestyjä farkkuja ja purkkaa. Niitä vaihdetaan votkapulloon, paksuun sianihravoileipään, tyttöystävään ja meripihkakoriste-esineisiin.Iltaisin kaikki 2 000 ihmistä istuvat hotellin ravintolassa taistellen tarjoilijoista ja kuunnellen ikivihreitä Neuvostoliiton virallisen levyttämön julkaisuita. Valot sammuvat kello 22. Vesi loppuu huoneista vähän ennen sitä, ja aluetta ympäröivän vallihaudan sillat nousevat ylös.
Talvella huoneiden lämpötila on 30 astetta. Ikkunoita ei saa auki. Päivisin on johdettuja bussimatkoja kolhoosiin, päiväkotiin ja tehtaaseen. Lomailijat voivat vierailla myös elintarvikekaupoissa, joissa ei ole mitään tai joskus ehkä kaalia ja porkkanaa. Jonoissa voi verkostoitua ja talvella vaikka hyppiä yhdessä. Onneksi votukka on halpaa kioskissa: markan pullo!
Kun keskustelee Helsingissä tai Tallinnassa asuvien venäläisten kanssa, eivätpä he juuri haikaile menneitä. Tosin useimmille oikea elämä Neuvostoliitossa on vain vanhempien tai isovanhempien ”talvisota”-tarinoita. Aika moni meidän aikalainenkin saa todella muistella, millaista se elämä oli ennen kännykkää ja tietokoneita. Kun televisiossakin oli vain yksi ja puoli kanavaa, koska Ylen kakkonen näkyi vain Suur-Tampereella.
Muistan kuitenkin ajan, kun jumppasin kuntosalilla kahdeksankymmentäluvulla ja tekstiteeveeseen ilmaantui tieto: Neuvostoliitto on hyökännyt Puolaan, isovanhempieni kotimaahan. Se oli sellaista aikaa, kun NL:sta ammuttu ohjus kohti Finnairin matkustajalentokonetta ei ollut raportin väärti tai kun Tšernobylin radioaktiivisesta laskeumasta saatiin uutisia ulkomailta. Ei meillä suomettuneet homekorvat arvanneet ärsyttää velivenäläistä.
Nyt me suomalaiset osallistumme EU:n Venäjä-boikotteihin ja neuvottelemme kiivaasti saman naapurin kanssa uudesta ydinvoimalasta.
Lue lisää samasta aiheesta