Mitä tulikaan lautaselle?

Sukulaiskielien tulkinnassa saattaa tulla väärinkäsityksiä.

Ongelmaksi ne muuttuvat, kun lautaselle tuleekin jotain muuta, mitä luuli tilanneensa. Ravintola- ammattisanastossakin on virossa ja suomessa eroavaisuuksia.

Monet virolaiset kääntävät peakokksanan pääkokiksi, vaikka kyse on keittiömestarista. Koska ravintolan keittiössä voi olla liha- ja kalakokkeja, niin tekeekö pääkokki ruokansa eläinten päistä? Sianpääsyltty ja kieliruuat tulevat tässä tapauksessa ensimmäisenä mieleen.

Virolaisten ahjukartul ei ole suomalaisten tuntema uuniperuna, jonka nimitys on viroksi fooliumikartul. Jos mennään gastronomian perustuksille, voisimme ehkä kutsua virolaisia ahjukartuleita suomenkielisellä nimellä linnanperunat, ranskaksi pommes de terre chãteau. Helpompi on kuitenkin sanoa uunissa paistetut perunat. Näin emme ylläty saatuamme lautaselle jotain muuta kuin odotimme.

Suomalaisessa keittotaiteessa keitot jaetaan moneen ryhmään. Virossa püreesupp tarkoittaa myös suurustettuja keittoja. Nimitys seenepüreesupp tarkoittaa näin ollen suomeksi yksinkertaisesti sienikeittoa.

Lihakarjojen kasvatus on merkinnyt sitä, että eri ruhonosat on otettu ravintoloissa käyttöön. Onnistuin jokin aikaa sitten näkemään sanayhdistelmän ”naudan lantiota”. Se ei olisi toiminut ruokalistalla. Häränpaisti toimii. Jos joku tietävämpi kysyy, onko kyseessä paahto-, kulma-, sisä- vai ulko- paisti, niin siihen ei olekaan ihan varmaa vastausta.

TEKSTI JA KUVA MIKKO SAVIKKO

Lue lisää samasta aiheesta