Matka meriluonnon ihmeisiin
Palkittu dokumentaristi Jouni Hiltunen viimeistelee elokuvaa Suomenlahden luonnosta, kuvaukset toivat hänet myös Viroon.
Mies ja mikrofoni rantaniityn laidassa, takana silmänkantamattomiin hanhia. Ollaan Haeskassa, Matsalunlahden pohjoisrannalla. Jouni Hiltunen odottaa, että jättimäinen hanhiparvi lehahtaisi lentoon, jotta hän saisi taltioitua sen nauhalle.
Haeska on Hiltuselle tuttu paikka, sillä hänellä on jo neljä vuotta kuvauksia takanaan Viron maisemissa. Nyt ollaan kuitenkin loppusuoralla, Suomenlahteen keskittyvän Matka merelle -elokuva valmistuu joulukuussa. On hyvä hetki palata ajassa taaksepäin.
Idea elokuvasta alkoi itämään Suomenlahti-teemavuoden laineissa 2013, hän kertoo. ”Ajattelin että sen ympärille voisi kehittää dokkarin, koska Suomenlahdesta ei oltu tehty aikaisemmin mitään isompaa elokuvaa.”
Idea sai hyvää vastakaikua eri tahoilta, rahoittajiksi varmistuivat muun muassa Suomen elokuvasäätiö ja Yle. Hiltunen aloitti kuvaukset heti myös Viron puolella. Hän myöntää, että täkäläinen luonto ei ollut kovin tuttu urakkaa aloitellessa. ”Kyllä minulla oli alusta asti mielikuva, mitä haluan Virosta tuoda esiin… no nyt nuo saattavat lähteä lentoon.”
Juttelu keskeytyy, kun kaakatus yltyy hanhiparven muuttuessa hermostuneeksi. Hiltunen säntää panemaan mikrofonin päälle. Parvi pysyy kuitenkin aloillaan ja jatkaa ruokailuaan.
Onko vuosien varrella ollut jokin erityisen mieleenpainuva elämys? ”Virosta ovat juuri nämä valtavat lintumassat. Ja semmoiset hetket, kun on yksin saanut olla täällä ja ei ole ollut muita lintuihmisiä. Ja sitten kun valtava massa on laskeutunut piilokojun ympärille ja on päässyt näkemään tilanteen ja olemaan tapahtuman keskellä.”
Hiltunen kertoo, että erityisen palkitsevaa on se, että on pystynyt päättelemään, mihin kurjet laskeutuvat ja asettamaan piilokojun juuri sinne. ”Silloin saa olla tyytyväinen itseensä, että on jotain oppinut kurkien käyttäytymisestä ja tavoista. Välillä taas on tuskastuttavaa, että tämä on semmoista kuurupiiloa niiden kanssa.”
Matka merelle -elokuva ei ole tekijän mukaan opetuselokuva, siinä ei kerrota lintujen elintavoista. Se poikkeaakin selvästi esimerkiksi Avaran luonnon elokuvista. ”Elokuvani pyrkii näyttämään sen, mikä luonnossa on arvokasta ja kaunista. Ja siihen ei tarvita hirveästi sanoja”, hän kiteyttää.
Jouni Hiltunen uskoo, että luonnossa on todistusvoima itsessään. ”Jos me nähdään, minkälainen meri on, niin toivon sen herättävän myös ajatuksen, että meri kannattaa säilyttää.”
Vaikka kyseessä onkin elokuva Suomenlahdesta, Hiltunen haluaa laajentaa sen kertovan yleisemmin meristä ja tuoda esiin sen, mikä on merien merkitys ihmiselle.
Samalla elokuvassa ei kuitenkaan unohdeta, että Suomenlahti on erityinen meri vähäsuolaisuutensa ja herkkyytensä takia. Suomenlahden uhkia tuodaan esiin öljykuljetusten ja meduusoiden kautta.
Virolla on keskeinen rooli elokuvassa Suomen rinnalla. Jouni Hiltusen mukaan Suomen ja Viron rinnastaminen toisiinsa on hedelmällistä muun muassa historian, geologian ja vaikkapa lintujen muuton avulla. Eikä Matsalukaan ole sattumalta päätynyt kuvauspaikaksi. ”Elokuvassa Matsalu on muuton välietappi.”
Virosta on muodostunut vuosien saatossa Hiltuselle kuin toinen kotimaa. ”Täällä saa olla luonnossa itsekseen, Suomessa puskat ovat putkimiehiä (toim. valokuvaajia) täynnä”, hän naurahtaa.
Kaakatus yltyy niityllä taas ja puhe kääntyy hanhiparvien käyttäytymiseen. Hiltunen juttelee hanhista kuin hyvistä ystävistä, kuvailee niiden lentoratoja ja käyttäytymistä. ”Hei katso, tuolla on valtava parvi”, hän osoittaa merenlahden suuntaan, jossa valkoposkihanhien parvi hyllyy kuin harmaa pilvi.
Viralliseksi Suomen 100-vuotisjuhlaelokuvaksi Jouni Hiltusen dokumentti päätyi loppumetreillä. ”Kyllä se nostaa elokuvan arvoa. Ja onhan Suomenlahti osa suomalaisuutta.”
Sepelhanhia odottamassa
Jouni Hiltusen mukaan eräs mieleenpainuva tapahtuma elokuvan teon aikana oli viime keväänä Virolahdella, jossa hän kuvasi arktisten vesilintujen muuttoa. Suomenlahti on tärkeä muuttoväylä Euroopasta Siperiaan matkaaville vesilinnuille ja kahlaajille. Toukokuussa Suomenlahtea pitkin muuttaa satoja tuhansia lintuja.
Vaikka arktista muuttoa onkin tutkittu jo kymmeniä vuosia, niin päämuuton ajoittuminen on aina arpapeliä.
”Kyllä sitä pari viikkoa odottelin. Muutto vaan venyi ja venyi. Ja halusin kuvata niin valkoposkihanhien muuton kuin myös sepelhanhien muuton. Ja ne tulevat aina vähän eri aikaan. Jossain vaiheessa ajattelin, että sepelhanhien muutto on jo mennyt.”
Kärsivällisyys kuitenkin lopulta palkittiin. Hiltunen lähti toukokuun lopussa uudestaan yrittämään.
”Luvattiin huonoa keliä. Lähdin melko aikaisin liikkeelle ja menin joka tapauksessa katsomaan. Ja heti, kun pääsin veneellä avomeren puolelle, huomasin sepelhanhien olevan liikkeellä. Ja pari tuntia odotettuani massa tuli kerralla ja suoraan yli. Se oli tosi hieno!”
”Siinä oli taas se onnistumisen tunne. Että osasin mennä oikeaan paikkaan. Parvet tulivat 50 metrin säteellä.”
Jouni Hiltunen kertoo, että muuton kuvaaminen on vaikeaa taltioida niin, että sen suuruus ja vaikuttavuus välittyisi myös katsojalle.
”Ruudulta katsottaessa ei välttämättä tule samaa tunnetta kuin paikan päällä.”
Viime keväänä sepelhanhien massojen kuvaaminen kuitenkin onnistui hänen mielestään poikkeuksellisen hienosti.
TEKSTI JA KUVAT MIKKO VIRTA, KARTTA EVE JAANSOO
Lue lisää samasta aiheesta
