Tuoretta tietoa Virosta

Ikkuna länteen


16. maaliskuun 2017

Ikkuna länteen

Neuvosto-Eesti oli ainoa neuvostotasavalta, jossa pystyttiin katsomaan ulkomaan televisio-ohjelmia. Suomen televisiota katsottiin enemmän kuin omia ohjelmia.

 

Sinä iltana Tallinnan vesilaitos oli historiansa suurimman haasteen edessä. Tallinnan kaupungista oli loppua vesi. Onneksi järjestelmään oli mitoitettu ”putkirikkovara” eli riittävät reservit. Nyt niitä tarvittiin ja reservit riittivät juuri ja juuri.

Massiivisesta putkirikosta ei ollut kysymys, vessoja vedettiin vain yhtä aikaa miltei jokaisessa tallinnalaisessa kodissa, mainoskatkon aikaan.

Suomen MTV3 esitti ensimmäistä kertaa televisiossa elokuvan Emmanuelle ja sille olisi Neuvosto-Eestissä saanut jokaisen kanavapäällikön ikionnelliseksi tekevät katsojaluvut.

Eivät virolaiset joukolla katsoneet eroottista elokuvaa. Se, mitä he katsoivat, oli länsimaisen rappion ehdoton huippu. Emmanuelle-elokuvaa oli jo pitkään käytetty esimerkkinä siitä, miten rappeutuneita länsimaat olivat, miten turmeltunut länsimainen yhteiskunta oli. Elokuva oli tämän iljettävyyden ikoni ja kaikkien piti luonnollisesti tuomita tuollainen siveettömyys. Tietenkin kaikki käskystä tuomitsivat, mutta kukaan ei ollut elokuvaa nähnyt. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus ja uteliaisuus voitti.

Suomen televisio näkyi Neuvosto-Eestissä noin 70 kilometriä rannikolta sisämaahan ja monet Tartosta, Pärnusta ja muilta paikkakunnilta tulivat varta vasten tuttavien ja sukulaisten luokse Tallinnaan nähdäkseen tuon parjatun ja tuomitun kinotuotteen. Autojonot vaelsivat alkuillasta kohti pääkaupunkia ja miltei kaikki, joilla oli vain mahdollisuus, istuivat television ääreen. Mainostauolla sitten käytiin vessassa ja Tallinnan vesilaitokselta oli loppua kapasiteetti.

 

Ulkomaiset radioäänet

Neuvostoliitto pyrki hallitsemaan sitä tietoa, jota neuvostokansalaisilla oli käytössään. Muita kuin puolueen hyväksymiä tiedotusvälineitä ei sallittu ja sensuuri toimi tehokkaasti. Radioaallot olivat kuitenkin ongelma. Länsimaissa oli puhtaasti Neuvostoliittoon suunnattuja radioasemia, kuten Radio Vapaus ja Radio Vapaa Eurooppa. Edellinen oli venäjänkielinen ja jälkimmäinen lähetti ohjelmaa kaikilla itäblokissa puhutuilla kielillä. Lisäksi olivat muun muassa Amerikan ääni, RIAS (Berliinin amerikkalaisen sektorin radioasema Länsi-Berliinissä), BBC ja Deutsche Welle, jotka lähettivät ohjelmiaan myös sosialistisiin maihin.

Radio-ohjelmia tietenkin häirittiin. Esimerkiksi Tarton ulkopuolella olivat radiomastot, joista lähetettiin samalla taajuudella häirintäsignaalia. Se oli kuulemma dieselmoottorin jytkytystä takaperin soitettuna. Tarttoa haluttiin valvoa, koska se oli yliopistokaupunki.

Suurin ongelma oli pohjoinen ilmansuunta. Tallinna oli meren rannalla ja häirintäasemien rakentaminen oli mahdotonta. Toki Eestin kommunistisen puolueen pääsihteeri Karl Vaino olisi halunnut häiritä myös Suomesta tulevat signaalit, mutta Moskova ei antanut pyynnöistä huolimatta lupaa. Olisivathan silloin myös Helsingin televisiot ja radiot menneet sekaisin.

Radion lyhytaaltolähetykset kuuluvat tuhansien kilometrien päähän, mutta televisiokuva leviää vain kymmenissä kilometreissä mitattavissa olevan matkan, maastosta riippuen. Meren yli televisiokuva kantoi hyvin Suomesta Viroon ja näkyi vielä Tallinnan takanakin, koska Viron pohjoisrannikon maasto hitaasti kohoaa kohti Keski-Viron vedenjakajaa. Viro olikin ainoa neuvostotasavalta, jossa voitiin seurata kapitalistisen maan televisio-ohjelmia. Karjalassa toki voitiin rajan pinnassa katsoa suomalaista televisiota ja Kuolassa näkyi joissain paikoissa Norjan television lähetykset. Neuvosto-Eestin ongelma oli siinä, että vieras televisio oli vapaasti seurattavissa tasavallan pääkaupungissa.

 

Kuva länsimaista syntyy

Keski-ikäisten tallinnalaisten suomen kielen taito on peräisin television katselusta. Ilta illan jälkeen sanavarasto karttui ja tekstitysten lukeminen helpottui, sillä ilta illan jälkeen kanavaksi valittiin Suomen kanavat.

Neuvostoliiton alkaessa natista liitoksistaan virolaiset olivat monta valovuotta muita neuvostokansalaisia edellä tiedoissaan ja asenteissaan. Virolaisten rooli muiden neuvostokansojen Kansanrintamien, Vihreiden liikkeiden ja uudistuspolitiikkaa ajavien ryhmittymien neuvonantajina oli hyvin tärkeä. Virolaisilta tultiin kysymään neuvoa hyvin monenlaisissa asioissa 1990-luvun taitteen myrskyisinä vuosina. Virolaiset nimittäin tiesivät huomattavasti enemmän länsimaista kuin ketkään muut.

Television ikkunasta länteen kurkistamalla oppi yllättävän paljon. Mainokset kertoivat, mitä maailmassa oli ja mitä sellaiset asiat oikeasti maksoivat. Elokuvista ja tv-sarjoista nähtiin, miten muualla maailmassa elettiin. Kuva ei ollut ehkä aina ihan realistinen, sillä Dallas oli Virossa yhtä suosittu kuin Suomessa. Toisaalta jatkuva ja säännöllinen television katselu antoi vähitellen totuudenmukaisen kuvan länsimaista ja niiden elämästä.

Ja sitten tietenkin olivat uutiset. Suomalaiset uutiset puhuivat aivan erilaisesta maailmasta kuin ETV:n tai Moskovan viralliset uutislähetykset. Vaikkapa Afganistanin sotaa tai Puolan Solidaarisuusliikettä uutisoitiin Suomessa aivan eri lailla kuin Neuvostoliitossa.

Virolaiset tiesivät, miltä rautaesiripun takana näyttää ja miten siellä eletään, muualla Neuvostoliitossa vain arvailtiin ja arveltiin. Virolaiset olivatkin ensimmäisiä, jotka alkoivat tavoitella eroa Neuvostoliitosta ja maansa itsenäisyyttä.

 

Ikkunasta länteen tuli tarpeeton

Laulavan vallankumouksen aikana Viron televisio, ETV, asettui uudistusten eturiviin. Se lähetti poliittisia keskusteluohjelmia ja sen uutiset muuttuivat todellisiksi uutisiksi. Nopeasti Viron televisio ja Viron radio saavuttivat kansalaisten luottamuksen ja niitä seurattiin tarkkaan. Tämä vähensi suomalaisten televisio-ohjelmien merkitystä ja suosiota. Suomesta katsottiin lähinnä länsimaisia sarjoja ja elokuvia.

Viron itsenäistyttyä samat länsimaiset sarjat ja filmit lähetettiin omilta kanavilta, nyt viroksi tekstitettyinä ja suomalaisen television suosio romahti. Ikkunaa länteen ei enää tarvittu, koska Virosta oli tullut osa länttä. 

 

TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVA HANNU LUKKARINEN

Elävästi entisajoista

Elävästi entisajoista

Kouluaikojen muistot esihistoriasta nukuttavat: fossiilia muistuttava opettaja puhuu käsittämättömiä puolen miljardin vuoden takaisista asioista. Viron luonnontieteellinen museo Tallinnassa korjaa tilannetta reippaalla […]

06. maaliskuun 2017

Arkkitehtuurimuseo avasi ovet uudistuneena

Arkkitehtuurimuseo avasi ovet uudistuneena

Viron arkkitehtuurimuseossa pääsee remontin jälkeen jälleen tutustumaan virolaiseen ja kansainväliseen arkkitehtuuriin. Museossa on pysyvä näyttely, joka esittelee sata vuotta virolaista […]

14. helmikuun 2017

Häivytetty historia

Häivytetty historia

Neuvostovuosina yritettiin saada ihmiset unohtamaan, että joskus oli ollut toisenlainen Viro. Ihmisten muisti oli kuitenkin vahvempi kuin propagandakoneisto ja yritys […]

09. helmikuun 2017

TSOJ TOP-5

TSOJ TOP-5

Tallinnan Suomalaiset Opiskelijat ry antaa vinkkejä vapaa-ajanviettopaikoista! TSOJ:n toiminnasta löytyy lisätietoja Facebookista.   1. Ravintola Vegan Restoran V Vegan Restoran […]

09. helmikuun 2017

Kartanon koululaisia ja hevosia

Kartanon koululaisia ja hevosia

Ruilan kylän sydän on kartano, jossa toimivat nykyään koulu ja hevostalli.   Tallinnan ja Haapsalun maantien varrella sijaitsee Ruilan kylä, […]

08. helmikuun 2017

Viikinkiaarteet hehkuvat Tallinnassa

Viikinkiaarteet hehkuvat Tallinnassa

Nykyisen Viron pohjoisosa oli tuhat vuotta sitten osa merkittävää kauppatietä. Viikingit eivät liikkuneet alueella vihamiehinä, vaan kauppiaina. Merimuseon mielenkiintoisessa viikinkinäyttelyssä […]

08. helmikuun 2017

Keräilijöiden aarteita näytillä

Keräilijöiden aarteita näytillä

The Baltic Guiden eläkkeelle siirtynyt päätoimittaja Mikko Savikko on kerännyt virolaisia keittokirjoja jo viisitoista vuotta. Intohimoisen keräilijän kokoelmissa on muun […]

17. tammikuun 2017

Emajoen Ateena on raikas yhdistelmä vanhaa ja uutta

Emajoen Ateena on raikas yhdistelmä vanhaa ja uutta

Viron toiseksi suurin kaupunki Tartto ei ole pääkaupunki, mutta omanarvontuntoinen yliopistokaupunki pitää itseään maan henkisenä keskuksena. Perusteita sille riittää. Vireä […]

17. tammikuun 2017