Tuoretta tietoa Virosta

3,23 euroa


13. maaliskuun 2015

3,23 euroa

Moni asia voisi maksaa 3,23 euroa. Puolen litran tuoppi olutta Vanhassakaupungissa tuohon hintaan olisi hyvin kohtuullista, mutta samanhintainen bensalitra tuntuisi ryöstöltä. 3,23 euroa ei kuitenkaan ole tällä kertaa oluen eikä bensan hinta, vaan keskimääräinen neliöhinta, joka on maksettu viime vuosina asunnoista Etelä-Virossa Põdrala-nimisessä kunnassa. Normaalisti kuukauden neliövuokrakin olisi suurempi, mutta nyt tuolla neliöhinnalla saa asunnon omaksi. Uutinen oli 6. tammikuuta Eesti Päevalehdessä.

Toinen vastaava hintatieto löytyy paikalliselta kiinteistösivustolta, jossa myydään nelikerroksista 2 600 neliön toimistotaloa hintaan 25 000 euroa. Hinnaksi tulee alle 10 euroa neliöltä ja kun kävin katsomassa kiinteistöä, niin ainakin päällisin puolin se näytti kohtuullisen hyväkuntoiselta. Ilmeisesti se oli suuren, nyt jo toimintansa lopettaneen, tehtaan entinen pääkonttori.

Elämä keskittyy kaupunkeihin ja niistä vielä niihin suurimpiin maakunnallisiin keskuksiin. Muu maailma tyhjenee ja kaikki mitä sinne on rakennettu menettää täysin arvonsa. Toisaalta on vaikea uskoa, että jos asuntoja ja toimitiloja saa käytännössä ilmaiseksi, niin ei löydy yrittäjää tai muuta käyttäjää, joka pystyisi siirtämään toimintansa käyttämättömiin tiloihin.

Tietenkin kyseiset tilat sijaitsevat hiukan syrjässä pääväyliltä, mutta Virossa, Suomesta poiketen, mikään paikka ei ole kaukana lähimmästä kaupungista. Viro on maana niin pieni, että kaikkialle ehtii autolla muutamassa tunnissa ja lähimpään kaupunkiin varmaankin puolessa tunnissa.

Monet pienet yritykset voisivat muuttaa näihin tiloihin ja muodostaa yhdessä kokonaisuuden, joka olisi ainakin paikallisesti toimintakykyinen. Edulliset tilat ja monen palvelun keskittäminen samaan paikkaan antaisi sitä paljon puhuttua kilpailukykyä. Yritykset toisivat pienellä paikkakunnalla ostovoimaa myös muille jo olemassa oleville palveluille ja tästä voisi syntyä positiivinen kierre, jossa jokainen uusi yritys auttaa muita palveluita kehittymään ja kasvattaa alueen kokonaiskysyntää.

Yhteiskunta voisi myös omalta osaltaan hyödyntää näitä tiloja. Vanhusten hoito on kasvava ongelma kaikissa länsimaissa. Palvelua varten täytyy jatkuvasti rakentaa uusia tiloja. Vanhojen asuntojen korjaaminen eläkeläisten käyttöön voisi olla kaikille osapuolille kustannustehokas ratkaisu. Tämäntyyppiset pienehköt yhteisöt työllistäisivät alussa suunnittelijoita, rakentajia ja kalusteiden tarjoajia. Seuraavassa vaiheessa tarvittaisiin hoito- ja huoltohenkilökuntaa. Kaikki projektiin osallistuvat ihmiset tarvitsevat erilaisia palveluita ruokakaupoista kauneudenhoitoon.

Jos öljyn hinnan muutaman sentin laskeminen auttaa koko maailman talouden nousemaan syvästä taantumasta uuteen eloon, niin ilmaisten toimitilojen ja asuntojen luulisi noudattavan samaa kaavaa. Jollakin täytyy olla vain riittävästi uskoa ja rohkeutta olla se ensimmäinen, joka uskaltaa uida vastavirtaan ja siirtyä keskustasta hiukan syrjemmälle. Kaikilla toimialoilla se ei ole mahdollista, mutta osalle paikka ei ole keskeisin kriteeri toimipisteen valinnassa.

Nykyiset tietoliikenneyhteydet ja sähköinen maailma antavat mahdollisuuden tehdä liiketoimintaa siellä, missä se tuntuu hyvältä tai missä kustannukset ovat kohdallaan. Tätä mahdollisuutta kannattaa ainakin harkita.

PENTIN BLOGI: WWW.VIROSTA.FI