ERILAISET ILTAMAT
Muotialan ihmiset kulkevat omia polkujaan. Heidän pukeutumistyylinsä voi yllättää tavalliset tallaajat. Tällä kertaa Tallinnan yöelämään tutustutaan luovien mielten johdatuksella ja liikutaan paikoissa, joista tavanomaisuus on kaukana.
Muotiväki ei käytä karttaa tavalliseen tapaan, suunnitellen reittejä kadulta kadulle. He tökkäävät kartalle neulan ja etsivät sitten tiensä paikalle. Tämän verran opin ERKI:n 2014 muotinäytöksessä ja sen jälkeen Tallinnassa.
The Dubliner
Dublinerista erilaisen tekee se, että paikka on toiminut Vanhassakaupungissa jo niin kauan, että sen meinaa välillä unohtaa kokonaan. Meno Dublinerissa ei ole vuosien mittaan muuttunut mihinkään suuntaan. Tyyli on irkkua virolaisilla mausteilla, mikä näkyy niin juomalistalla (Sakua ja Guinnesia) kuin palvelussakin.
Olutvalikoima voisi olla monipuolisempi ja jos jää pöytään odottamaan tarjoilua, luultavasti kuolee janoon ennen kuin saa tuopin eteensä. Jos taas menee baariin tilaamaan juomia, yleensä vastassa on tyhjä tiski. Tumma puusisustus voi ahdistaa, ja pöydät on sijoiteltu niin, että mieleen tulee lentokenttien lounget.
Siinäpä se. Dubliner on onnistunut luomaan Birminghamin lentokentän tunnelman keskelle Tallinnaa. ”Otetaanko vielä toiset ennen Alicantea?” Paikassa on siis lähdön tunnelmaa.
Tässä vaiheessa lukija saattaa ihmetellä, mitä hyvää Dublinerissa on? No kokonaisuus, ja ehdottomasti se, että tuskin muualta Tallinnasta löytyy yhtä hyvää brittiruokaa kuten fish and chipsejä. Edullinen hintataso on myös hyvä syy poiketa Dublineriin. Neuvomme siis menemään baariin muutamalle perusoluelle, nauttimaan angloirlantilaista ruokaa ja jatkamaan matkaa kohti illan seikkailuja. Näin teimme mekin.
Bayer & Böhmen Keller
Seuraava pysäkki kapakkakierroksellamme oli Bayer & Böhmen. Saksalainen olutkellari sijaitsee kätevästi Dublinerin alapuolella. Paikka kelpaa saksalaiseksi varmasti kaikille, jotka eivät ole kovaksikeitettyjä Oktoberfestveteraaneja. Saksalaisten oluiden valikoima on kattava. Kuten yläkerran naapurinsakin, sopii Bayer & Böhmen isommallekin porukalle illan alkupaikaksi tekemättä lompakkoon liian suurta lovea.
Baarihenkilökunta on ystävällistä ja ammattitaitoista. Vessojen siisteys ansaitsee tulla mainituksi, koska ihan jokaisessa Tallinnan pubissa se ei ole itsestäänselvyys. Paikassa on pieni riski törmätä paikallisiin ryyppyporukoihin, mutta haitanneeko tuo mitään?
Baila
Kolmas kohteemme oli Baila, jonne harhailimme Vanhankaupungin halki. Tie ei ehkä ollut suorin, mutta ulkoilu viileässä alkutalven säässä tekikin hyvää kuuman muotinäytöksen jälkeen. Sisällä baarissa tunnelma oli vähintäänkin yhtä kuuma kuin näytöksessä, mikä johtui tanssilattialla ja sen ulkopuolellakin kiivaasti liikkuvista hikisistä vartaloista. Tuoleja ja pöytäryhmiäkin näkyi paikassa olevan, mutta musiikki oli niin kovalla, ettei keskustelusta tullut mitään.
Baila ei ole snobi klubi. Jos haluaa näyttää, että on varaa maksaa satasia samppanjasta samalla tarjoilijalle flirttaillen, niin kannattaa suunnata Club Priveen tai Vabankiin. Bailassa taas viihtyy väki, joka vain haluaa pitää hauskaa turhia pröystäilemättä. Tyyliin sopii, että asiakaskuntaan kuuluu monen ikäistä bilettäjää. Jos Pitbullin biisi olisi yökerho, se näyttäisi luultavasti Bailalta.
Manna la Roosa
Matka jatkui jälleen Vanhankaupungin halki ja tällä kertaa vähän uudempaan kapakkaan lepuuttamaan jalkoja tanssin jytkeen jälkeen. Ei-snobien yökerhosta siirryimme baariin, joka tunnetaan nimen omaan eliittiasiakkaistaan. Ystäväni piruili minulle taannoin,kun emme olleet törmänneet moneen viikkoon, että olet kai ollut Manna la Roosassa parempien kavereidesi kanssa. Väitteessä ei ollut mitään perää, mutta se kuvaa hyvin paikan mainetta. Vuodessa Manna la Roosasta on tullut hieman mystinen tietynlaisten ihmisten ”klubi” ilman jäsenkortteja.
Mystiikkaa siivittää monen muun tuoreen tallinnalaisbaarin tavoin korkea hintataso. Alle vitosella ei tarjolla ole juuri mitään. Ilmapiirikin on tyyriin oloinen, ympärillä liikkuu seksikästä ja viimeisen päälle pukeutunutta väkeä. Pöytiä löytyy käytännössä jokaiselle porukalle. Sisustus tuo mieleen James Bondin makuukammarin, jossa seinillä kiiltää folio ja katossa roikkuu taidetta. Elegantisti liioiteltu kokonaisuus teki paikasta loistavan päätepisteen muotiväen kapakkakierrokselle.
TEKSTI STUART GARLICK, KUVAT ANDREI CHERTKOV
Lue lisää samasta aiheesta
