Varjoja Vanhankaupungin kujilla
Vanhan Tallinnan kaduilla ja kujilla on vuosisatojen aikana moni ehtinyt kävellä. Varjonsa Vanhankaupungin kujille ovat heittäneet myös kirjalliset hahmot.
Oikeastaan on hämmästyttävää, miten vähän Tallinnan vanhakaupunki esiintyy virolaisessa kirjallisuudessa. Yksinkertaistaen kaupungit olivat saksalaisten kotiseutua. Virolaiset asuivat kaupunkien ulkopuolella, ja siksi virolainen romaani tapahtuu useimmiten juuri maaseudulla. Vasta Viron itsenäistymisen jälkeen alkoi ilmestyä enemmän kaupunkiympäristöön sijoitettuja romaaneja, ja kaupungeistakin oli tullut henkisesti virolaisia.
Tallinnalla on toki oma romaaninsa, tai tässä tapauksessa novellikokoelmansa. Sen kirjoittaja oli tietenkin baltiansaksalainen, Riiassa syntynyt kirjailija Werner Bergengruen (1892–1964).
Surm Tallinnas (Der Tod von Reval, 1939) on kokoelma erikoisia kertomuksia provinssikaupungista, jonka hautausmailla on enemmän entisiä kaupunkilaisia kuin kaupungissa elävien kirjoissa nykyisiä. Kirjan kuva Tallinnasta on aika harmaa: kehityksen unohtama provinssikaupunki, jossa silti tai juuri siksi liikkuu hyvin kummallisia kaupunkilaislegendoja.
Balthasar Russow
Kirjallisista kulkijoista Tallinnan kujilla kuuluisin on ehdottomasti Balthasar Russow. Hän oli historiallinen henkilö, Pyhän hengen kirkon (Püha Vaimu) kirkkoherra, joka eli 1532–1600.
Kovin paljoa pastori Russowin elämästä ei tiedetä, mutta hän jäi historiaan koska kirjoitti historian. Russowin Liivinmaan kronikka on yksi harvoista aikakirjoista eli kronikoista keskiajan Baltiasta ja tärkeä lähdeteos nykypäivän historiantutkijoille. Sekin on suomennettu SKS:n kustantamana.
Balthasar Russowin elämän kuvitteli uudestaan kirjailija Jaan Kross. Uppiniskaisuuden kronikka (Kolme katku vahel) oli kirjailijamestarin omasta mielestään hänen pääteoksensa, vaikka Keisarin hullu taitaa olla kansainvälisesti tunnetumpi.
Alun perin Uppiniskaisuuden kronikka ilmestyi kolmessa osassa, ja sen kirjoittamiseen meni Krossilta koko 1970-luku. Kross perehtyi huolella Tallinnan historiaan ja onnistui sitomaan päähenkilönsä elämän hänen kotikaupunkinsa tapahtumiin. Krossin ja Russowin jäljissä voi hyvin vaeltaa Tallinnan katuja ja kujia, sillä 70-luvusta, jolloin Kross itse sukelsi keskiajan Tallinnan ilmapiiriin, on Vanhakaupunki pysynyt hyvin samanlaisena.
Uppiniskaisuuden kronikka kertoo miehestä, joka sinnitteli elämänsä päästä päähän. Krossin Russow oli tallinnalainen virolaispoika, joka oli niin lahjakas, että hänet lähetettiin lopulta yliopistoon Saksaan.
Sivistyneenä ja pappina Russow kuului eri säätyyn kuin virolaiset. Hän oli parempaa väkeä, saksalainen. Tosin hänen hoidettavakseen annettiin ainoa vironkielinen Pyhän Hengen seurakunta.
Russowin elinaikana vanha Liivinmaa kuoli. Neljännesvuosisadan kestäneiden sotien sarjassa maankolkan vauraus katosi ja valtasuhteet muuttuivat. Kirkkoherra kirjoitti historiaa nähden nykyiset kovat ajat Jumalan rangaistuksena Liivinmaan aikaisemmasta jumalattomasta elämästä. Asenteella ei oikein saa tukea ja kannatusta vanhan ylimystön puolelta.
1970-lukua kirjassa on Russowin tasapainoilu usean maailman rajalla. Mitä saa kirjoittaa ja mitä olisi kirjoitettava, mitä on olla virolainen saksalaisten hallitsemassa maailmassa, mikä on pienen kansan kohtalo suurten valtioiden jakaessa sen asuinalueita.
Hämärän Vanhankaupungin kujan nupukivillä kuuluvat mietteliään kulkijan askeleet. Onko liikkeellä Balthasar Russowin vai Jaan Krossin varjo?
Apteekkarin tutkimuksia
On erikoista, että kahden parhaiten Tallinnan historiaan perehtyneen kirjailijan koulutus on sama. Sekä Jaan Kross että Indrek Hargla ovat lukeneet lakia. Ehkäpä koulutuksen henki näkyy yksityiskohdissa, jotka ovat molemmilla aina oikein.
Jos Harglan kirjoissa kuljetaan rakennustyömaan ohi, silloin siinä oikeasti oli talo rakenteilla. Hän ei ota mitään kirjallisia vapauksia ympäristön tai aikakauden ilmapiirin suhteen.
Harglan päähenkilö on apteekkari Melchior, joka pitää apteekkiaan Rataskaevu-kadulla, aivan nykyisen kulissikaivon kohdalla. Melchior haaveilee Raadin apteekkarin eli kaupungin virallisen apteekkarin arvosta. Kaiholla hän silmäilee modernia liikerakennusta Raatihuoneentorin varrella, sitä jossa nykyään on Raeapteek.
Hargla on nyky-Viron paras salapoliisiromaanien kirjoittaja. Hänen taitonsa mutkikkaan juonen punomiseen näyttää parantuvan kirja kirjalta. Ilmapiiri ja miljöö ovat alusta alkaen olleet Harglan kirjojen vahvuuksia. Hänen Tallinnansa on elävä kaupunki.Ajalle uskollisena päähenkilö eli rikoksia ratkaiseva amatöörisalapoliisi, apteekkari Melchior, on baltiansaksalainen. Tarinat liikkuvat kaupungin saksalaisen väestön keskuudessa.
Joskus joku sivuhenkilö voi olla maarahvasta, mutta Harglan Tallinna on saksankielinen, aivan kuten se kirjojen tapahtuma-aikaan oli. Varmasti virolaiselle kirjailijalle olisi ollut mieluisampaa, jos päähenkilö olisi ollut virolainen. Pisteet rehellisyydestä historian edessä.
Indrek Harglan koko Melchiorsarja on suomennettu. Tuorein teos ilmestyy nyt syksyllä. Sarja kuvaa myös Melchiorin elämää eli se kannattaa aloittaa alusta eli Olevisten kirkon arvoituksesta.
Juhan Paju
Salapoliisiromaanit eivät ole virolaisen kirjallisuuden leipälaji. Niinpä ne eivät ole yhtä suosittuja kuin Suomessa. Indrek Hargla historiallisine dekkareineen on nykytekijöiden ykkösnimi, mutta kunnollisten dekkareiden kirjoittamisen aloitti oikeastaan haapsalulainen lehtimies ja kirjailija Juhan Paju. Hänen kaksi dekkariaan, Haapsalun saunamurhat ja Susikari, sijoittuvat epämääräisen 70–80-lukujen neuvostoaikaiseen Haapsalun pikkukaupunkiin.
Paju on kirjoittanut myös 1990- luvun kaksi puhuttelevinta virolaisnovellia. Sünnipäevapidu nostaa esiin kysymyksen vastuusta, velvollisuudesta ja syyllisyydestä, kun 1940-lopulla jahdataan metsäveljien piilokorsua.
Sammud minevikust taas kysyy, mihin asti väärät teot pitää hyvittää, kun aikoinaan kotoaan kyyditetty palaa kotiseudulleen ja kotikonnulla on uudet asukkaat. Novelleissaan Paju astuu viihdekirjailijaroolinsa ulkopuolelle ja tekee hyvin vaikeita kysymyksiä hyvin yksinkertaisilla kertomuksilla.
Taistelu avaruudessa
Leo Kunnas on Viron arvostetuin tieteisromaanien kirjoittaja. Hän on kirjoittanut myös muuta kirjallisuutta. Hänen romaaninsa Sotilasjumalan palvelija tapahtuu osin Tallinnassa.
Sotilasjumalan palvelijan päähenkilö Peeter on radikaali nuori, joka haastaa vallitsevan yhteiskunnan arvot. Suomessa tuollainen toiminta oli vaaratonta 1980-luvulla, mutta Neuvostoliitossa tilanne oli toinen. Vankileirillehän huligaani joutuu ja sitä mukaa syrjäytymisen kierteeseen. Neuvostoliitossahan ei syrjäydytty yhteiskunnasta, yhteiskunta syrjäytti arvottomiksi kokemansa jäsenensä.
Romaanin lopulla päähenkilö on mukana Viron suojeluskunnan toiminnassa. Nuorukaiset hankkivat mustasta pörssistä pari asetta. He olivat valmiita elokuun 1991 vallankaappauksen aikana taistelemaan, jos tilanne sitä olisi vaatinut.
Erikoisen kasvuromaanin Sotilasjumalan palvelijasta tekee se, että kaikki sen kuvaama on tapahtunut oikeasti. Kirjailija Kunnas kertoi yhdessä haastattelussa, että hän tuntee kaikki ne henkilöt, joille kirjan tapahtumat ovat sattuneet. Kirjailijana hän on vain järjestänyt tapahtumat kirjallisesti oikeaan muotoon ja luonut romaanihenkilön, joka ne elämässään kokee.
Kunnaksen pääteos on toistaiseksi tieteistrilogia Gort Ashryn. Trilogian jokainen osa voitti ilmestyessään Viron vuoden tieteisromaani -palkinnon.
Tieteisromaaneissa on yleisenä teemana sodat kaukaisissa tähdistöissä. Yksi Gort Ashry -sarjan erikoisuus on, että kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri evp. Kerrankin joku on käyttänyt aikaa ja vaivaa pohtiakseen, miten siellä tulevaisuudessa soditaan, millaiset ovat tulevaisuuden sotilaat ja millaiset sotien tavoitteet.
Trilogia kertoo eräästä upseerista ja hänen kasvustaan sotaretkellä Gort Ashry -planeettaa vastaan. Gort Ashry oli päätetty valloittaa ja syttyi sota, joka toisille oli taistelua vapaudesta. Päähenkilön edustamille Maa-planeetan joukoille se oli vain ilman selkeää syytä tehtävä valloitusretki. Moraali on vaikea asia.
Gord Ashry -sarjalla ja Sotilasjumalan palvelijalla on yhteistä sotilaan henkinen kasvu eli mitä tapahtuu ajattelevalle ihmiselle, kun hän palvelee tiukan kurin ja yksiselitteisten tavoitteiden organisaatiossa. Kumpikaan päähenkilö, Anton eikä Peeter, ei kyseenalaista armeijaa sinänsä. He kyseenalaistavat sotilaan itsessään – sen, jonne asti ihmisen pitää kantaa vastuuta myös muista ja maailmasta.
Gord Ashry -sarjaa ei ole suomennettu. Viroa taitavien kannattaa siihen tutustua, vaikkei olisikaan tieteisromaanien ystävä.
Tallinnan kujilla kulkee monta muutakin kirjallista varjoa ja uusia syntyy koko ajan. Kirjallisuus on Virossa vireä ja elävä taidemuoto.
TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVITUS HANNU LUKKARINEN
Lue lisää samasta aiheestaBalthasar Russow Juhan Paju
