 |
|
|
|
V i r o n l u o n t o:
On Viro k�yh�, siksi j��, jos kultaa kaivannet...
|
Suomessa on metallien kaivaminen kallioiden syvyyksist� merkitt�v� teollisuudenala. My�s Viron kallioper�ss� voi olla samoja mineraaleja, mutta se kallioper� on sedimenttikerrosten alla.
| N�m� kotilot eiv�t joutuneet saven alle eiv�tk� muuttuneet fosforiitiksi, vaan j�iv�t fossiileiksi, muistomerkeiksi n. 500 miljoonan vuoden takaa. |
| Esku, maailman suurin hullujussi kaivoi palavaa kive� it�- Viron kaivoksissa. Sen kauhaan mahtuu kuorma- auto ja sis�tiloissa voisi pelata koripalloa. Esku oli sosialistisen ty�n sankari. |
|
|
|
 uomessahan on peruskallio n�kyviss� melkein joka puolella maata. Tallinnan kohdalla peruskallio on 200 metrin syvyydess� ja etel�Virossa sen p��ll� on sedimenttikivi� jopa kaksi kilometri�. Kaivostoiminnasta ei tulisi kovinkaan kannattavaa menness� niihin syvyyksiin.
Kaivostoimintaa Virossa kuitenkin on ja se kohdistuu juuri niihin aineksiin, jotka ovat noin 600 miljoonaa vuotta sitten alkaneet kerrostua peruskallion p��lle. T�rkein niist� on palava kivi eli kukersiitti. Sen englanninkielinen nimi oil shale eli �ljyliuske kertoo hyvin, mist� on kysymys.
Palavaa kive� 5 miljardia tonnia
Kansantarina kertoo, ett� aikoinaan It�- Virumaan mets�miehet yll�ttyiv�t, kun nuotio jatkoi palamistaan, vaikka puut olivat loppuneet. Maaper� siis paloi. Tarina on mahdollinen, sill� paikoin palavan kiven kerros ulottuu maan pinnalle. Kerroksen paksuus vaihtelee 5- 150 metrin v�lill�, mutta se on laaja. Kerrostuman pituus it�- l�nsisuunnassa on 200 km ja pohjois- etel�suunnassa 30 km. Suurin osa siit� on Viron it�isimm�ss� maakunnassa It�- Virumaalla, mutta se jatkuu my�s Ven�j�n puolelle, jossa sit� my�s kaivetaan.
Palavan kiven kaivaminen Virossa alkoi 1918 ja aluksi sit� kaivettiin �ljyn tislaamiseksi. Palavasta kivest� valmistetaan jonkin verran �ljy� viel�kin, mutta ylivoimaisesti t�rkein merkitys on sen polttamisella Narvan suurissa l�mp�voimalaitoksissa. Palavalla kivell� tuotetaan suurin osa Viron s�hk�energiasta. Palava kivi on melkoinen ymp�rist�n saastuttaja, mutta kun vallitsevat tuulet ovat lounaanpuoleisia ovat k�rsij�it� Suomi ja Ven�j�.
Palavan kiven varat on Virossa arvioitu 5 miljardiksi tonniksi. Koko sen k�ytt�misajalla vuodesta 1918 on kive� kulunut 1,6 miljardia tonnia.
Virossaon my�stoinenpalavankiven laji diktyoneema, joka on radioaktiivista. Neuvostoaikana vuosina 1946- 52 valmisti Sillam�en salainen sotatehdas siit� polttoainesauvoja ydinvoimaloihin, kunnes siirryttiinrikkaampaanuraanimalmiin.
It�- Virumaalla palava kivi on aiheuttanut kaikenlaista riesaa, mutta kansa ei ole valittanut, sill� kaivokset ja voimalat ovat olleetsuurimpiaty�llist�ji�.Kaivosten l�hist�ll� kuivuvat kaivot, kun pohjavesi valuukaivokseen, jostasepumpataanpois. Hyl�tyt kaivokset my�s romahtelevat ja syntyy kraattereita. Ensimm�inen romahdus tapahtui 1964 ja sen j�lkeen niit� on ollut n. 40. Hyl�tyist� avolouhoksista on puolestaan tullut tekoj�rvi�.
Kalkkikivi ja dolomiitti
Kalkkive� on Virossa l�hes kaikkialla. Se on syntynyt 600- 400 miljoonaa vuotta sitten meress� kihisseest� el�m�st�, joka kerrostui kuoltuaan meren pohjalle. Dolomiitti on kalkkiven jalompi versio, joka on tiivistynyt maakerrosten paineessa.
Viron t�rkeimm�t dolomiittiesiintym�t ovat Saarenmaalla, jossa niit� hy�dynt�� Viron vanhin kivialan yritys Saare Dolomiit.
Saarenmaan dolomiittia on k�ytetty 1700- luvulta alkaen. Alkuaan se oli k�yt�ss� rakennuskiven�, josta ladottiin kirkkojen ja linnoitusten muureja, koska se oli kest�v�mp�� ja kovempaa kuin hauras kalkkikivi.
Sitten alettiin ajatella, ett� dolomiitti on turhanarvokastamuuriaineeksi.Siit� alettiin tehd� hautakivi�, takkoja, por tinpylv�it� ja taide- esineit�. Dolomiittia k�ytet��n tosin seiniin viel�kin, muttei kivin� vaan hiottuina laattoina.
1958 perustettu SaareDolomiit antaa t�n��n t�it� 31 henkil�lle ja sen liikevaihto viime vuonna oli 2,5 miljoonaa markkaa. Saarenmaalla ja Haapsalun kantissa on my�s pienyritt�ji�, jotka sorvaavat dolomiitista kauniita esineit�, tuhkakuppeja, kynttil�njalkoja, vaaseja.
Kalkkikivilouhimoita on Virossa paljon. Kalkkikive� ei en�� k�ytet� rakennuskiven� niin paljon kuin ennen - koko Tallinnan vanha kaupunkihan on rakennettu Lasnam�enkalkkikivest�.Sit�jalostetaan julkisivuprofiileiksi,lattialaatoiksi jne.Siit� tehd��nmy�ssepeli�tiety�maille - valitettavasti.Kalkkikivisepelionpaljon pehme�mp�� kuin Suomessa k�ytett�v� graniittimurska. MonetVirontietalkavat aaltoilla kohta asvaltoinnin j�lkeen, kun sepeli alla antaa periksi ja murenee.
Fosforiitti
Fosforiitti, jota voi k�ytt�� esimerkiksi fosforilannoitteiden tuottamiseen, syntyi muinaiseen merenrantaan huuhtoutuneista pieneli�ist�. Kun kuolleille eli�ille tuli tarpeeksi nopeasti p��lle savikerros se tappoi happea tarvitsevat bakteerit, jotka olisivat m�d�tt�neet eli�t. J�ljelle j�iv�t happea tarvitsemat tomat bakteerit, joiden ty�n tuloksena eli�t muuttuivatkin fosforiitiksi. Pohjois- Virossa on laajoja fosforiittiesiintymi�. Hieman toistakymment� vuotta sitten Neuvostoliitto olisi halunnut ryhty� niit� varoja hy�dynt�m��n. Virolaiset nousivat takajaloilleen, sill� uudet kaivokset olisivat merkinneet kymmeni�tuhansia lis�ven�l�isi� rakennusja kaivost�ihin.
Neuvostoliiton sortuessa sortuivat kaivoshaaveetkin, mutta fosforiitti on yh� olemassa. Ehk�p� sit� jonakin p�iv�n� hy�dynnet��n.
Turvetta, hiekkaa, mutaa
Virossa on paljon soita ja turvetta riitt��. Turvetta jyrsit��n kaikkiaan 40 turvesuolla. V�h�n hajonnut turve k�ytet��n kasvuturpeeksi, t�ysin hajonnut j�lleen polttoturpeeksi. Turvebrikettej� ostetaan jopa yksityistalouksiin, sill� niiden polttaminen tulee halvemmaksi kuin esimerkiksi polttopuiden k�ytt�minen.
Kun Suomessa taistellaan hyvist� sorakuopista ei Virossa ole siihen suurtakaan tarvetta, sill� soraa ja hiekkaa rakentamisen tarpeisiin on paljon.
Viron kallishintaisin maavara lienee kuitenkin Haapsalun ja P�rnun merenlahtien pohjasta nostettava muta. Kun palavan kiven tonnihinta on n.50mk, niin mudasta saa saman verran muutamasta kilosta. Sit� tosin vasta sitten, kun se on sivelty suomalaisen kylpyl�vieraan nahkaan.
[Teksti: Georgi Ovrag]
[Kuvat: Jaak Kadarik ja Mediafoto]
|
|
