 |
|
|
|
K o l u m n i:
Kun Kusti polkee ei posti kulje
|
Vuosikausia Virossa asuessani olen joutunut asioimaan postitoimistoissa varsin useasti. Oman kaupunginosani posti on suorastaan liikuttava: omakotitalossa sijaitseva konttuuri, josta kylän mummot ja vaarit käyvät määräpäivinä kuittaamassa eläkkeensä. Kun alueella melkein kaikki tuntevat toisensa, niin palvelukin on suhteellisen miellyttävää, on ollut melkein aina.
Olemme saaneet Suomesta sukulaisten ja tuttavien merkkipäiviksi tai juhlapyhiksi lähettämät lahjapaketit oikeaan aikaan, mutta onpa ilmaantunut joitakin kummallisuuksia. Tavallinen isovanhempien lähettämä nimipäivätervehdys ei saapunut koskaan perille. Syykin selvisi, kun “rikollinen isoäiti” tunnusti pistäneensä setelin kortin väliin. Rahan lähettäminen kirjeissä on kielletty, mutta eläkepennosistaan lapsenlapsia ilahduttaa ajatellut mummo totesi, että pankkiyhteys on liian tyyristä, joten kokeillaan. Kaikille osapuolille aiheutui vain pahaa mieltä.
Korttien katoamisia on yhdeksän vuoden aikana ollut kaksi. Voimme kai pitää itseämme onnekkaina, sillä kerran löydettiin Tallinnan lentoaseman läheltä useita aukirevittyjä ulkomailta lähetettyjä postisäkkejä. Syyllisiä ei tähän päivän mennessä ole saatu kiinni, jos se nyt jotakuta ylipäänsä kiinnostikaan.
Minun maljani kiehui täydellisesti ylitse ennen joulua. Tullipostissa jonotin tunnin lähettääkseni pienet joulutervehdykset isovanhemmille. Odottamiseen olin varautunut, eihän se ollut mitään uutta. Tällä kertaa minun ei tarvinnut edes purkaa valmiiksi pakkaamiani lahjoja virkailijan kontrolloitavaksi, kuten joskus aiemmin. Olenpa postittanut joululahjat niinkin, että olen näyttänyt ensin kaikki ja sitten rustannut kääreet ja nauhat paikoilleen.
Samana päivänä sain ilmoituksen Suomesta saapuneesta paketista, joka jostain kumman syystä piti mennä hakemaan kaupungin toiselta laidalta. Minua juoksutettiin kolmelle eri luukulle ja lopulta tulliin, josta ilmoitettiin, että palvellaan muutaman tunnin kuluttua. Olisi pitänyt maksaa arvonlisävero paketista ja jo Suomesta maksetusta postimaksusta. Sinne jäi paketti, poistuin parkuen. Mieheni lupasi uhrata työaikaansa puoli päivää ja hommata lasten joululahjukset jollain konstilla kotiin.
Kaikista kamalista kokemuksista huolimatta kannattaa Virosta viskata postikortilla omaisia. Ne ja vieläpä postimaksutkin ovat suhteellisen edullisia.
LAURA ROTKO
|
|
